Osallistuin audionomipäivien toiseen päivään Tampereella pe 13. helmikuuta 2015. Audionomi on meille kaikille hyvin tuttu ammatti, jonka tunnemme ehkä paremmin kuulontutkijana. Ensimmäistä kertaa heidän päivillään oli koko päivän teemana sisäkorvaistutteet.
Ensimmäisenä Tampereen Yliopistollisen Sairaalan (TAYS) ylilääkäri Juha-Pekka Vasama kertoi 17 vuoden ajalta kokemuksiaan implanteista. Alkuvuosina v. 1998-2002 J-P leikkasikin ainoastaan lapsia. Lapsia leikattiin 4-10 kpl vuodessa ja heidän keski-ikänsä vuonna 1999 oli n. 5 vuotta – nykyisin lapset leikataan n. 10-12 kk:n iässä ja tuloksetkin ovat parantuneet.
Tänä päivänä sisäkorvaistutteen saavista potilaista enemmistö on aikuisia ja vain 20-30 % potilaista on lapsia. Vuonna 2014 leikattiin TAYSissa 40 potilasta ja Helsingin HUSissa 60 potilasta. Leikkausmäärät ovat siis kasvaneet hurjaa vauhtia. Nykyisin tehdään enemmän myös omaa kuuloa säästäviä leikkauksia.
Esityksen lopuksi Kuuloliiton puolelta osalle tuttu Karin Tuomala kysyi J-P:ltä, miksi Suomessa synnytyssairaaloissa tehtävät emissiomittaukset tehdään vain toiseen korvaan, koska toispuoleinen kuurous voi päästä näissä mittauksissa läpi. Karinin mukaan emissiomittaukset voisi harkita siirrettäväksi myös neuvolakäyntien yhteyteen. Vasama lupasi viedä asiaa eteenpäin.
TAYSin Kuulokeskuksen puheterapeutti Sari Vikman kertoi luennossaan, että TAYSin Kuulokeskus on alkanut viime aikoina tarjota niille nuorille, jotka saivat lapsena yhden istutteen, toista istutetta. Kokemusta näistä nuorista on nyt pisimmillään 1,5 vuoden ajalta ja heitä on TAYSin alueella leikattu 13 henkeä. Leikkausten välillä oli osalla jopa yli 10 vuoden jakso.
Yhdellä istutteella nuorille kuunteleminen on raskasta ja koulupäivien jälkeen nuori on poikki. Toinen istute auttaa näitä nuoria jaksamaan koulussa, opiskeluissa, työelämässä ja harrastusten parissa. On muistettava, että eliniän odote nousee koko ajan ja nämä nuoret saattavat elää jopa satavuotiaiksi!
Kukaan tutkituista nuorista ei enää käyttänyt kuulokojetta toisessa korvassa. He olivat puhekielisiä ja täysin integroituneita tavalliseen kouluun. TAYSissa puheterapeutti ja koko muu kuntoutustiimi tapaa nuoren ennen leikkausta ja käy motivointikeskustelut hänen kanssaan. Leikkauksen jälkeen nuori saa puheterapeutilta harjoitusohjelmia.
Sari kertoi myös nuorten toisen istutteen leikkausten tuloksista: 3 kk aktivoinnista kuulokynnykset 30-50 dB ja puheenerotus pelkällä uudella 0-48 % 6 kk aktivoinnista kynnykset 25-45 dB ja puheenerotus 0-90 % 12 kk aktivoinnista kynnykset 20-35 dB ja puheenerotus 8-100 %.
Uuden kuulon kehittymistä pitää malttaa odottaa vähintään vuosi aktivoinnista, tämä on nuorille todella pitkä aika! Tutkimuksessa havaittiin myös, että aiemmin leikattu korva pysyy suurimmalla osalla ns. johtavana korvana.
Osa nuorista siis hyötyi valtavasti, kun osalla hyöty jäi laimeaksi. Hyvän tuloksen saaneille yhteistä oli seuraavat tekijät:
-Nuoren OMA motivaatio ja positiivinen asenne toisen istutteen saamiseen -Vertaistuki ennen leikkausta ts. nuori on tavannut muita implantistinuoria jo aiemmin ja kuullut heidän kokemuksistaan -Kuulokojeen pitkäaikainen käyttö leikkaamattomassa korvassa ennen istuteleikkausta (jossain vaiheessa lapsuutta) -Uuden puheprosessorin säännöllinen käyttäminen -Kuunteleminen ja kuuloharjoitukset pelkällä uudella prosessorilla
Huonon puheenerotuksen taustalla havaittiin yksiselitteisesti se, että nuori ei juuri käytä tai käyttää hyvin vähän uutta puheprosessoriaan. Kun heiltä kysyttiin syitä, esiin nousi seuraavia asioita:
-Esteettiset syyt eli nuorella on kaksi erilaista puheprosessoria. Tosin tästä voidaan Vikmanin mukaan vetää jatkokysymys, että käyttäisikö nuori todella istutetta, jos saisi samanlaiset. -Nuori kokee uuden istutteen äänet häiritsevinä. -Nuori ei malta odottaa, kun kuulo ei palaudukaan hetkessä, annetaan periksi.
Merkille pantavaa oli se, että TAYSin tutkimuksessa havaittiin, että pitkäkään leikkausväli ei estänyt saamasta hyviä kuulotuloksia. Jopa yli 10 vuoden leikkausvälillä istutteet saanut nuori sai hyvät kuuntelutulokset.
Kanta-Hämeen keskussairaalan audiologi Lauri Viitanen totesi puheessaan, että osa implanttisäädöistä on nyt siirtynyt TAYSista heille. Haasteita tuo se, että potilaita on noin kuukauden välein ryppäinä ja väleissä muita töitä – säätöohjelman niksien oppiminen on hitaampaa kuin viikottain säätävillä yliopistosairaalan lääkäreillä. Mutta hyvällä mallilla ollaan oppimispolulla. Lauri totesi myös, että jollain nyt vauvana leikattavalla lapsella voi olla elämänsä aikana edessään jopa sata säätökertaa, jos hän elää satavuotiaaksi!
HUSin fysiologiainsinööri Ville Sivonen ja audionomi Paula Peräsalo kertoivat HUSissa ja KYSissä käytössä olevasta hälypuhetestistä teoriaa ja käytäntöä. Hälypuhemittauksilla on nyt jo huomattu, että normaalikuuloisten henkilöiden kuuleminen hälyssä onnistuu vielä, kun häly on noin 10 dB voimakkaampaa kuin puhe. Siis esimerkiksi hälyääni on 75 dB ja puhe 65 dB. Yhdellä istutteella hälyääni keskimääräisellä potilaalla voi olla vain 3,5 dB voimakkaampaa kuin puhe ja kahdella istutteella keskimäärin 5 dB:n ero. Tämäkin puoltaa kahden istutteen hyötyjä.
Päiviltä raportoi LapCI ry:n toiminnanjohtaja Ulla Konkarikoski
