Kansainvälinen vammaisten päivä: Saimin ja mummon kohtaaminen


Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää! Happy International Day of Persons with Disabilities! Päivän kunniaksi haluamme jakaa tämän ihanan tarinan, jonka julkaisuun saimme luvan sisäkorvaistutetta käyttävän Saimin äidiltä Marjalta. Saimin ja mummon kohtaaminen on oiva esimerkki siitä, kuinka vammaisuuteen liittyviä harhaluuloja ja tietämättömyyttä voidaan hälventää jo pelkästään aidolla ja vastaanottavaisella vuorovaikutuksella.

Saimihan on Saimi

Kuvassa pieni tyttö (Saimi) lähikuvassa, tytöllä päässään sisäkorvaistutteet
Saimi

Haluan jakaa teidän kanssanne eiliseltä kohtaamisen SI-lapseni ystävän mummon kanssa. Mummo ja tyttäreni Saimi olivat tavanneet edellisenä päivänä päiväkodilla ensimmäistä kertaa. Saimi oli esittäytynyt hänelle (pipo päässä):

”Olen Saimi, syntymäkuuro ja minulla on impat. Kuulen niillä ihan hyvin, mutta voisitko puhua niin, että näen kasvosi, ja ymmärrän sinua vielä paremmin.”

Tähän mummo vastasi, että “ai, minullakin on vähän huono kuulo, joten kasvotusten sopii myös minulle paremmin.”

”Onko sinullakin kuulolaite?”

“Ei ole.”

”No, kohta varmaan saat ja sitten sinäkin kuulet paremmin,” Saimi vastasi.

Sitten Saimi oli riisunut piponsa ja esitellyt imppansa ylpeänä. Leikit olivat jatkuneet. Iltasella mummo oli jutellut lapsensa pojan kanssa.

”Tiesitkö, että Saimi on syntymäkuuro?”

“Joo totta kai.”

”Mikset ole koskaan kertonut?”

”Mitä kerrottavaa siinä on? Saimihan on Saimi,” poika oli vastannut.

Tämä keskustelu meni niin ihon alle itselläni, että haluan sen lohdutukseksi kertoa teille. Olimme alussa kovin peloissamme ja epävarmoja kaikesta kuulovammaan, vammaisen lapsen kasvattamiseen, maailman reaktioihin ja ihan kaikkeen mahdolliseen liittyen. Päätimme suhtautua asiaan, etenkin lapsen läsnäollessa, niin luonnollisesti kuin mahdollista. Kaikille katsojille, uteliaille ja kyselijöille, olemme kertoneet, mieluummin ennen supinoita, mistä laitteista on kyse ja miksi lapsi joskus kyselee, että ”anteeks mitä?” Kaupungissa, kahviloissa, kalareissuilla, tunturissa, vanhempainilloissa, tanssitunnilla. Nyt hän tekee asiat selviksi jo ilman meitä. Koulutaival alkaa vuoden päästä, ja tämän ystävän mummon palautteen jälkeen olen taas vähemmän huolissani siitä, miten kaikki järjestyy. Lapsemme ovat arvokkaita erilaisuudestaan huolimatta. He uskovat niin, jos mekin uskomme ja näytämme sen heille.

Saimin ylpeä äiti Marja

Kiitos tästä ihanasta tarinasta! Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää kaikille!
Joulukuisin terveisin,
LapCI ry:n toimisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.