LapCI ry antoi lausunnon Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjautumisen perusteet oppaasta. Opas on tarkoitettu terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville. Oppaan tavoitteena on yhtenäistää terveydenhuoltolain 29 §:ssä määritellyn lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämistä ja toimia terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten ja muiden kuntoutuksen parissa työskentelevien ammattilaisten työn ohjeistuksena. Kuntoutusta tarvitsevat voivat käyttää opasta tiedonlähteenä. Oppaan lähtökohtana on ollut vahvistaa asiakkaan osallisuutta muun muassa kuntoutustarpeen ja tavoitteiden määrittelyssä, kuntoutuksen suunnittelussa sekä selkeyttää kuntoutukseen ohjautumista.

Lausunnossaan LapCI ry otti kantaa oppaan johdantoon, yleiseen kuntoutusosioon, kuntoutuspalveluiden järjestämiseen, lasten ja nuorten kuntoutusosioon, kuulokuntoutusosioon sekä Kuntoutuspalveluiden johtaminen ja kehittäminen -osioon.

Johdanto-osiota LapCI ry kommentoi seuraavasti:

Oppaan kokonaisuus on pääsääntöisesti selkeä, mutta johdanto-osioon on tärkeä nostaa selkeämmin esiin se, millaisissa tilanteissa lääkinnällistä kuntoutusta tarvitaan.  

Johdantokappaleeseen on paikallaan lisätä se minkälaisia haasteita kuntoutusjärjestelmässä on tällä hetkellä, kuten että lääkinnällistä kuntoutusta ei ole aina riittävästi tarjolla. LapCI ry:n perheiden kokemusten mukaan lasten puheterapian aloittaminen saattaa siirtyä useammallakin kuukaudella. Mikäli puheterapeutti sairastuu ei tilalle ole tarjota toista puheterapeuttia, vaikka sairasloma olisi pitkä.  

Kuntoutusosiossa LapCI ry toi esille, että kuntoutuksen tavoitteena tulee voida olla myös toimintakyvyn ylläpitäminen, joka hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä. Vaikka kuntoutuksessa ei edistysaskeleita näkyisikään niin kuntoutuksen evääminen vaikea vammaiselta tai pitkäaikaissairaalta voi aiheuttaa toimintakyvyn romahtamisen ja aiheuttaa sen, että henkilö jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Toimintakyvyn romahtamisen jälkeen aloitettava kuntoutus vie huomattavasti enemmän resursseja kuin mitä ylläpitävä kuntoutus olisi vienyt.

Oppaassa kuntoutuja mielletään aktiiviseksi toimijaksi. Kuntoutusosiossa jää tunnistamatta se kuntoutusjoukko, joka ei sairauden tai vamman vuoksi kykene aktiiviseen toimijuuteen, kuten luvussa kuvataan tarpeelliseksi. Nyt oppaasta saa sellaisen kuvan, että mikäli kuntoutuja ei osallistu aktiivisesti kuntoutusprosessiinsa, hän jää sen ulkopuolelle.

Kuntoutuspalveluiden järjestäminen -osiossa LapCI ry nosti esille, että oppaaseen tulee lisätä selkeä lista siitä, milloin kuntoutuksen järjestää terveydenhuolto ja milloin kuntoutus haetaan Kelan kautta. Eikä oppaasta myöskään löytynyt tietoa mitä tehdään siinä tapauksessa, kun Kela on hylännyt kuntoutussuunnitelmassa suositellut terapiat. Tästä tarvitaan selkeä ohjeistus niin kuntouttajille kuin kuntoutettaville.

Lasten ja nuorten kuntoutusosiossa LapCI ry ilmaisi huolensa siitä, että kuntoutus rakentuu vahvasti sille oletukselle, että varhaiskasvatus ja koulu pystyisivät suorittamaan kuntoutusta kaiken muun työn ohella. Oppaassa ei tunnisteta nykytilan haasteita. Käytännössä varhaiskasvatuksessa ja opetustoimella ei ole resursseja tai osaamista kuntoutuksen ja opetuksen tarkoituksen mukaiseen integraatioon.
LapCI ry nosti myös esille sen, että useassakin kohdassa mainitaan, ettei kuntoutuksen koordinaatiovastuu saa jäädä perheelle. Oppaassa ei kuitenkaan missään kohdassa esitetty kenen vastuulle koordiointi jää. Nykytilanteesta tiedämme, että liian usein koordiointi jää perheille ja heillä ei välttämättä ole osaamista, tarvittavaa koulutusta eikä voimavaroja sen hoitamiseen. LapCI ry esittääkin, että oppaaseen tulee selkeästi määrittää se taho, joka koordinoi kuntoutusta ja tuoda esille miten perheiden jaksamista tuetaan paremmin.

Lasten ja nuorten kuntoutusosiossa oli oma lyhyt kappale ensitiedosta mikä on hienoa, että se on nostettu omaksi otsikokseen mutta sen sisältö oli varsin ohut.

LapCI ry tarkastelee tätä kohtaa kuulovamman ensitiedon näkökulmasta. Ensitiedon tulee kattaa tieto lapsen kuulovammasta ja sen vaikutuksista lapsen oppimiseen. Kuulokeskuksen henkilökunnan tulee ensitiedon annossa tuoda esiin kaikki mahdolliset vaihtoehdot eri kielistä, kommunikointikeinoista ja apuvälineistä ja näiden yhdistelmistä, mahdollisista tavoitteista ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Annettu ensitieto pitää saada myös kirjallisesti, jotta perheellä on mahdollisuus käydä saatua tietoa kotona rauhassa läpi.  Perheille tulee antaa monipuolista ja tutkittua tietoa kaikista vaihtoehdoista, mikä tarkoittaa puhekielen lisäksi myös viittomakielestä kertomista. Vanhemmat tekevät päätöksen minkälaiseen kuntoutukseen haluavat lapsensa kanssa hakeutua, riippuen siitä mitä toiveita ja tarpeita vanhemmilla on lapsen tulevaisuutta ajatellen.  

LapCI ry haluaa tuoda esille Yhdenvertaisuusvaltuutetun hiljattain antaman lausunnon (VVTD no-2019-1079) ja suosituksen, jossa painotetaan sitä, että kuulokeskusten tulee antaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ensitiedon jälkeenkin lapsen huoltajille objektiivista ja ajantasaista tietoa lapsen tasapainoisen kaksikielisyyden merkityksestä ja mahdollistamisesta lapsen kuulon kuntoutusta suunniteltaessa ja toteutettaessa (puhuttu kieli ja viittomakieli tai pelkästään puhuttu kieli). Tämä tarkoittaa, että sisäkorvaistutteen valitsemisessa kuulon apuvälineeksi ei ole kyse kielen valitsemisesta lapselle, vaan puhutun kielen ja artikuloidun puheenkehityksen mahdollistamisesta. Sisäkorvaistute ei saa aiheuttaa sitä, että lapselta evätään mahdollisuus viittomakieleen.

LapCI ry myös huomauttaa, että on kuulovammaisia, jotka eivät hyödy kuulemisen apuvälineistä ja kuulon kuntoutuksesta, jolloin puhetta korvaavat kommunikointikeinot ovat ainoa mahdollisuus vuorovaikutukseen ja itsensä ilmaisuun.

Kuulon kuntoutusosiosta LapCI ry nostaa esille oppaan painottavan aikuisen kuulon kuntoutusta/kuntoutukseen ohjautumisesta, johdannosta alkaen. LapCI ry toivoo, että oppaaseen tulee selkeästi erikseen ja kattavasti myös lasten kuulon kuntoutus. Lapsen kuulon tutkimisesta LapCI ry haluaa korostaa, että vanhempien, lapsen kanssa työskentelevien aikuisten sekä lapsen läheisten arvioon lapsen arjessa kuulemisesta pitää antaa enemmän painoarvoa ja hyödyntää tätä lapsen kuulon kuntoutuksessa ja laitteiden säätöjä tehtäessä. Kuulovammaisen on vaikea itse kertoa mitkä äänet jää kuulematta, kun ei niitä kuule.

Kuulon tutkimiseen liittyen LapCI ry toivoo, että oppaassa mainitaan tärkeinä puheaudiometria ja hälypuhetestaus myös lasten kohdalla erikseen ja näitä testimenetelmiä käytetään heti kun se on taidollisesti mahdollista.

Kuntoutumispalveluiden johtaminen ja kehittäminen -osiosta LapCI ry mainitsee kehittämisen kohteeksi systemaattisen palautteen keräämisen. Jotta kuntoutusta voidaan kehittää tarvitaan palautetta. Tällä hetkellä kerättävä palaute keskittyy kuntoutujan omaan edistymiseen. Lisäksi yhdistys nosti esiin, että kuulon kuntoutuksessa tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, ettei kuntoutus painotu ainoastaan fyysiseen puoleen – annetaan kuulemisen apuväline ja lähetetään asiakas sen kanssa arkeen pärjäämään. Myös kuulon kuntoutuksessa tulee huomioida kuntoutuja fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena toimijana ja kiinnittää huomiota siihen, että kuulovammainen saa riittävät palvelut ja tuen, jotta hän pystyy täysipainoisesti toimimaan yhteiskunnan jäsenenä. Oppaassa ei ole lainkaan mainintaa siitä, miten vuorovaikutus turvataan sellaiselle henkilölle, jota kuulon apuvälineet ja kuulon kuntoutus eivät auta.

Tässä kirjoituksessa on lyhyt katsaus LapCI ry:n lausuntoon. Löydät koko lausunnon tästä linkistä: LapCI ry:n lausunto.