SI-käyttäjien koulu- ja urapolut: haastattelussa Juho Jauhiainen


Tänään puheenvuoron ottaa haltuun vuoden viimeinen haastateltava, Juho Jauhiainen. Vuoden mittaan olemme haastatelleet SI:ta käyttäviä nuoria aikuisia heidän koulu- ja urapoluistaan, ja tällä kertaa saamme kuulla Juhon taustasta. Juho saattaa olla myös osalle tuttu LapCI ry:n ja Kuuloliitto ry:n lasten ja nuorten leireiltä, joissa hän on ollut ohjaajana. Pidemmittä puheitta, päästetään Juho ääneen!

Hei, kerro vähän itsestäsi!

Moi! Mä olen Juho Jauhiainen, 21-vuotias valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistosta. Vaikka opiskelupaikka onkin Tampere, opiskelen etänä Helsingistä käsin. Opintoni ovat jo kandin kirjoitusvaiheessa, joten läsnäoloa vaativia kursseja ei enää kauheasti ole.

Tällä hetkellä harrastan salilla käyntiä, boulderointia, lukemista ja rumpujen soittoa. Rumpuja olen soittanut pian jo 15 vuotta, eli harrastus on pysynyt aika hyvin mukana elämän varrella. Käyn hyvin aktiivisesti myös esimerkiksi Kuuloliiton järjestämissä tapahtumissa ja olen toiminut sen nuorisotoimikunnassa varapuheenjohtajana. Pääasiassa vapaa-aikani koostuu elämästä nautiskelusta.

Kerro koulutaipaleestasi: Millaisia kouluja kävit? Oliko käytössä tukikeinoja?

Kuvassa Juho poseeraa vihreän kaarevan oven edessä kadulla

Kävin ihan normaalin ala-asteen Helsingissä tavallisessa luokassa ja viihdyin siellä mainiosti. Yläasteen kävin Kruununhaassa musiikkiluokassa, mikä oli loistava kokemus. Oli hienoa aamuisin matkustaa silloin niin suurelta tuntuvan Helsingin keskustaan ja käydä siellä koulussa. Musatunnit oli tietysti yläasteen parasta antia.

Yläasteen jälkeen pääsin sitten hieman lähemmäs kotiani Oulunkylän yhteiskoulun lukioon, joka olikin ensimmäinen hakutoiveeni. Lukiossa oli todella hyvä opetuksen taso ja siellä aloin kiinnostua erityisen paljon yhteiskunnallisista aiheista ja historiasta.

Kuten jo mainittu, opiskelen tällä hetkellä Tampereen yliopistossa politiikan tutkimuksen linjalla pääaineenani valtio-oppi. Kolmas vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin ja aloittelen kandidaatintutkielmani kirjoittamista lähiviikkoina. Aihe alkaa jo pikkuhiljaa hioutumaan lopulliseen muotoonsa…

Viimeksi käytin apuvälineitä ala-asteella, jolloin käytössäni oli FM-laite. Sisäkorvaistutteiden saamisen myötä kuuloni on tullut sen verran hyväksi, etten ole kokenut tarvetta apuvälineiden käytölle sitten ala-asteen. Ensimmäinen istute leikattiin tosiaan ensimmäisellä luokalla ja toinen neljännellä.

Kielitaitoni ei ole kovin laaja: suomen lisäksi osaan erinomaisesti vain englantia. Ruotsin opinnot eivät koskaan oikein ottaneet tuulta alleen. Saksaksi ja espanjaksi osaan kyllä tilata ruokaa ja joitain satunnaisia sanoja. Ensi keväällä olisi tarkoitus opiskella yliopistolla yhden alkeiskurssin verran vielä espanjaa. Olen käynyt kaikki opintoni suomen kielellä, mutta yliopistossa olen käynyt myös muutaman englanninkielisen kurssin.

Miten lukion jälkeinen polkusi on mennyt? Vaikuttiko sisäkorvaistutte valintoihisi?

Abivuonna kirjoitusten aikaan päätin hakea suoraan yliopistoon. Panostin kirjoituksiin, jotta pääsisin papereilla suoraan yliopistoon ilman pääsykoetta, ja niin pääsinkin. Valinta alan suhteen oli sinänsä helppo, sillä olin päättänyt haluavani opiskella valtiotieteitä. Tampere oli hakulistallani toinen vaihtoehto, ja siksi hetken aikaa pohdiskelin, olisiko pitänyt seuraavana vuonna yrittää uudestaan päästä ensimmäiseen vaihtoehtooni, joka oli Helsingin yliopisto. Hetken aikaa asiaa pohdittuani päätin kuitenkin ottaa Tampereen opiskelupaikan vastaan.

Aloitin yliopiston koronapandemian kannalta todella epäsuotuisaan aikaan, sillä ensimmäinen vuoteni meni käytännössä etäluennoilla kotoa käsin. Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, missä en tuntenut ketään, joten se tietysti toi omat haasteensa. Olen kaikesta huolimatta edennyt opinnoissani aikataulussa. Asuinpa tässä välissä puolen vuoden ajan Barcelonan lämmössä, mistä opiskelin etänä. Etäopiskelussa siis todella oli omat positiiviset puolensa.

En koe, että kuulovamma vaikutti valintoihini opiskelupaikan tai -alan suhteen. Olen jo pitkään uskonut, että asiat järjestyvät tavallaan ja niin on tosiaan käynytkin. Kuulovamma ei ole minulle koskaan ollut minkäänlainen este millekään!

Mitä toiveammatteja sinulla oli lapsena?  

Lista toiveammateista on kyllä pitkä. Olen aina innostunut helposti uusista asioista ja edelleen tasaisin väliajoin vaihdan unelma-ammattiani. Lapsena haaveilin ainakin kirjailijan, näyttelijän, poliisin, radiotoimittajan, journalistin, lääkärin ja rocktähden pesteistä.

Millaisia ajatuksia sinulla oli kouluun, ammattiin ja tulevaisuuteen liittyen yläaste- ja ammattikouluikäisenä? 

Kuvassa Juha poseeraa kumpuisen maiseman edessä nojaten aitaan. Juho katsoo kamerasta poispäin

Yläasteikäisenä olin erityisen kiinnostunut musiikista, minkä seurauksena päädyinkin musiikkiluokalle. Pidin rumpujen soittamisesta, mutta en silloin kyllä ehkä pitänyt sitä realistisena ammattina. Koulunkäynti on ollut minusta aina hauskaa ja suhtauduin siihen aika rennolla asenteella.

Vasta lukiovaiheessa aloin kunnolla miettiä mahdollisia tulevaisuuden ammatteja ja aloin silloin myös panostaa kouluun erityisen paljon. Lukion aikana suunnitelmat muuttuivat useasti, mutta kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin oli aina taustalla enemmän tai vähemmän. Siksi päädyinkin opiskelemaan politiikan tutkimusta yliopistoon.

Millaisia haasteita sisäkorvaistute on tuonut sinulle tullessaan? Entä mahdollisuuksia tai hyviä puolia?  

Toki se on tuonut haasteita, ja välillä paljonkin. Ihan vain se, että huonon kuulon vuoksi koulussa ja luennoilla on välillä joutunut pinnistelemään kuullakseen, minkä seurauksena sitä saattaa olla hyvinkin väsynyt koulun jälkeen. Välillä myös jotkut ryhmätyötilanteet tai suurissa luentosaleissa tapahtuvat luennot ovat haastavia, mutta onnekseni koulupolkuni varrella minulla on ollut sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät haasteeni ja haluavat auttaa siinä parhaansa mukaan.

Toisaalta ajattelen, että kuulovamma on tuonut myös aika paljon hyvää. Luokka- ja opiskelutilanteista on pyritty tekemään minulle mahdollisimman suotuisia, mikä tarkoittaa esimerkiksi pientä luokkakokoa tai eturivissä istumista. Sehän on loppujen lopuksi vain positiivista ainakin viihtyvyyden ja opiskelun kannalta.

Koen myös, että kuulovamman myötä olen oppinut ymmärtämään ja kuuntelemaan muita ihmisiä eri tavalla ja saamaan sitä kautta kavereita koulussa ja muuallakin.

Onko sinulla urahaaveita tulevaisuuden suhteen? Mitä haluaisit kenties tehdä 5/10/20 vuoden päästä?  

Tulevaisuus on vielä sen verran epäselvä, etten osaa suorilta sanoa missä näkisin itseni vuosien päästä. Minulla on kuitenkin muutamia ajatuksia ja haaveita siitä. Eniten tällä hetkellä kiinnostaa vammaisten oikeuksien puolesta työskenteleminen esimerkiksi kansalaisjärjestössä tai politiikan saralla. Lisäksi olen kiinnostunut kulttuurista erityisesti musiikin saralla, sekä muodista. Kaikkiin mielenkiinnon kohteisiini minulla on tietynlainen yhteiskunnallinen näkökulma, mistä käsin uskoisin tulevaisuudessa tekeväni työtä.

Onko sinulla terveisiä sisäkorvaistutetta käyttäville nuorille, jotka paraikaa pohtivat mihin suuntaisivat opiskelemaan ja töihin tulevaisuudessa? 

Kaikista tärkeintä on kuunnella itseään. Vaikka vanhemmat, kaverit tai opettajat sanoisivat, että et pärjäisi jollakin alalla kuulovamman (tai minkä tahansa muun syyn) takia, suosittelen ehdottomasti tavoittelemaan sitä mikä itseä kiinnostaa! Kuulovammaan liittyvät haasteet saa aivan varmasti ratkottua. Loppujen lopuksi elät vain itseäsi varten, joten ei kannata miettiä, mitä muut ovat valinnoistasi mieltä.

Kiitos paljon haastattelusta Juho!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.