AVT-terapeutti Elizabeth Tyszkiewicz on kuulon ja puheen kuntoutuksen asiantuntija, jolla on vuosikymmenten kokemus eri ikäisten lasten kanssa työskentelystä. Tässä artikkelissa Elizabeth avaa mielen teoriaa käsitteenä ja antaa käytännön vinkkejä siihen, miten vanhempi pystyy tukemaan lapsen mielen teorian kehittymistä arkisissa konfliktitilanteissa. To read the original article in English, click on the link here: Are you thinking what I’m thinking? Theory of mind in day to day conversation.

Mielen teoriaa arjen kärhämissä

Vanhempi antaa 1,5-vuotiaalle taaperolle siemauksen juomasta, lapsi vääntää kasvot virneeseen. Vanhempi sanoo ”Voi ei, et tykkääkään siitä! Et tiennyt, että siinä on poreita. Unohdin, ettet tykkää kuplista”. 

Tällaiset tavalliset arkiset kanssakäymiset havainnollistavat sitä ratkaisevaa roolia, joka vanhemmilla on lapsensa mielen teorian kehityksessä. Esimerkissä vanhempi käyttää useaa termiä, jotka eivät kuvaile ympäröivää fyysistä maailmaa, vaan termejä, jotka viittaavat sisäiseen tilaan – tykätä, tietää, unohtaa. Tämä tunnetaan mielitietoisena (”mind-minded”) kielenä, ja tyypillisessä kehityksessä se on osa lapsen kokemusta kommunikaatiosta jo ennen kuin hän osaa puhua. Myöhemmin esimerkin lapsi saattaa kuulla vanhemman kertovan tapahtuneesta toiselle henkilölle: ”Annoin hänelle siemauksen limonadia, mutta hän sylki sen pois ja itki, koska hän ei tykkää kuplivista jutuista, minkä olin unohtanut.” Tämänkaltaista tarinankerrontaa kutsutaan kausaaliseksi selittämiseksi. Sillä on olennainen rooli auttaa lasta ymmärtämään, kuinka ajatuksemme, tunteemme, halumme ja mieltymyksemme määrittelevät sen, mitä valitsemme tehdä. 

Mielen teoria (”Theory of mind”, TOM) on keskeinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä, sillä se on nivoutunut kaikkiin yhteyksiin, joita luomme, ja keskusteluihin, joita käymme muiden ihmisten kanssa. Se mahdollistaa sen, että osaamme ihmisinä toimia sosiaalisissa tilanteissa ja ymmärtää sekä omia että muiden ajatuksia ja käytöstä tavoilla, joilla taataan, että ihmissuhteemme ovat mieleisiä ja vastavuoroisia. Lasten kasvaessa heidän täytyy ajatella muiden ihmisten mielentiloja, sekä ymmärtää paremmin yhteyksiä näiden ja ihmisten tekojen ja reaktioiden välillä. Hyvin pienillä lapsilla on vain orastavat taidot tällä saralla. Jos lapsi on vastuussa kasvisten annostelemisesta, hän saattaa pirteästi antaa vaarille porkkanoita, vaikka tämä sanoisi ettei pidä niistä. Mutta lapsen kypsyessä hän oppii ottamaan vaarin mieltymykset huomioon ja ymmärtämään, ettei tälle tarvitse annostella porkkanoita: vaari ei syö niitä (teko), koska (kausaalisesti selittävä yhteys) hän ei pidä niistä (sisäinen tila). 

Mielen teorian kehitys ja ymmärtäminen jatkuu koko kasvuiän ja sen jälkeenkin. Ehkäpä helpoin tapa määritellä siihen sisältyviä konsepteja on useampien esimerkkien kautta. Se on monimutkainen, konstikas ja mielenkiintoinen aihe, ja me luultavasti kehitämme käsitystämme siitä koko elämämme.  

Ajatelkaa esimerkiksi Punahilkka-satua: Nuori tyttö kävelee sisälle mökkiin ja puhuu sudelle, joka on valeasussa ja teeskentelee olevansa tytön isoäiti. Tarinassa on järkeä vain, jos lukija ymmärtää että vaikka kyseessä on susi, Punahilkka luulee, että se on hänen isoäitinsä, minkä takia hän tekee arveluttavia valintoja. Jos lukijalla ei ole mielentiloihin liittyvää kieltä ja käsitteitä, tarinan juoni ei käy lukijalle järkeen vaikka se pursuaisikin kutkuttavia käänteitä. 

Sanoittamisen voima

4-vuotias kuulokojetta käyttävä Charlie on maalannut päiväkodissa maalauksen, ja hän haluaa oikein kovasti tuoda sen mukanaan kotiin. Päiväkodin työntekijät kertovat hänelle ettei hän voi tehdä näin; he ovat nostaneet maalaukset ylös kuivumaan, jotta ne eivät sottaisi kun ne viedään seuraavana päivänä kotiin. Mutta pienellä pojalla ei ole vielä tietoutta heidän ajatuksenjuoksustaan, hän kuulee vain sen, että hänelle sanotaan ei ja kokee, että hänen halunsa tukahdutetaan. Kun hän sitten itkee ja protestoi, hänet saatetaan leimata erilaisilla nimikkeillä, kuten itsepäinen, kärsimätön ja lujatahtoinen. Pohdin tällaisissa tilanteissa, petämmekö me usein kuulovammaiset ja kielen kehityksen saralla viiveiset lapset, koska me alitajuisesti ajattelemme, etteivät he ymmärrä selityksiämme – joten emme edes yritä selittää. Esimerkin Charliesta voi hyvinkin tulla vanhempana se lapsi, joka tulee koulusta vihaisena kotiin, koska hän on saanut jälki-istuntoa. Kysyttäessä syytä hän vastaisi, että “koska opettajani on ilkeä”. Hän ei tällöin tiedä, että muiden ihmisten tekojen takana olevat ajatusprosessit täytyy ottaa myös huomioon, jotta heidän tekojaan voi ymmärtää. 

Moni vanhempi pystyy kuvailemaan katastrofaalisesti päättyneet leikkitreffit, missä huonokuuloinen lapsi ei ole kyennyt leikkimään jonkun toisen mielen mukaan, vaan on halunnut pelata vain hänen itse valitsemiaan pelejä. Vuosien varrella olen terapiaistunnoissa tavannut monia lapsia, jotka päättävät mihin jokainen heidän perheenjäsenensä saa istua, minkä väristä pelinappulaa he käyttävät pelissä ja mitä leluja muilla saa olla. Kaikki aikuiset (ja joskus myös sisarukset) antavat tämän tapahtua, ja pitävät tätä jopa “suloisena”, kun paras asia mitä he voisivat tehdä lapsen hyväksi olisi kenties sanoa, että “minä tykkään istua tässä, minä haluan tämän tuolin ja minä päätän leikkiä tällä”. Tällä tavoin valmistat lasta kehittämään kasvavaa tietoisuutta siitä, että muilla ihmisillä… on erilaiset ajatukset! 

Ei voi tietää mitä joku ajattelee ja tuntee, ellei hän jaa sitä – ja sitä varten sanat ovat. 

Mitä tulee käytännön vinkkeihin, joita tämän mielenkiintoisen aiheen pintaraapaisusta voi viedä kotiin mukanaan, tarjoan seuraavaa: 

• Jaa ajatuksesi! Koska, jotta ja siksi, että ovat ystäviäsi: esim.
  “Ostan ruusuja, koska tiedän, että ne ovat mummin lemppareita”
  “Piilotetaan lahjat, jotta Susanna yllättyy syntymäpäivänään”
  “Tiedän, että sinua surettaa siksi että kaverisi joutui lähtemään kotiin”. 
• Käytä mielitietoista kieltä (ajatella, tietää, toivoa, pohtia, tuntea, päättää, suosia, tykätä, muistaa jne.) oikeissa tilanteissa, vaikka se tuntuisikin hieman liian vaikealta sanalta lapsen sanavaraston kannalta.
• Lue ja puhu tarinoista joka päivä, huomioiden erityisesti tarinoiden hahmojen ajatukset ja motivaatiot. 
• Kannusta lastasi havainnoimaan ja ymmärtämään kanssakäymisiä muiden ihmisten kanssa:
  ”Isä yllättyi, koska hän ei tiennyt että Ella piileskeli verhon takana”
  ”Teemu on äkäinen, koska Taneli otti hänen keksinsä”
  ”Kissa ei tykkää siitä kun sen hännästä vedetään, siksi se maukui.”
• Lapsen mielentilojen huomaaminen, vahvistaminen ja nimeäminen on tärkeää, eikä se tarkoita sitä että välttämättä antaisit niille periksi: “Tiedän, että olet pettynyt että emme voi syödä jäätelöä juuri nyt, mutta kohta on päivällisen aika ja jäätelö vain täyttäisi masumme. Syödään sitä jälkiruoaksi.” Sanoittaminen vie enemmän aikaa, ja lapsesi saattaa siltikin olla ärtynyt, mutta juuri rikkaalla kielellä varustettu informaatio – selittämällä mitä sinä ajattelet ja miksi sinä teit kyseisen päätöksen – tukee mielen teorian oppimista. 

Kehittyminen toimivaksi ja sosiaalisesti taitavaksi yksilöksi, joka tulee toimeen muiden kanssa, on koko elämän kestävä projekti meille kaikille. Ei anneta kuulovammaisille lapsillemme sitä haittaa, että aloittaisimme työn heidän kanssaan liian myöhään. 

Lisää lukemista aiheesta: 

Erinomainen sarja esitteitä, joissa käsitellään toiminnanohjauksen taitojen (jotka ovat osa mielen teorian kehitystä) edistämistä: 

developingchild.harvard.edu/resources/activities-guide-enhancing-and-practicing-executive-function-skills-with-children-from-infancy-to-adolescence/ 

Hyödyllinen ja helppopääsyinen artikkeli, jos haluat lukea lisää mielen teoriasta: 

www.psychologytoday.com/us/blog/socioemotional-success/201707/theory-mind-understanding-others-in-social-world  

---

Artikkeli on käännetty englannista suomeksi, voit lukea alkuperäisen englanninkielisen artikkelin klikkaamalla tästä linkistä: Are you thinking what I’m thinking? Theory of mind in day to day conversation. Versio tästä artikkelista on julkaistu CICS (Children’s Cochlear Implant Support) -lehdessä toukokuussa 2018.