Sisäkorvaistute ja kodin turvallisuus

LapCI ry:n toiminnanjohtaja Ulla Konkarikoski kirjoittaa tekstissään kodin turvallisuudesta sisäkorvaistutteen käyttäjän näkökulmasta.

Yöllä on hiljaista, kunnes paristo loppuu

Sisäkorvaistutteen käyttäjät kuulevat laite korvassaan, mutta suurin osa on ilman laitetta täysin kuuroja. Osa nukkuu tämän vuoksi prosessori korvan takana, mutta suurin osa käyttäjistä nauttii täydestä hiljaisuudesta nukkuessa. Hiljaisuus ei ole pelottavaa eikä outoa, joudummehan käymään mm. saunassa ja suihkussakin ilman laitteita.

No, miten me sitten heräämme, jos asunnon palovarotin hälyttää tai oven takana on joku? Apuun tulevat kuulovammaisille suunnitellut hälytinkeskukset. Asunnon ovikello on kytketty keskukseen, joka lähettää signaalin sekä asuntoon sijoitettuihin vilkkuviin ledvaloihin että kuulovammaisen sängyssä olevaan täristimeen. Ovikellon soinnin aiheuttaman tärinän saa nollattua yhdellä napin painalluksella, mutta turvallisuussyistä palovaroittimen aiheuttamaa tärinää ei saa helposti kuitattua.

Monelle onkin tuttua se, että palovaroittimen paristo loppuu keskimäärin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä noin kello 3.23. 🙂 Siinä sitten piipityksen säestämänä juostaan etsimään 9 V:n paristoa ja kuulovammaisten perheissä lisäksi samaan aikaan yritetään nollata pariston loppumisesta johtuvaa täristinhälytystä silmät ristissä. Kuulevien perheissä riittää se pariston vaihto. Tämä täristimen nollaus kannattaakin opetella jo arkena päiväsaikaan painamalla varoittimen testinappia, jotta se sujuu sitten yöllä kuin tanssi.

Kuka kustantaa hälytinkeskuksen?

Hälytinkeskusta varten voit pyytää omalta korvalääkäriltäsi lausuntoa ja suositeltavista hälytinkeskusmalleista tietävät parhaiten sairaaloiden kuulovammaisten kuntoutusohjaajat. Pienten lasten kohdalla hankinta tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa harjoitella itsenäisesti kotona oloa. Nuorempien kohdalla katsotaan, että vanhempi auttaa lasta hätätilanteessa. Olen henkilökohtaisesti tästä linjauksesta eri mieltä. Tulipalotilanteessa on helpompi herätellä lasta, joka on jo herännyt täristimeen edes osittain kuin saada sikeästi nukkuvaa hereille.

Hälytinkeskus anotaan kaupungin sosiaalitoimen vammaispalvelusta ja se on vammaispalvelun omaisuutta. Nykysäädösten mukaan palovaroittimia tulee asunnossa olla kussakin kerroksessa yksi kutakin alkavaa 60 m²:iä kohti. Eli esim. 128 m²:n yksitasoisessa asunnossa varoittimia pitäisi olla kolme, kun taas kaksikerroksisessa saman kokoisessa kodissa niitä voikin tarvita neljä. Tulisijallisissa huoneistoissa olisi hyvä olla myös häkä- eli hiilimonoksidivaroitin, mutta tämä ei ole pakollinen eli se tulee useimmiten itse maksettavaksi. Kirjoittajan omassa kodissa tämä laite valittiin siten, että siinä on ulospäin signaalia antava ”portti”, joka on sitten kytketty lisälaitteen turvin kuulovammaisen hälytinkeskukseen. (Katso ylempi kuva.)

Palovaroittimissa on hyvä huomioida myös se, että niihin on kirjattu valmistuspäivämäärä. Se on tehtaalla kirjoitettu laitteessa olevaan etikettiin. Palovaroittimien käyttöikä on 10 vuotta. Varoittimien uusinnassa kannattaa olla yhteydessä oman kunnan sosiaalitoimen vammaispalveluista vastaavaan tahoon.

Vilkkuvalojen sijoitus katsotaan siten, että ainakin kuulovammaisen omassa huoneessa pitäisi olla yksi ja yleisissä tiloissa riittävä määrä siten, että valot näkee mahdollisimman hyvin. Ikkunapinnat peilaavat välähdyksiä myös tehokkaasti, joten yleensä yhdessä tilassa valoja tarvitaan vain yksi. Osa järjestelmistä toimii langattomasti ja osa esim. asunnon sisäisen sähköverkon yli. On olemassa myös kiinteitä johdotuksia käyttäviä järjestelmiä, mutta niitä ei pysty helposti muuttamaan asunnosta toiseen.

Jos muutat toiselle paikkakunnalle, kannattaa yrittää neuvotella lähtökunnan ja vastaanottavan kunnan sosiaalitoimen kanssa niin, että vastaanottava kunta korvaa jotakin lähtökunnalle ja saat muutettua laitteet itse mukanasi. Jos tarvitset asentajan apua, tulisi vastaanottavan kunnan maksaa asennuskulut.

Hätätekstiviestit

Jos et kuule puhelimessa (= prosessorin akku loppu tai prosessori onnettomuustilanteessa hukassa) ja sinun pitäisi tehdä hätäilmoitus, on ainoa keino hätätekstiviestin lähettäminen. Virallinen työryhmä on yrittänyt järkeistää touhua jo ainakin 10 vuotta, mutta edelleenkään et voi lähettää tekstiviestiä numeroon 112.

Suomessa jokaisen hätäkeskuksen alueella on oma hätätekstiviestinumero, joka sinun pitäisi tallentaa etukäteen omaan puhelimeesi. Jotta asia ei olisi ihan niin näppärä, niin näitä numeroita ei ole netissä – kuulemma pelkäävät ilkivaltaa. Listat saat tilattua suoraan Hätäkeskuslaitoksesta tai kuulovammaisjärjestöjen (Kuuloliitto ja Kuurojen liitto) kautta. Lisätietoa hätätekstiviestistä: http://www.112.fi/hatanumero_112/tietoa_erityisryhmille

Tärkeät puhelut herättävät yölläkin

Nykytekniikka on sattumalta tuonut meille vaikeasti kuulovammaisille avun puheluiden ja tekstiviestien havaitsemiseen. Älypuhelimista voi säätää esimerkiksi kellonajat, jolloin puhelin ei päästä läpi kuin tietyistä numeroista tulevat viestit ja puhelut sekä ne puhelut, joissa yritetään muutaman minuutin sisään soittaa toistuvasti. Normaalikuuloinen yleensä herää puhelimen ääneen, mikäli puhelimessa on äänet päällä.

Kuulovammaista näiden puhelujen viestien havaitsemisessa auttaa värinähälytyksellä varustettu aktiviisuusranneke. Puhelimen ja rannekkeen asetuksista asetetaan toiminto, että ranneke värisee puhelun tai viestin saapuessa. Näin meidät kuulemattomatkin tavoittaa hätätilassa ennen aamua jopa sieltä Höyhensaarilta. Ranneketta voi käyttää myös mukana kulkevana herätyskellona.

Turvallisia päiviä ja öitä kaikille lukijoille! Muistathan täydentää ja kommentoida kirjoitusta tämän tekstin alta, mikäli sinulle tuli lisää asioita mieleen!

Ulla