Vieraskynä: Kuulovammaisen nuoren identiteetti & minäkuva


Hei!

Nimeni on Kristiina Laakso. Olen kuuloalaan erikoistunut psykologi ja työskentelen kuuloalan yrityksessä Audex Oy:ssä. Minulla on 20 vuoden kokemus kuuloalalla lasten, nuorten ja aikuisten parissa. Kuulon kuntoutuksen lisäksi olen erikoistunut kuulo-oireiden, kuten tinnituksen, ääniyliherkkyyden ja misofonian kuntoutukseen ja hoitoon niin lapsilla kuin aikuisillakin. Erityisosaamistani onkin häiritsevien kuulo-oireiden hoito kognitiivisen käyttäytymisterapian (CBT) menetelmin, josta on saatu maailmalla vaikuttavia tuloksia. Kuulun alan kansainväliseen asiantuntijaryhmään ja olen tuonut hoitoa Suomeen yhdessä Audex Oy:n audiologin, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Mari Havian kanssa. LapCI ry:llä on tänä vuonna teemana identiteetti ja positiivinen minäkuva, ja ilokseni sain kutsun kirjoittaa ajatuksiani ja kokemuksiani tähän tärkeään aiheeseen liittyen.

Identiteetistä ja minäkuvasta

Identiteetti tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään, ”kuka minä olen?”. Sillä tarkoitetaan myös yksilön tapaa määrittää itseään suhteessa muihin ihmisiin, ”millä tavalla olen erilainen?”, ”mihin ryhmään kuulun?”. Identiteetti kehittyy ja muuttuu iän myötä siten, että lapsi oppii alkuun tunnistamaan itsessään uusia taitoja, piirteitä (esim. rauhallinen, iloinen), fyysisiä ominaisuuksia (esim. kuulovamma), ja pikkuhiljaa nuo kerätyt tiedot muodostuvat osaksi minäkuvaa. 

Vanhempien rooli identiteetin kehityksessä on pitkään tärkeä. Pienelle lapselle myönteisen minäkuvan ja identiteetin kehittymiseksi vanhempien läsnäolo, välittäminen ja tuki ovat tärkeitä.

Nuoruudessa kavereiden, koulun ja harrastusten merkitys kasvaa identiteetin rakentamisessa, mutta vanhempien tuki, läsnäolo ja ohjaus ovat edelleen hyvin tärkeitä, koska murrosikäinen alkaa verrata perheen arvoja muun maailman arvoihin.

Kaksi nuorta kuvattuna takaapäin, kävelevät metsätietä eteenpäin. Toisella on käsi toisen olalla. Edessä näkyy muitakin nuoria.

Nuoruusiän tärkein kehitystehtävä on oman identiteetin muodostus. Hyvä itsetunto tukee identiteetin muotoutumista ja rohkaisee nuorta kokeilemaan uusia asioita. Toisin kuin ehkä ajatellaan, on hyvä asia, että nuori kokeilee erilaisia asioita; mikä on oikein, mikä väärin, kyseenalaistaa asioita ja tekee toisenlaisiakin valintoja kuin perheessä on ollut tapana. Tämä on ainoa tapa, jolla teini-ikäiset muodostavat identiteettinsä!

Kuulovamma ja minäkuvan kehitys

Identiteetti ei olekaan pysyvä vaan jatkuvasti muuttuva kehitystehtävä, jota määrittelevät elämänkokemukset, kulttuuri, malli ja muiden odotukset, koulu, sosiaalinen media, ystävät, toisten hyväksyntä sekä kieli ja kommunikointikyky. Se luodaan läheisissä ihmissuhteissa. Harrastusten ja erilaisiin ryhmiin kuulumisen avulla nuori kokeilee erilaisia rooleja ja taitoja, jotka tulevat osaksi hänen identiteettiään. Mikä olisi parempaa kuin palautteen saaminen ikätovereilta, joihin voi samaistua ja siten muodostaa omaa identiteettiään edelleen? 

Kuulovammaisen lapsen ja nuoren identiteetin kehityksessä on olennaista kuulovamman hyväksyminen osaksi itseä, identiteettiä. Siihen vaikuttaa monet seikat, kuten avoimuus, malli, kuulon kuntoutus ja kommunikointitaitojen tukeminen.

Nuoria istuu lattialla ringissä ja pelaa läpsyä

Kuulovammaisen lapsen ja nuoren identiteettiä kannattaa tukea auttamalla häntä löytämään samaistumiskohteita. Voi olla, että kuulovammainen lapsi on päiväkodissa tai luokassa ainoa huonokuuloinen tai viittomakielinen, jolloin hän peilaa itseään kuuleviin ikätovereihin. Lapsen sosiaalisen identiteetin kehittymisen kannalta hänen on tärkeä huomata, ettei hän ole ainoa kuulovammainen tai viittomakielinen tässä maailmassa. Etenkin kouluiässä lapsi alkaa muutenkin vertailla itseään toisiin. Sosiaaliset suhteet ja kaveripiiri ovatkin merkittävä tekijä nuoren identiteetin muotoutumisessa. On joku, johon voi peilata omaa kokemusta tuntematta itseään erilaiseksi. Vertaistuen avulla voi avautua itsestä uusi mahdollisuus tai puoli, joka arjen paineissa ja rutiineissa on jäänyt näkymättömiin. Vaikka kuulovamma olisi jo olennainen osa lapsen tai nuorten minäkuvaa, ihmisten erilaisuutta yleisesti olisi hyvä käsitellä myös koko ryhmän / luokan kesken.

Kuulovammainen lapsi ja nuori tarvitsee tukea kuulon apuvälineiden käytössä, sosiaalisten taitojen ja kommunikaation kehityksessä. Jokaiselle on tärkeä kehittyä keino ilmaista itseään. Tämä kaikki tukee kielen kehitystä, mikä on tärkeä edellytys itsensä ymmärtämiseen ja siten identiteetin kehityksessä.

Käsityksemme omasta itsestämme ja siitä, millaisia ihmisiä olemme, vaikuttaa toimintaamme, käyttäytymiseemme ja sitä kautta onnellisuuden kokemukseemme. Joskus kuulovammainen nuori tarvitsee kuuloon perehtyneen ammattilaisen tukea käsitellessään omaa identiteettiään tai mahdollisesti identiteettikriisiään. Joskus stressi tai mielialan lasku voi hetkellisesti vääristää kenen tahansa käsitystä omasta itsestä. Luottavainen, empaattinen ja myötätuntoinen vuorovaikutus nuoren kanssa voi parhaimmillaan luoda nuorelle identiteettiä vahvistavan kokemuksen. Vastaanotollani tarjoankin kuulovammaisille lapsille ja nuorille mahdollisuuden pohtia ja kehittää identiteettiään, kyseenalaistamalla, pohtimalla millainen nuori on, minkälaisia vahvuuksia hänellä on ja millaisiin ryhmiin hän haluaa kuulua. Itsetuntemuksen lisääminen on avain onnellisuuteen.

Keväisin terveisin,
Kristiina Laakso
Lisätiedot ja yhteydenotot: www.audex.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *