SI-käyttäjien koulu- ja urapolut: Haastattelussa Antti Ropponen


Artikkelikuvassa teksti "Haastattelussa Antti Ropponen, sisäkorvaistutetta käyttävä ammattilaisurheilija" Kuva Ropposen sivuprofiilista

Olemme kysyneet hyvin erilaisilla aloilla työskenteleviä ja opiskelevia nuoria aikuisia SI:n käyttäjiä kertomaan meille omista koulu- ja urapoluistaan. Tällä kertaa vuorossa on Antti Ropponen: Antti on ammattilaislentopalloilija, joka on ehtinyt tehdä ja saavuttaa urheilun saralla paljon. Hän pitää myös uusien lajien kokeilusta, jotta urheilu pysyy monipuolisena. Halusimme haastatella häntä blogiimme, koska Antti käyttää kuulemisen apuna sisäkorvaistutetta, ja on loistava esikuva nuorille sisäkorvaistutetta käyttäville lapsille ja nuorille. Lue tästä, miten kuurous on vaikuttanut Antin elämään ja miten asiat muuttuivat hänen saatuaan istutteen 8-vuotiaana.

Millainen on Antti Ropponen?

“Olen sellanen kaveri, että kun kokeilen jotain uutta lajia, niin jään helposti koukkuun.”

Olen 26-vuotias eli syntynyt vuonna 1995. Sain sisäkorvaistutteen 8-vuotiaana. Minulla on kuuleva perhe, joten kommunikoimme aina puhumalla. Englantia käytän päivittäin, koska töissä (lentopallossa) puhutaan englantia ulkomaalaisten pelaajien/valmentajien kanssa. Viittomakieltä pyrin ylläpitämään, sitä tulee käytettyä harmittavan vähän ja se on päässyt unohtumaan. Onneksi on ollut kuurojen tapahtumia, lähinnä urheilutapahtumia, niin olen päässyt käyttämään viittomakieltä. Olen aloittanut lentopallon pelaamisen 8-vuotiaana ja ammattilaisena alkaa nyt seitsemäs vuosi. Pelasin nuorempana pesäpalloa yhtä tiiviisti kuin lentopalloa. Pesäpallo jäi vähemmälle, kun lentopallo valikoitui ykköslajiksi mopoiän jälkeen. Harrastin myös yleisurheilua, keihäänheittoa eniten. Olen sellanen kaveri, että kun kokeilen jotain uutta lajia, niin jään helposti koukkuun. Tällä hetkellä olen hurahtanut padeliin ja golfiin. Ne ovatkin buumilajeja tällä hetkellä😂. Tykkään monipuolisuudesta ja pysyy myös lentopallo pelaamisessa mielenkiinto yllä samalla. Beach volleyta tulee myös pelattua ja nytkin lähdetään toukokuussa Brasiliaan kuurojen olympialaisiin, jos korona suo.

Kuvassa Antti Ropponen, taustalla järvimaisema.

Mitä toiveammatteja sinulla oli lapsena? 

Paha kysymys, pitää kysyä vanhemmilta. Luulen, että urheileminen ja että siitä saa palkkaa. Jos ei urheilua olisi ollut, niin todennäköisesti haluaisin olla poliisi.

Kuva: Antti Ropposen Facebook

Millainen koulutaipaleesi on ollut?

Menin ensin Seinäjoen Marttilan kouluun, jossa oli viittomakielisiä. Sieltä siirryin nelosluokalla kuulevien Hyllykallion kouluun ja sitten Nurmon ylä-asteelle ja sen kautta päädyin Kuortaneen urheilulukioon, jossa oli myös nuorten maajoukkuepelaajia. Siellä opiskeltiin ja harjoiteltiin kaksi kertaa päivässä. Lähtökohtaisesti opettajat huomioivat minua paljon ala-asteella sekä ylä-asteella ja pitivät huolen, että heidän kasvonsa eivät olleet tauluun päin, koska tarvitsin näköyhteyden huuliltalukua varten. He myös kannustivat meikäläistä eturiville, jotta kuulee varmasti kaiken. Itsellä vähän alkoi lopahtamaan kiinnostus lukemiseen, koska palloiluhommat tuntuivat tärkeämmältä. Itselleni oli myös tärkeätä, että oli hyvät välit muihin ihmisiin sekä kavereihin. Lukio meni kursseja suoritellessa ja pääsin lukion läpi. Lakkia en ole vielä saanut, ja tässä opiskelen itsenäisesti saadakseni ylioppilastodistuksen, jotta voisin mennä jatko-opiskelemaan. 

Kuvassa Antti Ropponen lyö lentopalloa verkon yli.

Oletko tehnyt muuta työtä urheilun lisäksi?

En tehnyt kesätöitä. Urheilu oli lähellä sydäntä, kesät meni pesiksen ja lentiksen mukana. Olen ammattiurheilija, niin lentopallo on tällä hetkellä minun elantoni. En ole vielä perehtynyt työelämään ilman urheilua. 

Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Vaikuttiko SI siihen, millaisia valintoja teit lentopallon/työtarjousten suhteen?

Sain sisäkorvaistutteen pienenä ja en tuolloin miettinyt asiaa ollenkaan😁 En missään vaiheessa kokenut, että se olisi este. Menin vaan tuulen mukana. 

Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita SI on tuonut tullessaan ammatissasi?

“Olen saanut mahdollisuuden kuulla paremmin ja pystynyt kommunikoimaan ihmisten kanssa hyvin.”

Olen saanut mahdollisuuden kuulla paremmin ja pystynyt kommunikoimaan ihmisten kanssa hyvin. Vihellykset ja kaikki peliin liittyviä puheet/huudot kuuluu ongelmitta. Ainoa huono puoli on tämä sisäkorvaistutteen toimivuus. Urheilussa tulee hiki, ja varsinkin kesällä on kostea ilma, niin muutaman kerran puheprosessori on sammunut ja lakannut toimimasta. Minulla on tällä hetkellä Nucleus 7 -puheprosessori ja se on ollut näistä kestävin. Pidän prosessoria joka yö kuivauslaitteessa.

Onko sinulla muita urahaaveita tulevaisuuden suhteen? Mitä haluaisit kenties tehdä 15-20 vuoden päästä?

Hmm, olen punninnut tässä asiaa. Ajatukset ovat menneet laidasta laitaan. Viittomakielisten kanssa työskentelevistä on kuulemani mukaan huutava pula. Ajatukset ovat olleet myös valmennushommissa. Olen kaveri, joka elää päivä kerrallaan ja enkä ota kauheasti stressiä tulevaisuudesta. Pitäisi pikkuhiljaa selvittää omaa uraani, kun oma roolini ammattityössäni on todella kuormittava. Enkä ihmettele jos kroppani sanoo irti 10 vuoden sisään. 

Onko sinulla terveisiä nuorille SI:n käyttäjille, jotka paraikaa pohtivat mihin suuntaisivat opiskelemaan ja töihin tulevaisuudessa?

Ei kai ole mitään erikoista, tehkää sitä mistä tykkäätte. Kun olette kiinnostunut asiasta aidosti, niin antakaa palaa!

Kiitos vastauksista, Antti! Lue lisää Antin saavutuksista seuraamalla linkkiä: Antti Ropponen. Edellinen osa koulu- ja urapolut -artikkelisarjaa löytyy tästä linkistä: Ellinooran tarina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.