Musaleiri 2021


Kuvassa LapCI ry:n maskotit Peppi ja Pyry ja teksti Musaleiri
"Kesäleiri on, kesäleiri on
Aurinko paistaa ja fiilis on verraton!
Kesäleirillä soitetaan, kaikki yhdessä soitetaan..."

Musaleirin aloitus

Kuvassa leiriläiset ringissä kuvakorttien ympärillä

LapCI ry:n Musaleiri pidettiin viime viikolla ja leiri oli ohi yhdessä hujauksessa! Hyvässä porukassa aika kuluu nopeasti. Ehdimme silti viikossa vaikka ja mitä. Ensimmäisenä päivänä keskityimme toisiimme tutustumiseen ja leikkimiseen majoituspaikassamme Iiris-keskuksessa. Ryhmä punoutui yhteen todella nopeasti ja opimme toisistamme paljon. Kaikki olivat innoissaan kokeilemassa uusia leikkejä ja kaikkeen osallistuttiin täysillä. Kaikilla riitti energiaa ja ideoita. Oli siis tiedossa mahtava viikko!

Ensimmäinen yö oli lapsille se jännittävin, monet olivat ensimmäistä kertaa kesäleirillä yksin pois kotoa yötä. Ohjaajatiimiin kuului mahtava yökkömme Julia, joka teki kaikkensa, että lapsilla oli turvallinen olo myös öisin.

Parhainta musaleiriviikossa oli nähdä, kuinka ryhmä nivoutui nopeasti yhteen ja kuinka lapset ottivat toisensa huomioon läpi koko viikon. Parasta palautetta oli kuulla viikon lopuksi, että kaikki olivat saaneet uusia kavereita ja että seuraavaa Musaleiriä odotetaan jo innolla.

Isa, tapahtuman vastuuohjaaja.
Resonaarin ohjaajat Riikkis ja Lassi työssään

Tiistaiaamusta alkaen matkasimme Resonaariin päiviksi musiikkitunneille. Riikkis ja Lassi saivat kärsivällisellä ja ammattitaitoisella otteella kaikki lapset mukaan lauluihin. Leirillä käytettiin Resonaarin perustajan kehittämää menetelmää, jolla soittamista on mahdollista oppia lyhyessäkin ajassa.

Leirin ohjaaminen

Musaleirillä tärkeää oli myös ohjaajien välinen kommunikointi ja yhteistyö. Saimme järjestön kautta resurssit ja vapauden toteuttaa leiriä lasten toiveiden mukaisesti ja muokata ohjelmaa tarpeen vaatiessa. Ohjaajilla oli hyvä meininki ja osaavien tekijöiden kanssa työskentely oli rentoa ja joustavaa. Alla lastenohjaajana LapCI ry:n työntekijöiden Katsun ja Isan kanssa toiminut Kaislamari kertoo itsestään ja fiiliksistään leirillä.

Kuvassa Kaislamari, yksi leirin ohjaajista

Nimeni on Kaislamari ja olen ammatiltani toimintaterapeutti. Olen kotoisin Hämeenlinnasta ja olen ollut ajoittain LapCI ry:n tapahtumissa mukana lastenohjaajana.

Musaleiri oli todella mukava kokemus. Lasten kanssa oli hauskaa ja oli ihana nähdä miten he iloitsivat oppia uutta ja ihmettelivät asioita ympärillään. Lasten leikkejä oli kiva seurata, he ottivat toisensa huomioon ja saivat uusia ystäviä. Hienointa leirissä oli nähdä lapsissa musiikin ja tanssin ilo, sekä ystävyyden ja vertaisuuskokemuksen merkitys.

Jännitystä

Iltapäiviksi ja illoiksi olimme keksineet lapsille mukavaa tekemistä. Tiistaina oli alun perin tarkoitus mennä rannalle uimaan, mutta helteet valitettavasti väistyivät juuri ennen leiriviikkoa ja ilma oli liian viileä ulkona uimiseen.

Kuvassa leiriläiset elokuvissa ja käsissään popcornia

Päätimme mennä elokuviin katsomaan Pertsaa ja Kilua. Elokuvassa seikkailevat kaverukset ajautuivat mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin ja pienien riitojen jälkeen ystävyys oli seikkailijoille kaikki kaikessa. Elokuvan jälkeen kaikki lapset olivat yhtä mieltä siitä, ettei Pertsan ehkä kannattaisi mennä rakentamiinsa välineisiin, sillä ne menivät aina rikki ja tilanteet olivat aika jännittäviä.

Leirillä oli jännitystä myös omasta takaa, kun yhden leiriläisen reppu unohtui julkiseen vessaan ja vaikka huomasimme unohduksen tosi nopeasti, niin reppu oli valitettavasti ehtinyt kadota vessasta. Joidenkin tuntien päästä reppu onneksi kuitenkin löytyi sisältöineen. Repussa oli imppojen vara-akut ja niiden varassa elävälle lapselle se olikin suurin pelko, ettei reppua löydy ja impoista loppuu akku. Onneksi tämäkin jännitysnäytelmä päättyi helpotukseen ja leiriviikko sai jatkua hyvillä mielin pizzaa syöden kohti uusia seikkailuja, kuten Pertsalla ja Kilulla.

Korkeasaareen

Kuvassa leirin lapsia ihmettelemässä eläimiä Korkeasaaren eläintarhassa

Keskiviikkona lähdimme musiikkituntien jälkeen kävellen Korkeasaareen. Siellä näimme paljon erilaisia ja erikoisia eläimiä. Kissaeläimet olivat päiväsaikaan piilossa tai sitten ottivat nokosia. Kenguruita pääsimme katsomaan kengurupolulle tarhan sisälle, koska satuimme juuri hyvään aikaan paikalle. Tämä oli kaikille uusi kokemus, ohjaajat mukaan lukien.

Kävimme syömässä Ravintola Karhussa ja ruokailun päätteeksi saimmekin nähdä kolme temmeltävää karhua ravintolan ikkunasta. Ennen paluuta Iiris-keskukseen kävimme vielä nauttimassa jätskipallot, jolloin piti olla tarkkana, etteivät lokit hotkisi jäätelöitä parempiin suihin. Päivän aikana tuli askelia useita kymmeniä tuhansia ja kaikkien jalkoja alkoikin jo hieman pakottaa iltaan mennessä. Uni maistui makealta niin lapsille kuin ohjaajillekin.

Viimeiset bileet

Torstaina iltaohjelmana oli kirjeiden kirjoitus ja lähetys kotiin mahtavien kuvien kera. Sen jälkeen laitoimme bileet käyntiin ja diskoiltiin koko ilta.

Aamulla herättiin Musaleirin viimeiseen päivään. Haikeus oli läsnä koko päivän, koska viikko oli ollut niin mukava, eikä sen olisi halunnut päättyvän. Lapset kertoivat, kuinka ihanaa oli viettää aikaa muiden lasten kanssa, jotka olivat samanlaisia kuin he ja ymmärsivät millaista on elää istutteen kanssa. Resonaarissa harjoiteltiin loppukonserttia varten ja lapset odottivat jo näkevänsä vanhempiaan, jotta saivat näyttää heille mitä ovat viikon aikana oppineet.

Kuvassa leirin kaikki lapset soittavat rumpuja.

Loppukonsertti sujui rennosti ja lapset olivat todella taitavia! Saimme varmasti kaikki kukkurallisen ihania muistoja, joista voi puhua aina toisiimme törmätessä tulevissa tapahtumissa. Kiitos kaikille osallistujille ja heidän vanhemmilleen unohtumattomasta viikosta!

Musaleiri palautti mieleen omat lapsuuden leirien lämpimät muistot. Kesäleireillä luodaan ystävyyssuhteita mahdollisesti koko loppuelämäksi. Tämän seuraaminen vierestä saa ohjaajallekkin kyyneliä silmäkulmiin, sillä mikään maailmassa ei ole parempi palkka työstä, kuin iloinen ja onnellinen lapsi.

Katsu, LapCI ry:n järjestöassistentti

LapCI ry on järjestänyt Musaleirejä jo vuodesta 2010. Voit käydä lukemassa kirjoituksia aiemmista Musaleireistä täältä ja täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.