Kuntoutusohjaaja Maarit Rusanen pääsee työssään aitiopaikalle näkemään ja kuulemaan, miten kuulovammaisten lasten ja nuorten osallisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu arjessa. Tässä artikkelissa hän kertoo tekemistään huomioista asiakkaiden keskuudessa.

Yhdenvertaisuus ja osallisuus, pääsitkö mukaan ja oliko peli reilua?

On upeaa seurata pienen kieltä taitamattoman lapsen vahvoja vuorovaikutusaloitteita; katsetta, ilmeitä, eleitä, kehonkieltä, jäljittelyä. Selvää on, että hän haluaa liittyä mukaan, hänellä on asiaa ja halu tulla nähdyksi. Sisäkorvaistutteen saaneen lapsen vanhemmat ovat näitä aloitteita sydän syrjällään varmasti seuranneet, olleet välillä huolissaankin ja myös suuresti iloinneet lapsensa orastavasta kyvystä osallistua.

Arkipäiväiset kysymykset lapsille tai nuorille pyörivät usein huomaamattamme osallisuuskokemusten ympärillä: Oliko koulussa mukavaa? Käytittekö mikrofonia oppitunneilla? Mitä teit liikuntatunnilla? Leikitkö kavereiden kanssa? Pääsitkö mukaan? Vanhempana toivoo kovasti, että lapsi hyväksytään ryhmäänsä ja lapsi itse osaa olla reilu kaveri toisille. Yhdenvertaisuus ja osallisuus ovatkin lasten ja nuorten arjessa heille konkreettisia kokemuksia ja tunteita.

Varhaiskasvatus- ja perusopetuslait, terveydenhuollon ja KELA:n lakitekstit ja vaikkapa kansainvälinen lasten oikeuksien sopimus edellyttävät lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista heidän toimintaympäristöissään. Osallisuus on lasten tai nuoren omaa aktiivista ja aloitteellista asioiden suunnittelua, toimintojen toteutusta ja toimintojen arviointia omassa lähiympäristössä. Osallisuus on laajasti ajateltuna vaikuttamista oman elämän kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja yhteisiin asioihin.

Aikuisten tehtävänä on rakentaa osallisuutta ja yhdenvertaisuutta lasten ja nuorten kanssa yhdessä. Kuntoutusohjaajan työssä on hienoa päästä mukaan lasten arjen ympyröihin. Toivottavasti keskustelut vanhempien kanssa lapsen kehityksestä, taidoista ja kuulon kuntoutuksesta omalta osaltaan tukevat lapsen kasvua parhaaksi omaksi itsekseen. Päiväkoti- tai koulukäynneillä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden teemat ovat aina läsnä. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa oleellista on ihan kaikkien oppilaiden osallisuuden, tietojen, taitojen ja kykyjen kehittymisen tukeminen. Kuulon apuvälineitä käyttävien lasten tasavertainen osallistuminen mahdollistuu, kun kuulon apuvälineet ovat tekniikaltaan ajantasaiset ja lapsen lähiaikuiset osaavat motivoida, tukea ja ohjata lasta tai nuorta niiden käyttöön. Langattomat modernit ryhmäkuuntelulaitteet mahdollistavat osallistumisen helposti keskusteluihin, parantavat tarkkaa kuulonerottelua, vähentävät hälyhaittaa ja edistävät näin oppimista. Sopivat apuvälineet mahdollistavat kuulolapsen osallistumisen harrastuksiin, liikuntaan, vesileikkeihin, uimaopetukseen; kaikenlaiseen mieluisaan toimintaan muiden mukana. Akustisesti hyvässä kuunteluympäristössä kuuleminen helpottuu ja energiaa jää enemmän vuorovaikutukseen ja osallistumiseen.

Huipputekniikan lisäksi suurista päiväkodeista tai kouluista tulisi löytyä tilaa yksilöllisille ja rauhaisille hetkille ja resursseja tarpeen mukaiseen oppimisen tukeen. Oppimisympäristön valoisuus, siisteys ja sisäilman laadukkuus lisäävät viihtyisyyttä ja jaksamista. Hyvä oppimisympäristö edistää kaikkien lasten yhteisöllisyyttä ja emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia.

Aikuisten tiedoilla ja asenteilla on tässä väliä. Riittävän sensitiiviset aikuiset luovat turvallisuutta ja mahdollistavat osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Hyvässä ryhmässä kiusaamista ei esiinny ja jokainen lapsi ja nuori uskaltaa ilmaista omia tavoitteita, toiveita ja odotuksia.   

Kuulolaitteita käyttävien lasten ja nuorten osallistuminen vertaistoimintaan tuo uusia kavereita, vahvistaa omaa identiteettiä ja kannustaa lasta tai nuorta omien voimavarojen ja kykyjen täyteen käyttöön. Kuntoutusohjaus on osa kuulolapsen kuntoutusta. Kuntouttava työote tarkoittaa osallisuuden vahvistamista. Lapsen ja koko perheen osallisuuden kokemus motivoi kuntoutusprosessiin. Osallisuus on meille kaikille tunnetta siitä, että on hyväksytty, pätevä ja omalla roolilla on merkitystä. Tunne osallisuudesta antaa vahvuutta. Yhdessä olemme taas entistä vahvempia. Muistetaan siis edelleen kysyä kuulumisia, tehdään yhdessä ja pelataan reilua peliä.

Kirjoittaja
Maarit Rusanen, lasten kuulon ja kommunikoinnin kuntoutusohjaaja, Kainuun keskussairaala

---

Lähteet:

THL, Työpaperi 33/2017
Salovaara, R., Honkonen, T. Rakenna hyvä luokkahenki. Ps- kustannus, Opetus 2000, Porvoo 2011
Riikka Sirkko, Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2021 Vol. 31, No3 NMI-Bulletin