Jasmin ja kuulokoira Domi


Kuvissa Jasu, Domi ja Miki. Kuvan keskellä lukee Jasmin ja kuulokoira Domi

Julkaisimme huhtikuussa Iida Heinämäen tekstin, jossa hän kertoi arjestaan kuulokoiran kanssa. Teksti oli hyvin pidetty, ja siksi halusimme kysyä muitakin kuulokoiran omistajia kertomaan arjestaan. Tällä kertaa ääneen pääsee Jasmin Pyykkö, joka kertoo hänen ja kuulokoira Domin yhteisestä taipaleesta. Domi onkin astetta harvinaisempi kuulokoira, sillä Domi harrastaa myös skeittausta!

Äänien opettaminen on omalla tavallaan yksinkertaista. Kun koira on oppinut yhden äänen vahvasti, niin uusien äänien opettelu käy joka kerta helpommaksi.

Kuvassa lukee Jasminin esittely: "Jasmin ”Jasu” Pyykkö
Luumäki, Etelä-Karjala. Ikä 25v. Goldenharin syndrooma, toispuoleinen mikrotia.
Töissä Dagsmark Petfoodilla, jokapaikanhöylä (mm. markkinointikoordinaattori ja sometyyppi). Harrastuksina kitaran rämpyttely, autolla ajeleminen ja skeittaus.

Domi ”Pusukone”
Ikä 10v. Bostoninterrieri. Leikattu narttu. 
Kuulokoira. Status: nykyisin eläkkeellä.

Miki ”Heilurihäntä”
Ikä 4,5v. Amerikankarvatonterrieri. Karvallinen karvaton. Uros. Ääniapulainen. Status: ilmaisee äänet, mutta ei ole käynyt kaupunkikokeessa. Työskentelee kotona."

Miten päädyit kouluttamaan Domista kuulokoiran?

Taisin ensimmäistä kertaa törmätä kuulokoiriin jonkun koiralehden kautta tai löysin erään kuulokoirakoulutuksessa olevan henkilön blogin. Tästä on aikaa jo reilu 8 vuotta.
Aika pian tämän jälkeen päädyin tutkimaan asiaa lisää ja innostuin aiheesta. Täytin hakemuksen ja vuosi myöhemmin (vuonna 2014) Domi aloitti koulutuksen.

Miten kouluttaminen sujui/sujuu? Onko siinä ollut jotain tiettyjä haasteita?

Domi oli jo pentuna ehdollistunut kännykkään ja tuli kiehnäämään jalkoihin aina kun puhelin soi ja yritti kertoa, että jotain tapahtuu. Tämän hoksasin, kun koulutusta aloitettiin. Eli näin ollen meillä oli teoriassa jo yksi pieni osa äänien opettamisessa valmiina ja Domi oli jo yhdistänyt kännykän hyvin vahvasti johonkin positiiviseen. Näin ollen jäljelle jäi enää opettaa äänikohteen luo vieminen vihjeestä (ilmaisun jälkeen kysyn Domilta ”missä” ja se lähtee viemään äänen luokse) sekä tietysti muiden äänien opettaminen.

Äänien opettaminen on omalla tavallaan yksinkertaista. Kun koira on oppinut yhden äänen vahvasti, niin uusien äänien opettelu käy joka kerta helpommaksi ja koira alkaa yhdistämään asioita.

Domin kanssa haastavinta on ollut sen vilkkaus ja rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Domi rakastaa kaikkea ja kaikkia eikä aina malttaisi kulkea esim. hihnassa ilman vetämistä. Domi myös haluaisi pussata kaikki vastaantulijat ja ihmiset, jotka tulevat silittämään sitä! Eli äänet ja itse kuulokoiratyön opettaminen oli helppoa, mutta eniten on tehty töitä sen eteen, että päästään kaupunkikokeesta läpi ja Domi malttaisi välillä olla ihan vaan rauhallisesti eikä imuroi kaikkia lattioita herkkumuruista (esim. kahviloissa ja muissa paikoissa).

Mitkä ovat parhaimpia asioita arjessa kuulokoiran kanssa?

Nykyisin koirat harvoin enää kulkevat mukana varsinkaan kuulokoiraroolissa. Mutta ennen kuin Domi jäi eläkkeelle, niin se ehti nähdä vaikka ja mitä.

Olin ammattikoulun toisella vuodella, kun Domi aloitti koulutuksen. Koulu myönsi Domille oikeuden kulkea minun mukanani, vaikka heidän ei olisi tarvinnut siihen suostua. Eihän koulutuksessa olevaa koiraa ole pakko päästää. Meillä onneksi opettaja oli tästä kuulokoira-aiheesta innoissaan ja, koska luokalla ei ollut allergisia niin Domi sai luvan ja siitä hetkestä lähtien Domi kulki mukana kaikkialle. En keksi paikkaa mihin Domi ei olisi lähtenyt mukaan. Siellä missä minä, niin sieltä löytyi myös Domi. Todella positiivinen vastaanotto ollut myös kaikkialla ja ollaan saatu kulkea vapaasti missä vain. Ainoastaan yhdessä kahvilassa tuli vastaan sanomista, mutta siinäkin tilanteessa löydettiin kyllä kompromissi lopulta. Muutoin ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ikinä. Domi kulki koulussa mukana koko ajan enemmän ja enemmän. Sitä mukaan kun oppi rauhoittumaan. Alkuun vilkkaana koirana ei malttanut nukkua päivien aikana, joten oli mukana vain lyhyinä koulupäivinä, mutta pikkuhiljaa homma kehittyi ja Domi oli täysiä päiviä mukana. Domi oli myös valmistujaisjuhlissa, kuuluihan se luokkaporukkaan jo siinä vaiheessa!

Tutuksi tulivat niin ruokakaupat, kauppakeskukset, lukemattomat kahvilat, sairaalat, kirjastot, laiva kuin koulukin. Jos Domia ei joskus ollut mukana, niin se oli suurempi ihmetyksen aihe. Domi toi omalla tavallaan minulle vapauden liikkua kaikkialla. Ei tarvinnut enää vahtia koko ajan esim. puhelinta tai aamuisin herätyskelloa tai ovikellon soimista.

Domi työunivormussaan

Missä vaiheessa/miten skeittaaminen tuli sinun ja Domin elämään?

Skeittasin nuorempana, mutta sitten meni nilkka ja lauta jäi lojumaan. Siinä vaiheessa Domi ilmestyi, ja yksi ilta Domin ollessa noin 3 kk:n ikäinen olin pihalla laudan ja Domin kanssa. Domihan kiinnostui laudasta heti ja hyppäsi kyytiin! Siitä se idea sitten lähti. Domia ei siis ole sen suuremmin asiaan opetettu. Ainoa asia mitä on opetettu on erilaiset tasapainoa vahvistavat kehonhuoltotreenit sekä se, että Domi osaa hypätä laudalta pois turvallisesti.

Oma skeittaus on ollut viimeiset 10v tauolla, mutta nyt tänä vuonna hankin pitkästä aikaa oman laudan ja nilkkakin kestänyt yllättävän hyvin. Emme kisaa. En itse niin paljoa osaa ja koirille ei kisoja ole, sillä skeittaavia koiria ei kovin montaa maailmalta löydy. Suomesta löytyy Domin lisäksi toinenkin skeittarikoira – Skeittaava koira Rambo.

Domin kanssa on nuorempana kisattu muun muassa koirafrisbeen parissa. Domi on MicroDog Freestyle-sarjassa Suomen mestari!

Oletko oppinut Domin kautta jotain uutta? Mitä haluaisit sanoa kuulokoirakoulutusta harkitseville tai muuten kuulovamman kanssa eläville?

Domin kanssa on oppinut paljon rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Vilkas koira vaatii paljon malttia ohjaajalta. Olen normaalisti vähän sellainen ”kaikki heti just nyt” -tyyppi, joten siinä on välillä ollut opettelunsa.

Kuulokoirasta on hyötyä sekä huonokuuloiselle että kuurolle. Eli täysin kuuro ei tarvitse olla ja ohjaaja itse määrittelee kuulokoiran tarpeellisuuden. Käytän itsestäni termiä ”puolikuuro”, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, etten kuule vasemmalla puolella mitään, oikealla puolella taas on normaali kuulo. Käytössäni ei ole kuulolaitteita (koiria lukuun ottamatta), ja suuntakuulo puuttuu. Näin ollen itselleni suurin hyöty kuulokoirasta on ollut nimenomaan tuohon suuntakuuloon liittyen. Saatan nimittäin kyllä kuulla äänen, mutta jos on hälinää ympärillä, niin en tiedä missä soi ja mikä. Ja tietysti jos desibeli nousee ympäristössä tarpeeksi, niin minulta jää pienimmät äänet (esim. kännykkä) kuulematta. Ihan vaan pelkästään tiemelu on sellainen häiriöääni. Domi oppi työuransa aikana myös ilmaisemaan takaa tulevat pyörät, autot, vaaratilanteet ja edelleen pystyn siitä peilaamaan kaiken mitä ympäristössä tapahtuu. Usein siis jos koirien kanssa kuljen, niin saatan kiinnittää katseen vain Domiin ja peilaan sen kautta kaiken mikä ympärillä tapahtuu.

Kuulokoiriin voi tutustua lisää Suomen kuulo- ja tukikoirayhdistyksen kautta: koiratukena.fi. Sivuilta löytyy tietoa kuulo- ja tukikoirista sekä miten hakeutua koulutukseen.

Kiitos Jasmin (ja Domi ja Miki)!

Syysterveisin,
LapCI ry:n toimistolaiset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.