Syksy on tullut ja koulut ovat alkaneet. Samalla astui voimaan koulun tuen uudistus, kun siirtymäaika päättyi. Järjestimme 18.8. webinaarin koulun tuen uudistuksesta, jossa puhumassa oli opetusneuvos Irja Seilola Opetushallituksesta. Tähän kirjoitukseen olen koonnut muutamat pääkohdat illan webinaarista. 

Kuormitus koulupäivän aikana

Kuulovammaisten lasten perheissä on herännyt huoli, saako lapsi tarvitsemaansa tukea koulussa myös tulevaisuudessa. Monella on ollut pidennetty oppivelvollisuus, mikä on tuonut mukanaan sen, että oppilaan luokkakoko on pysynyt maltillisena 20 hengen luokkakokona, mikä on taannut kohtuullisen oppimisympäristön. Uudistus on herättänyt perheissä suurta huolta, miten oppilas pärjää, jos luokkakoko kasvaa. Vaikka luokkakoon rajoitusta ei ole merkitty mihinkään, niin lähtökohtaisesti oppilaalle on taattava sellainen oppimisympäristö, että hänellä on optimaalinen mahdollisuus kuulla ja jaksaa koulupäiviä. Kuulovammaista lasta ei ole tarkoitus kuormittaa koulupäivinä niin, että koulun jälkeen lapsi tai nuori ei jaksaisi tehdä mitään sellaista mitä normaalisti tekisi esimerkiksi leikkiä ja harrastaa. Mikäli koulu kuormittaa kohtuuttomasti liian suuren luokkakoon myötä, on tehtävä toimia, jotka vähentävät lapsen/nuoren kohtuutonta kuormittumista.  

Miten kuormittumista voi sitten vähentää? Jos luokassa on vaikka 26 oppilasta ja tuntuu, että kuulovammainen lapsi kuormittuu kohtuuttomasti, on koulun ryhdyttävä toimeen. Kouluille on annettu lisäresursseja, jotka mahdollistavat sen, että isompaa luokkaa voi jakaa pienempiin ryhmiin. Luokassa tai koulussa voi olla myös hiljainen nurkka, johon voi mennä työskentelemään rauhallisempaan ja hiljaisempaan paikkaan. Tämä helpottaa taatusti kuulovammaisen lapsen kuormittumista. Koululle voi pyytää kuulokuntoutusohjaajan, joka käy koulupäivän aikana katsomassa kuunteluolosuhteet ja lapsen/nuoren tarvitsemat apuvälineet ja ohjaamassa niiden käytössä.  

Jos kuormittuneisuus on liian suurta, niin silloin siihen täytyy miettiä tuen ratkaisut, joilla se kuormittuneisuus ratkaistaan niin että oppilaat pystyvät opiskelemaan rauhassa ja oman kapasiteettinsa mukaisesti mahdollisimman hyvin, Irja Seilola kertoo, ja jatkaa: ”Mun pointti on, että oppilaan pitää saada myös loistaa siellä koulussa niillä omilla taidoillaan!” 

Koulun tuen määrittämisessä on tärkeää muistaa, että huoltajaa ja lasta/nuorta itseään tulee kuulla. Kun päätetään oppilasta koskevista asioista, on aina lapsen/nuoren kuulemisvelvollisuus ja hänen mielipiteensä pitää ottaa huomioon. On myös tärkeää kuulla lapsen/nuoren kanssa työskenteleviä opettajia ja avustajia siitä, mitä mieltä he ovat lapsen/nuoren avuntarpeesta, ettei esim. koulun rehtori tee päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa niin lapsen/nuoren, huoltajien ja lapsen/nuoren kanssa työskentelevien aikuisten kanssa. Koulun tuen asioista päätettäessä tulee myös muistaa Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet: Lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen/nuoren etu.  

Lapsen edun on oltava kaiken keskiössä

On hyvä muistaa, että myös opettajat, koulut ja kunnat ovat uuden äärellä. On tärkeää osoittaa armollisuutta puolin ja toisin. Toki perheiden ja koulun tulee huolehtia siitä, että oppilaat saavat sen tuen joka oppilaille kuuluu ja jota oppilaat tarvitsee. Sehän on tämän lainsäädännön kulmakivi, että jokainen oppilas saa sen tarvitsemansa tuen ilman viivettä, muistuttaa Irja Seilola. 

Kirjoittajana LapCI ry:n toiminnanjohtaja Janet Grundström