Pienten lasten viikonloppu Alastarolla


Pienten lasten viikonlopusta päästiin tänä vuonna nauttimaan Alastaron kauniissa syksyisissä maisemissa Kanniston Kotieläintilalla. Pienet SI-käyttäjät perheineen pääsivät viikonlopun aikana näkemään toisiaan, vaihtamaan ajatuksia, touhuamaan ja leikkimään yhdessä. Lisäksi tilalla pyörivät kissat, alati kiekuvat kukot ja muut hauskat eläimet pitivät huolen siitä, että menoa ja melskettä riitti!

Idyllinen maatila ja leikin tiimellystä

Lauantaina kokoonnuimme herkullisen lounaan jälkeen perheiden kanssa yhteen, ja aloitimme viikonlopun mukavilla tutustumisleikeillä. Opimme toisistamme mm. mikä on kenenkäkin lempiherkku, lempieläin (yllättävän usealla se oli delfiini!) ja lempivuodenaika. Varsinkin alle 5-vuotiaiden kanssa tuli kerrottavat asiat pitää mahdollisimman yksinkertaisina ja yleisinä, jotta pienimmätkin pystyivät osallistumaan hauskanpitoon. Mukana oli lapsia vastasyntyneistä viisivuotiaisiin, joten tehtävä oli helpommin sanottu kuin tehty.

Arjen kuntoutusta

Kuvassa pieni sisäkorvaistutta käyttävä tyttö istuu pöydän päällä ja pitää kädessään palapelin palikkaa. Pöydällä ja vieressää näkyy erilaisia kirjoja ja palapelejä

Tutustumisen jälkeen paikalle saapui kuulon arkikuntoutuksen asiantuntija, varhaiskasvatuksen erityisopettaja Mari Vassinen, joka sai niin lapset kuin vanhemmatkin laulamaan ja soittamaan luonnosta poimituilla kepeillä mukaansatempaavia lauluja. Marin arkikuntoutustyöpajassa kysymyksiä ja keskustelua tuli paljon siitä, mitä kannattaa muistaa varsinkin kuulopolun alkutaipaleella, kun lapsi vasta totuttelee pitämään puheprosessoreita päässään. Mari opasti vanhemmille, miten leikin ja arjen ohessa voi hauskoin pikku kikoin kuntouttaa pienen lapsen kuuloa: esimerkiksi äänipalapelien, kuvakorttien, tunnetaitokuvien ja satukirjojen avulla. Huoneen pöydille oli aseteltu kasapäin juuri näitä erilaisia toimiviksi todettuja apukeinoja, joihin sekä lapset että vanhemmat kävivät tutustumassa. Loppuilta vietettiin rauhassa leikkien ja maalaillen lasten kanssa.

Kuvassa nelihenkinen perhe ringissä kuvakirjan ympärillä. Toisella lapsista on sisäkorvaistute. Ympärillä lattialla leluja, kasseja ja kirjoja.
Koko perhe tutustumassa Marin tuomiin materiaaleihin

Jännittäviä kohtaamisia maatilan eläinten kanssa

Lapset pääsivät antamaan herkkuja aasille

Sunnuntaiaamu valkeni Alastarossa kukonlauluun (tai pikemminkin kukkojen lauluun, sillä tilalla oli useampi pollea kukko) ja kauniiseen, seesteiseen säähän. Lastenohjaajat Oona, Helmi ja Julia saapuivat paikalle, ja veivät lapset tilan opas mukanaan tutustumaan tilan saloihin ja erityisesti tilalla asuviin eläinystäviin. Lapset pääsivät kierroksellaan mm. silittämään pieniä kaneja, tekemään tuttavuutta alpakoiden ja kanojen kanssa, ruokkimaan aasia ja näkemään hevosia lähietäisyydeltä. Varsinkin pienen pupuvauvan näkeminen sai niin lapset kuin ohjaajatkin aivan sekaisin onnesta. Lisäksi tilan vetonaula, Suomen tiettävästi ainut seepra-aasi Sepa pääsi ihmetyttämään lapsia aasin värityksellään ja seepran raidoillaan. Tilakierroksen päätyttyä vetäytyivät lapset ja ohjaajat sisälle leikkimään ja maalaamaan yhdessä. Tulipa eräällä pienellä osallistujalla jopa tehtyä hänen ihka ensimmäinen piirroksensa taiteilumme tuoksinassa!

Sepa – Suomen tiettävästi ainut seepra-aasi
Ulkona seikkailun ja leikkien jälkeen siirryttiin hetkeksi rauhoittumaan maalaamisen pariin

Cochlearin luento vanhemmille

Kuvassa Ulla Konkarikoski seisoo taka-alalla powerpoint-esityksen vieressä. Etualalla näkyy vanhempia istumassa ja kuuntelemassa.

Samaan aikaan kun lapset olivat tutustumassa tilan karvaisiin asukkeihin, Cochlearin edustaja Ulla Konkarikoski oli kertomassa vanhemmille korvan toiminnasta, sisäkorvaistutteisiin liittyvästä teknologiasta ja lisälaitteista. Aihe herätti paljon keskustelua ja kysymyksiä vanhempien suunnalta.

Vanhempia mietitytti mm. se, miten erilaiset lisälaitteet eroavat kuulon kannalta toisistaan ja uusien ja vanhojen laitteiden ominaisuudet. Ulla osasikin vastata kysymyksiin SI-käyttäjänä hyvin omakohtaisesti.

Lopputunnelmat

Vaikka osallistujia pienten lasten viikonlopussa oli tänä vuonna vain kolmen perheen verran, oli tunnelma yhtä hauska ja vauhdikas kuin aina ennenkin. Pienten viikonlopussa oli kiva päästä tutustumaan uusiin “imppapäihin”, ja toivomme, että tulemme näkemään uudestaan monen monta kertaa tulevaisuudessa erilaisten leirien ja tapahtumien parissa. Vertaistuki niin SI:ta käyttäville lapsille kuin heidän vanhemmilleen on aina yhtä tärkeää, vaikka sanana “vertaistuki” saattaakin joitakin kauhistuttaa ensikuulemalta. Vertaistuki ei suinkaan tarkoita sitä, että ketään painostettaisiin jakamaan omia syvimpiä tuntemuksiaan piirissä. Jo pelkästään se, että pääsee kuulemaan miten toisilla on kuntoutus mennyt, millaisia ohjeita muut ovat kuulokeskuksesta saaneet ja onko muilla ollut samanlaisia haasteita/läpimurtoja kuin mitä itsellä on ollut (niin lapsena kuin vanhempana) on myös osaltaan vertaistukea, vaikkei sitä ääneen sanottaisi. Rohkaisemme perheitä, niin uusia kuin vanhoja, jatkossakin hakeutumaan rohkeasti vertaistapahtumiimme!

Kiitos ihanasta viikonlopusta!

Syysterveisin,
Isa ja Katsu (pienten viikonlopun vetäjät)

Pssssst.. Viime vuoden pienten viikonlopusta voit käydä lukemassa täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.