Kuulon kuntoutuksen teemavuotena olemme haastatelleet kuntoutusohjaajia, järjestäneet asiantuntijawebinaareja puheen kuntoutuksesta sekä haastatelleet SI:ta käyttävien lasten perheitä heidän kokemuksistaan kuulon kuntoutuksen alkutaipaleesta. Tällä kertaa olemme saaneet blogiimme haastateltavaksi KYS:ssa toimivan audionomina toimivan Eija Heimosen, joka kertoo tässä artikkelissa työnkuvastaan.

Mitä työnkuvaasi audionomina kuuluu, miltä tavallinen työpäiväsi näyttää? 

Työpäivät ovat erilaisia. Teen kuulontutkimuksia ja kojesovituksia eri ikäisille, pääasiassa lapsille. Kuulokojeiden ja sisäkorvaistutteiden käytön ohjausta perheille, jatkohoidon suunnittelua, yhteistyötä moniammatillisen tiimin ja kollegoiden kanssa. 

Milloin tapaat SI:n saaneen lapsen ensimmäistä kertaa? Kuinka usein tapaat SI:ta käyttävää lasta/-nuorta?

Ensimmäinen tapaaminen jo silloin kun lapsi tulee meille lähetteellä kuulon tutkimuksiin. Sisäkorvaistutekuntoutuksen alussa tapaamisia tiheään 1, 3, ja 6 kuukauden kohdalla, jonka jälkeen puolivuosittain. Tarvittaessa kontrolleja on tiheämpään. 

Millä tavoin (teillä KYSissä) sisäkorvaistutteiden laitteistoa tutkitaan ja säädetään? Mitä ovat VRA-tutkimukset ja hälypuhetestit? 

Pienillä lapsilla kuulon tasoa sisäkorvaistutteilla tutkitaan antamalla erilaisia ääniä äänikentässä leikin avulla. Isommille lapsille tehdään hälylausetesti, joko lasten tai aikuisten sanoilla. Lääkäri tai insinööri tarkistaa istutteen säädöt ja toimivuuden. Kuulolaitehuolto tarkastaa laitteiston osat ja puhdistaa ne. 

VRA –tutkimusta meillä ei ole käytössä. Käytössä on lasten ja aikuisten hälylausetestit. Kaiuttimesta kuuluu samanaikaisesti kohinaa ja lauseita, potilas toistaa lauseet sillä tavoin kuin sen kuulee. Hälylausetestillä saadaan kuvaa siitä, miten potilas pärjää arjen eri tilanteissa kuulonsa kanssa. 

Ovatko SI-lapsen vanhemmat mukana näissä tutkimuksissa ja testeissä? Miten SI-lasta osallistetaan testeissä ja tutkimuksissa? 

Kyllä vain vanhemmat ovat mukana tutkimuksissa. Usein tulevat tutkimushuoneeseen mukaan, tosin isommat lapset haluavat tulla tutkimuksiin yksinkin. Pienempien lasten kanssa pelataan kuunteluleikkiä tai kuunnellaan ääniä ja seurataan lapsen reaktioita. Isommat lapset ovat jo taitavia kuunteluasioissa, joten heidän kanssaan jutellaan mitä tehdään ja tarvittaessa toinen audionomi tai vanhempi mukana tutkimushuoneessa. 

Kuinka tiiviisti teet yhteistyötä muiden kuulon kuntoutustiimiläisten (eli SI-lapsen kanssa työskentelevien puheterapeuttien, kuntoutusohjaajien, lääkäreiden yms.) kanssa? 

Yhteistyö on tiivistä, oman tiimin kanssa (audionomit, lääkäri, insinööri) lähes päivittäin. Muiden tiimiläisten kanssa kuukausittain, välillä viikoittainkin. Erva-alueen kuntoutusohjaajien kanssa yhteistyö on lisääntynyt. 

Miten korona-aika on vaikuttanut työhösi? Onko se vaikeuttanut asiakastapaamisia? Oletko huomannut sen vaikuttavan siihen, miten usein asiakkaat (varsinkin SI-lasten vanhemmat ja SI-nuoret) ottavat sinuun yhteyttä? 

Korona -aika on tuonut tarkkuutta ja varovaisuutta. Varmaan useaa vanhempaa on pohdituttanut voiko vastaanottokäynnille tulla, mutta kyllä vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä samalla tavalla kuin aiemminkin. Suunnitellut kontrollit ovat pääsääntöisesti toteutuneet. 

Onko jotain erityistä, mitä haluaisit sisäkorvaistutetta käyttävien lasten perheille viestittää? Onko jotain mitä toivoisit enemmän SI – lasten vanhemmilta (esim. kysymyksiä, yhteydenottoja)? 

Teidän kaikkien kanssa on ihana työskennellä, tuotte iloa päivään! Toivon yhteydenottoja matalalla kynnyksellä, niin pientä asiaa ei ole, ettei voisi kysyä 😊 

Mikä on parasta työssäsi? 

Lasten kanssa tekeminen. Nähdä se kehitys lapsen kuulossa SI:n saannin jälkeen ja iloita siitä yhdessä. 

Parhain vinkkisi kuulon arkikuntoutukseen?

Puhukaa, lukekaa, leikkikää ja laulakaa lapsen kanssa! 

Kiitos Eija haastattelusta!

Kesäterveisin,
LapCI ry:n toimistolaiset