CIsumusan etäpuhemuskarin matkassa: Perheen kertomana


Kuvassa sisäkorvaistutetta käyttävä taapero poimii maasta jotain, edustalla lapsi selin kameraan. Taustalla näkyy kirjahylly ja tietokoneen ruutu, jossa on henkilö.

Ensimetrit kuulevien maailmassa

Perheellämme alkoi puhemuskarimatka LapCI ry:n CIsumusan etäpuhemuskarissa keväällä 2023. Sisäkorvaistutteita käyttävällä 1,5-vuotiaalla Violalla oli kuuloikää tuolloin reilut 2 kuukautta takana, ja äänimaailma oli vasta auennut.

Kuvassa on taapero soittamassa vanhaa pienoa. Lapsi seisoo istunjakkaralla. Taustalla pianon päällä on valokuvia kehyksissä.

Viola oli jo raskausaikana ja pienenä vauvana päässyt käymään mukanani ukulele-tunneilla ja hän tuntui nauttivan musiikista. Tuolloin en vielä tiennyt, että Viola tuskin kuuli musiikista mitään, vaan ilmeisesti aisti sen enimmäkseen jonkinlaisena värinänä. Hieman alle puolivuotiaana Violalla todettiin vaikea-asteinen kuulovamma, ja sisäkorvaistuteleikkaus tehtiin, kun Viola oli vuoden ikäinen. Olin pitkään suunnitellut käyväni Violan kanssa äitiysloman aikana vauvamuskarissa ja pettymys oli suuri kun ymmärsin, ettei Viola olisi pystynyt siihen osallistumaan muiden ikäistensä tavoin. Leikkauksen jälkeen kuulimme LapCI ry:n järjestämästä CIsumusan puhemuskarista ja se vaikutti hyvältä vaihtoehdolta Violan kuulon kuntoutuksen tueksi. 

Etäpuhemuskari ja uudet soittimet

Puhemuskarin alkua odotettiin kovasti koko alkuvuosi ja varsinkin sen jälkeen, kun postissa saapui paketillinen mielenkiintoisia soittimia. Kanteletta, marakassia, rytmikapuloita ja kazoo-pilliä piti pienen muskarilaisen päästä heti kokeilemaan. Kazoo olikin uusi tuttavuus koko perheellemme ja meni hetki keksiä, miten siitä saa ääntä lähtemään. Isosisko innostui pillistä niin paljon, että tilasimme netistä erilaisia Kazoo-pillejä, joilla voi hyräillä vaikkapa Jepuan marssia.

Kuvassa näkyy taustalla televisio ja tietokone ruudut, joissa on henkilö. Edustalla taapero soittaa kanteletta, joka on vieressä istuvan henkilön sylissä.
Kanteleen soittoa etäpuhemuskarissa

Viola on innokas musisoija ja päässyt tutustumaan jo ennen muskarin alkua monenlaisiin soittimiin. Erityisesti isosiskon vanhaa kitaraa Viola on innokkaasti soitellut. Myös puhemuskarin myötä saapunut kantele mansikka- ja mustikkasointuineen on ollut Violan suosikkisoittimia. Ehkä kielisoittimista lähtevä värähtely on Violalle tuttua ja turvallista jo vauva-ajoilta äidin masusta. Puhemuskarissa olemme oppineet myös uusia lauluja. Olen pitänyt siitä, että lauluihin on yhdistetty tukiviittomia ja samoja lauluja on toistettu muskarikerrasta toiseen. Näin laulut on ollut helppo oppia ja tukiviittomat ovat jääneet koko perheellemme mieleen. Esimerkiksi Tuiki tuiki tähtöstä meillä on laulettu ja viitottu paljon.

Kuvassa ruskealla sohvalla istuu isä ja kaksi tytärtä. Heillä kaikilla on ukulele kädessään.
Koko perhe musisoimassa

Puhemuskari osana arkea

On ilo huomata, miten lapsi tunnistaa nopeasti tutut laulut. Kun “Aarre-arkku auki nyt” kajahtaa torstai-iltana olohuoneessamme, Viola selvästi jo tietää että muskari on alkanut. Etämuskari on ollut helppo yhdistää perheemme viikko-ohjelmaan, sillä päiväkotipäivän jälkeen näin pienellä muskarilaisella tuskin olisi riittänyt energiaa lähteä kodin ulkopuolelle musisoimaan. Zoom-sovellus on ollut myös helppo käyttää. Etämuskarin haasteena on, ettei pikkuneidin keskittymiskyky aina riitä TV-ruudun seuraamiseen ja hän alkaa soitella omiaan. Jonkin uuden äänen kuuluessa on mielenkiinto kuitenkin jälleen herännyt. Kaiken kaikkiaan etämuskari on kuitenkin juuri päiväkotiuransa aloittaneelle lapselle hyvä harrastus, johon myös isosisko on päässyt silloin tällöin mukaan.

Puhemuskari huipentui viikonloppuleiriin Turengin Kiipulassa. Leiri oli ikimuistoinen kokemus niin lapsille kuin aikuisille. Leirin ohjelmaan kuului mm. kotieläinpihaan tutustumista, uimista ja saunomista sekä aikuisten oma metsäkävely äänimaljarentoutuksineen. Puhemuskarin viimeinen muskarihetki päästiin kokemaan leirillä ja oli mukava huomata, miten tarkkaavaisesti Viola keskittyi musisointiin. Oli mukava päästä tutustumaan muihin puhemuskarilaisiin perheineen myös muuten kuin kameran välityksellä!

Kuvassa taapero istuu jumppasalin sinisellä lattialla iso pehmonoppa kainalossa. Taustalla näkyy iso harmaa jumppapallo ja toinen lapsi heittämässä fresbeetä.

Kiitos kivasti muskarikeväästä ohjaajille Ullalle ja Mikaelalle sekä Tampereen yliopiston logopedian opiskelijoille! Toivottavasti pääsemme musisoimaan yhdessä vielä joskus tulevaisuudessa!

Terveisin,
Suvi Alakalhunmaa, Violan äiti

Pssst.. Tästä linkistä voit lukea lisää CIsumusa-viikonlopusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *