Pyrimme säännöllisin väliajoin tuomaan esille sisäkorvaistutetta käyttävien lasten opettajien kokemuksia ja ajatuksia lapsen tukemisesta tämän kuulopolulla. Tässä vieraskynäartikkelissa opettaja Päivi Pyykönen kertoo omasta taustastaan, kokemuksestaan sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen opettajana sekä siitä, mitä huomioita ja oivalluksia hän on työssään tehnyt.
Minua pyydettiin kirjoittamaan ajatuksiani kuulovammaisen oppilaan opettajan näkövinkkelistä. Tässä siis tarinani. Tällä hetkellä työskentelen luokanopettajana asuinkaupungissani Lohjalla. Olen työskennellyt opettajana vuodesta 2002 lähtien. Siinä välissä olin yhteensä neljä vuotta kotona hoitamassa lapsiani.
Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri. Opettaja on ollut toiveammattini ihan varmaan eskari-ikäisestä saakka. Muistan, kun sain niihin aikoihin joululahjaksi liitutaulun. Laitoin kaikki omistamani pehmolelut riviin istumaan ja aloin liitutauluni avulla “opettamaan” niitä. En tiedä, mistä moinen ammatti oli silloin jo pieneen mieleeni hiipinyt, mutta se säilyi koko koulu-urani ajan mielessäni. Toki mielessä lyhytaikaisesti piipahti myös muita mahdollisia toiveammatteja, mutta opettaja säilyi kirkkaana ykkösenä koko ajan. Lukion jälkeen minulle oli aivan selvää, että hakeudun yliopistoon kasvatustiedettä opiskelemaan luokanopettajan koulutusohjelmaan. Toisella hakukerralla tärppäsi ja pääsin sisään opettajankoulutuslaitokseen.
Nyt opettajavuosia on jo jonkin verran takataskuun kertynyt. Parasta työssäni ovat ne hetket, kun saa yhdessä oppilaan kanssa iloita siitä, että oppimista on tapahtunut. Jos vaikka joku asia on ollut jollekin oppilaalle kovin haasteellinen ja sitten tulee se kaunis päivä, jolloin se haastevuori on ylitetty ja uusi maisema aukeaa oppilaallekin. Niissä hetkissä kostuu usein opettajankin silmäkulma.
Tällä hetkellä opettamassani luokassa on yksi kuulovammainen oppilas. Tämä on meidän kolmas vuotemme yhdessä. Aiemmin minulla on ollut yksi kuulovammainen oppilas.
Kuulovamma ja siihen liittyvät asiat eivät siis ole opettajalle aina ollenkaan arkipäivää ja tavanomaista. Siksi on tärkeää, että vanhemmilta saa ohjausta, tietoa ja vinkkejä.
Nykyisessä koulussani kuulovamma ja muut oppilaiden erityistarpeet pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon. Meillä on esimerkiksi asennettu akustiikkalevyjä niihin luokkiin, joissa on kuulovammainen oppilas. Vanhemmat ovat olleet ihania ja tärkeitä tukijoita, jotka ovat kertoneet paljon tarpeellista tietoa ja heiltä on aina voinut kysyä, jos jotain asiaa ei osaa. Uimahallireissut on meidän kohdallamme olleet niitä, jolloin vanhempaa on pitänyt soittaa apuun, kun “uimaimpat” eivät opettajankaan räpellyksestä huolimatta suostu asettumaan paikoilleen.
Kun luokalleni ensimmäistä kertaa tuli kuulovammainen oppilas, pääsin Helsinkiin kuulokeskuksen järjestämään koulutuspäivään, jossa meille kerrottiin tarkemmin kuulovammasta ja siitä, missä esimerkiksi oppilas voi tarvita enemmän apua. Se oli todella hyödyllinen päivä! Matkan varrella olen oppinut lisää, että mihin kaikkeen (esimerkiksi oppimisvaikeudet) kuulovamma voi olla osaltaan vaikuttamassa, vaikka niin ei äkkiseltään luulisi. Luulen, että kouluilla on hieman erilaiset valmiudet ottaa vastaan kuulovammainen oppilas. Opettaja on tässä ihan avainasemassa samoin kuin koulun johto, jos tarvitaan esimerkiksi juuri niitä akustiikkalevyjä tai muuta, mihin pitää budjetoida rahaa.
Kaikkien oppilaiden kanssa lähden siitä, että pyrin luomaan positiivisen vuorovaikutussuhteen opettajan ja oppilaan välille. Esimerkiksi nyt meillä on sellainen ihana tilanne, että oppilaani uskaltaa sanoa, jos unohdan laittaa mikin päälle tai jos unohdan laittaa sen pois päältä. Huumorin pilke silmäkulmassa hän tulee välillä painamaan mikrofonin kiinni, jos vaikka neuvon jotakin toista oppilasta ja hän yrittää tehdä itsenäistä työtä. Oppilaani kertoo myös, jos jossakin oppiaineessa on hankalaa ja että se hankaluus saattaa johtua kuulovammasta. Myös muut oppilaat ovat oppineet suhtautumaan kaikenlaiseen erilaisuuteen luonnollisena asiana. Jos vaikka luemme vuorotellen luokassa, oppilaat muistavat ja välillä muistuttavat opea, että lukuvuorossa olevalle pitää antaa mikki. Toisaalta kuulovammainen oppilas on monessa asiassa ihan samanlainen kuin muutkin oppilaat. Muutama asia on kuitenkin tärkeää muistaa:
Näistä asioista hyötyy kyllä koko luokka!
Päivi Pyykönen
Kiitos Päivi! Voit lukea lisää opettajien haastatteluja ja vieraskyniä mm. näistä linkeistä:
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Kommentti *
Nimi *
Sähköpostiosoite *
Kotisivu
Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja kotisivuni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.
Lähetä kommentti
