Vieraskynä: Unelmana oma kuulokoira


Sisäkorvaistutteita käyttävällä Iida Heinämäellä on erityinen lemmikki: Vilho, joka opiskelee tullakseen kuulokoiraksi. Vilho on sekä korvaamaton apu sisäkorvaistutteen kanssa arjessa navigoivalle että parhain mahdollinen seura erilaisiin seikkailuihin. Lue tästä vieraskynäartikkelista, mitä kuulokoiralla tarkoitetaan: millaista on hakea kuulokoirakoulutukseen, miten opettaa koiralle haluttuja taitoja, millaisen herätyksen Iida saa aamuisin sekä miksi kuulokoira on oiva apuri sienimetsällä.

Kuulokoira suurena apuna arjessa

Kun olin pieni, meillä oli koira nimeltä Poitsu. Se haukkui ovikellolle, mutta se ei minua haitannut. Päinvastoin, kuulin ovikellon paremmin, kun koira haukahti. Poitsu kuoli vuonna 2006, ollessani 16-vuotias. Olen aina ollut koiraihminen ja vuosia unelmoin omasta koirasta. Poitsun ovikellon haukkumisen myötä unelmoin myös kuulokoirasta. Koirasta, joka voisi herättää minut, ilmaista palovaroittimen ja ovikellon.

Minulla on lapsesta asti ollut kuulovamma. Hiljalleen kuulo huonontui ja marraskuussa 2017 minulle leikattiin toiseen korvaan sisäkorvaistute. Istutteesta oli selvästi apua ja syyskuussa 2020 leikattiin toiseenkin korvaan sisäkorvaistute. Tämä tarkoittaa, että ilman istutteita en kuule lähes mitään, joten kuulokoirakoulutus osoittautui entistä tärkeämmäksi itselleni.

Kuvassa Vilho-koira on asettunut lumihankeen poseeraamaan iloisena katse ylöspäin. Taustalla kuusimetsää ja syksyisiä tammenlehtiä.

Suomen Kuulo- ja tukikoirat ry oppaana

Seurasin Suomen Kuulo- ja tukikoirat ry:n toimintaa ja minulla oli usein ystävien ja lähipiirien koiria hoidossa. Kerran minulla oli hoidossa valkoinenpaimenkoira, johon ihastuin kovasti. Kului noin kolme vuotta tästä kohtaamisesta, kunnes meille saapui pieni kahdeksanviikkoinen pentu, nimeltään Vilho. 

Vilho syntyi 28.5.2018 ja on rodultaan siis valkoinenpaimenkoira. Vilhon kasvattaja on Kennel Aquilifer, joka sijaitsee Kotkassa. Minulle oli tärkeää pentua etsiessä, että koira on terve. Kävin myös tutustumassa kasvattajaan ja rotuun. Kuulokoira ei voi pelätä ääniä ja eikä se saa olla vartioiva tai arka.

Valkoinenpaimenkoira tuntui itselleni ominaiselta rodulta, sillä rotumääritelmän mukaan ne ovat ystävällisiä, vaatimattomia ja palvelualttiita. Vilho on luonteeltaan iloinen, ystävällinen, utelias ja lojaali. Sille tärkeintä on, että se saa olla mukana menossa ja on innokas oppimaan uusia asioita.

Kuulokoirakoulutus alkaa

Kun Vilho oli yhdeksän kuukauden ikäinen, haimme Suomen Kuulo- ja tukikoirayhdistyksen järjestämään kuulokoirakoulutukseen. Pääsimme haastatteluun ja junailimme Hämeenlinnasta Helsingin keskustaan. Haastattelu oli kahvilassa rautatieasemalla ja meitä “maalaisia” jännitti haastatteluun meno. Myöhemmin saimme tiedon, että meidät on hyväksytty koulutukseen mukaan. Meidän piti läpäistä vielä Kiva koirakansalainen -testi, jotta voisimme aloittaa koulutuksen.

Maaliskuussa 2020 aloitimme kuulokoirakoulutuksen Vilhon ollessa lähes kaksivuotias. Kuulokoirakoulutus starttasi koulutusviikonlopulla Huittisissa. Saimme koulutusviikonlopussa kouluttajan yhdistyksen yhteistyökouluttajista, joita on ympäri Suomea. Samoihin aikoihin maailma ja Suomi meni sulkuun Covid-19-pandemian vuoksi, joten koulutus aloitettiin etänä. Oli hauska huomata, että etänä kouluttaminenkin toimi hyvin.

Aloitimme herätyskellosta, jonka Vilho oppi melko nopeasti. Nykyään Vilho tulee tökkimään minut hereille aamuisin sängystä, kun herätyskello soi. Olen miettinyt, että oikeastaan tämä on vain ihana tapa herätä. Eihän kukaan voi olla vihainen, kuin iloinen koira tulee herättämään häntä heiluen!

Kuvassa valkoinen kuulokoira Vilho-koira poseeraa komeasti suoraan kameralle kieli pitkällään istuen lumihangessa, taustalla kuusimetsää.

Vilho oppii edelleen

Tällä hetkellä opiskelemme palovaroittimen ääntä. Palovaroittimen äänen kuultuaan tavoitteena on, että Vilho tulee ottamaan minua ranteesta kiinni ja menee maahan. Tätä opiskelua varten olen laittanut naapureille lapun tiedoksi, että opiskelemme koiran kanssa palovaroittimen ääntä, sillä asumme kerrostalossa. Palovaroittimen jälkeen alamme kouluttamaan ovikelloa.

Jotta Vilho valmistuisi viralliseksi kuulokoiraksi, pitää koiran läpäistä kaupunkikoe ja osata ilmaista kolme ääntä. Kaupunkikoetta varten olemme käyneet erilaisissa paikoissa, kuten kahviloissa ja ostoskeskuksissa. Kuulokoiran käyttäjillä on oikeus kulkea koiransa kanssa julkisissa tiloissa, joten siksi koiran tulee osoittaa liikkuvansa julkisissa tiloissa ongelmitta.

Koulutuksessa olen ymmärtänyt, miten ääntä ja äänen ilmaisua opetetaan koiralle. Jatkossa voin opettaa erilaisia ääniä, kuten esimerkiksi munakellon, pesukoneen äänen tai esimerkiksi puhelimen äänen. Samalla olen oppinut itse hyödyntämään eri tilanteissa koiran eleitä ja reaktioita.

Suuntakuulon ja sienestyksen apuna

Kun koiran erilaisia eleitä oppii huomioimaan ja ymmärtämään, voi huonokuuloinen käyttää hyödyksi näitä. Metsässä en välttämättä kuule, jos joku tulee vastaan, mutta Vilhon korvien asennosta huomaan, että nyt kuuluu jotakin. Myös retkillä ja vaelluksilla koen Vilhosta turvaa itselleni ja olemmekin telttailleet kahdestaan.

Vilhosta on ollut hyötyä myös marjastamassa ja sienestämässä. Minulla on huono suuntakuulo ja sienestäessä monesti mieheni kanssa saatamme haahuilla ympäriinsä. Joten olen huutanut ensin Vilhon luokseni ja kysynyt, missä mieheni on. Tämän jälkeen olen seurannut Vilhon perässä. Lisäksi esimerkiksi kerrostalossa asuessa saan aina tietää, jos joku on rappukäytävässä.

Nämä voivat olla jollekin pieniä asioita, mutta suuria asioita itselleni arjessa. Vilho tuo itselleni turvaa arkeen ja toimii lisäkorvinani.

Iida Heinämäki

P.s. Seuraa kuulokoira-Vilhon seikkailuja Instagramissa: vilho_wss

Kuvat on ottanut Diana Kortelahti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.