Miltä tuntui saada kunniamerkki?
” Olin todella yllättynyt ja erittäin iloinen ja liikuttunut! Alkoi suorastaan itkettää – ja mieleen tuli monta ihanaa hetkeä esim. MUKULA-projektin ajoilta ja jo ennen sitä. Muistin kuin pikakelauksella, Venla Mäkipään laulamassa sisartensa kanssa, miten yksikin pieni lapsi lauloi ja viittoi LapCI ry:n leirillä 5 pientä ankkaa vuonna 2008 (Minna Mäkelän tytär Ronja). Lisäksi monta hetkeä Lindforsin säätiön ”puhemuskareista”, jolloin kuulimme lasten laulavan ensimmäistä kertaa, ne lasten kiinnostuneet ja iloiset kasvot, kun he pääsivät kuuntelemaan ja soittamaan soittimia. Ja tietysti mieleen tuli se, että olipa hyvä, että aloimme Helena Ahdin kanssa ajaa eteenpäin sitä asiaa, että SI-lapset pääsevät mukaan musiikin maailmaan ja lähdin tutkimaan SI-lasten havaitsemisen ja puheen kehityksen yhteyksiä heidän musiikkiaktiviteetteihinsa. Tuntui erittäin hyvältä saada noin hieno kiitos monen vuoden työstä!!!
Voisi sanoa, että kunniamerkin saaminen oli yksi parhaista hetkistä ja asioista, jollei paras hetki ja asia, koko elämässäni!”
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Kommentti *
Nimi *
Sähköpostiosoite *
Kotisivu
Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja kotisivuni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.
Lähetä kommentti