LapCI ry tuottaa 25 –vuotisjuhlavuotensa kunniaksi kolmiosaisen Kuulopoluilla –podcast sarjan, jonka ensimmäisessä osassa keskustellaan siitä, miltä tuntuu saada tietää oman lapsen kuulovammaisuudesta ja minkälaista arki on sisäkorvaistutetta käyttävän taaperon kanssa. Jakso löytyy Spotifysta.

Kuulovamma-diagnoosi tuli täytenä yllätyksenä 

Ensimmäisessä Kuulopolulla –podcast jaksossa vieraana ovat Mervi Santavuori ja Suvi Alakalhunmaa, joita CIsupajatoiminnan projektikoordinaattori Matleena Myllyrinne haastatteli. Podcastissa Suvi ja Mervi jakavat kokemuksiaan muun muassa siitä, miltä tuntui tajuta, että oma lapsi on kuuro. 

Kuulotutkimuksista huolimatta asiaa oli aluksi vaikea uskoa, sillä kumpikaan ei ollut ajatellut, että oma lapsi ei tosiaan kuulisi mitään. Suvi kuvailee päällimmäistä tunnetta tuolloin järkytykseksi. Myös Mervi muistelee, kuinka tieto tuli aivan yllätyksenä, vaikka viitteitä kuuroudesta synnytyksen jälkeen tehdyissä kuulotutkimuksissa oli jo ollutkin. 

“Synnytyksen jälkeen osastolla mitattiin Nellan ensimmäinen kuulotesti, joka ei mennyt läpi. Henkilökunta sanoi, että korvissa on niin paljon lapsivettä, ettei ei tarvitse huolestua”, Mervi muistelee. Kun viikon päästä otettiin uusi kuulotesti, joka ei edelleenkään mennyt läpi, epäili hoitaja laitteissa olevan jotakin vikaa. Nellan ollessa parin kuukauden ikäinen, Kuulokeskuksessa kuitenkin selvisi todellinen tilanne – lapsi ei kuullut mitään.  

Vertaistuen voima on valtava

Alkushokin jälkeen molemmat kertovat vertaistuen olleen todella tärkeässä roolissa jatkoa ajatellen. Molemmat kertovat löytäneensä LapCI ry:n jo pian diagnoosin saamisen jälkeen ja saaneensa myös nopeasti tukea vertaisvanhemmilta. Suurin apu tulikin juuri sellaisilta henkilöiltä, jotka olivat itse olleet joskus vastaavanlaisessa tilanteessa ja kertoivat, miten kaikki on mennytkin ihan hyvin. “Se antoi tilanteeseen toivoa, että okei – tämä ei ole mikään maailmanloppu”, Suvi kuvailee. 

Mervi ja Suvi osallistuivat helmikuussa Mikkelissä järjestettäville LapCI ry:n Talvipäiville, jossa myös Kuulopoluilla podcast –jakso äänitettiin. Mervi kertoo, että tuokin viikonloppu on ollut hänelle ja perheelleen hyvin merkityksellinen. “On ollut tosi kiva Nellalle, että hän näkee kaltaisiaan kavereita, joilla on impat (implantit) ja me saadaan myös vertaistukea koko perhe”, Mervi iloitsee. 

Molemmat kehuvat myös tukea, jota saivat  TYKS:in ja HUS:n Kuulokeskuksesta ja kertovat olevansa kiitollisia heidän lapsiaan hoitaneille ammattilaisille. “Saimme TYKS:n Kuulokeskuksesta saman tien sekä LapCI ry:n yhteystiedot, että vertaistukiperheen yhteystiedot”, Mervi kertoo. Pian he kävivätkin tapaamassa vertaistukiperhettä ja kahden viikon kuluttua oli LapCI ry:n työntekijän kanssa sovittu Teams-tapaaminen. 

Arki rullaa nyt mukavasti

Suvin ja Mervin molempien lapset ovat nykyään päiväkodissa ja kertovat, että siellä on osattu ottaa sisäkorvaistutteet hyvin huomioon. “Huoli päiväkodin aloittamiseen liittyen oli aivan turha, sillä kaikki on mennyt loistavasti”, toteaa Mervi. Hän kertoo, että hoitajat osaavat huolehtia, että implantit pysyvät päässä ja tarvittaessa käyttävät esim. Mini miciä tai jakavat lapset pienryhmiin. “Satutunnilla hoitajat esimerkiksi istuttavat Nellan mahdollisimman lähelle lukijaa.” 

Suvikin kertoo, että sisäkorvaistute ei paljon arkea nykyään hetkauta. On ihan rutiininomainen juttu siis, että aamulla laitetaan laitteet päähän ja illalla ne otetaan pois. “Akut tietysti pitää muistaa ladata, ettei seuraavana päivänä käy niin, ettei saakaan kuuloa päähän”, Suvi pohtii. 

Kuuntele täältä Kuulopoluilla –podcast

Lue täältä Kuulopoluilla –podcastin tekstivastine

Kuuntele täältä Kuulopoluilla –podcast