SI-lasten vanhempien ajatuksia vertaistuesta 2/2


Osana tämän vuoden vertaistuki-teemaa julkaisemme tänä kesänä haastatteluita ja vieraskynätekstejä aiheen tiimoilta. Tässä kaksiosaisessa juttusarjassa jaamme sisäkorvaistutetta käyttävien lasten vanhempien ajatuksia vertaistuesta. Tänään puheenvuoron saa kahden SI-lapsen äiti Nora-Maria Ylöstalo.

Kuka olen?

  • Nora-Maria Ylöstalo
  • SI-lapset: Rauha 1v 9kk, istutteet leikattu molemmin puolin 18.9.2019. Tyyni 6kk, istuteleikkaus suunnitteilla marras-joulukuulle.
  • LapCI ry:n toiminnassa ollut mukana noin vuoden verran, siitä saakka kun Rauha sai diagnoosin kuulovammasta ja tiedon istutteista.

Mitä vertaistuki merkitsee sinulle? Mitä se parhaimmillaan on?

Vertaistuki on kokemusten jakamista ja toinen toisilleen voiman antamista uuteen tilanteeseen. Vertaistuki samassa tilanteessa olevilta vanhemmilta tuo erilaista näkökulmaa ja arjenläheisyyttä asiaan. Parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä ja erilaisuuden tunteen lievittämistä etenkin lapsilla. Vanhemman istutelapsen/-aikuisen esimerkki nuoremmalle on todella tärkeää.

Nora-Marian lapset Rauha ja Tyyni kuvassa
Nora-Marian lapset Rauha ja Tyyni touhuamassa

Mitä kautta löysit aluksi vertaistukea? Mitä kautta saat vertaistukea nyt?

LapCI ry:n CIsupajojen kautta alkuun, Facebookin kuulovammaisten lasten vanhempien ryhmästä. Olen osa pientä ryhmää istutelasten äitejä, joilla on 0–2-vuotiaita “imppalapsia”, viestittelemme päivittäin ja olemme myös tavanneet muutamia kertoja.

Millaista vertaistuki on sinulle arjessa?

Vertaistuki näkyy viestittelynä toisten istutelasten äitien kanssa ja tapaamisina. Sosiaalisessa mediassa samanhenkisten/samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa kokemusten jakamista yms. Myös viikoittaiset keskustelut puheterapeutin kanssa liittyen lapsen kehittämiseen ovat tärkeitä.

Onko työpaikallasi/työssäsi kuulovammaisia tuttavia ja kavereita? Onko lapsen kuulovammasta puhuminen ei-kuulovammaisille helppoa, vaikeaa, vai tuleeko asia esille lainkaan?

Työssäni yrittäjänä olen ollut muutamien kuulovammaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Miehelläni on keskivaikea kuulovamma ja hänen siskonsa lapsella myös keskivaikea. Kuulovamma ei ole siis mikään vieras asia.

Oletteko löytäneet LapCI ry:n kautta muita perheitä, joiden kanssa pidätte yhteyttä ja/tai kokoonnutte?

Olemme sen verran vähän aikaa olleet LapCI ry:ssä ettemme ole nähneet sitä kautta ihmisiä muuten kuin LapCI ry:n tapaamisissa. Internetin välityksellä olemme pitäneet yhteyttä. Seuraavaa pienten viikonloppua odotetaan jo innolla 🙂

Kuinka paljon koet, että saat henkistä tukea ja kannustusta järjestö- ja harrastustoiminnan kautta?

On iso rikkaus nähdä muita samassa tilanteessa olevia, ja etenkin lapsille on tärkeää saada “kuulokavereita” ja nähdä, että muillakin on samanlaiset laitteet. Varsinkin sellaisille lapsille tämä on tärkeää joiden lähipiirissä ei muita kuulovammaisia. Järjestö- ja harrastustoiminta on erittäin tärkeää vertaistuen kannalta. On voimaannuttavaa keskustella ihan arkisista asioista kuulovammaan liittyen, auttaa vanhempia jaksamaan ja puhumaan omista huolistaan samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.

Mitä terveisiä lähettäisit muille SI-lasten vanhemmille?

Ihana olla osa tätä suurta perhettä! 

Kiitos Nora-Maria! Pysykää kuulolla, sillä lisää haastatteluita vertaistuesta on tulossa blogiimme läpi koko kesän. Seuraavina viikkoina kuullaan sisäkorvaistutetta käyttävien lasten opettajien ajatuksia vertaistuesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *