Vertaisperheet haastattelussa -blogisarjassa kuulemme aina yhden perheen tarinan heidän kuulopolustaan ja mm. siitä, minkälainen merkitys vertaistuella on heille ollut. Tällä kertaa kysymyksiin vastasi Lotta Enqvist ja Matti Salonen.

Minkälaista tukea saitte kuulopolkunne alkutaipaleella?  

Saimme aluksi eniten tietoa Kuulokeskuksesta. Meille tieto oli lähinnä konkreettisia asioita, joihin perheenä tartuimme. Muistan Taimin ensimmäisiltä viikoilta OAE-vasteiden mittaukset ja Naistenklinikan lääkärin lauseen ”9/10 tutkituista on lopulta normaalisti kuulevia. Laitamme nyt lähetteen eteenpäin asian selvittämiseksi”. Meidän perhe oli tuo 1/10. Sen jälkeen Taimin kuuloa tutkittiin ja kuntoutus aloitettiin. Meillä molemmilla vanhemmilla oli ennestään tietoa erityisyydestä ja apuvälineistä joten taisimme suhtautua aika luottavaisesti ja pragmaattisesti Taimin kuulovammaan. Ehkä eniten tukea saimme Facebookin Kuulovammaisten lasten vanhempien keskusteluryhmästä ja niiltä vanhemmilta, jotka olivat käyneet tämän saman läpi aikaisemmin. Hatarasti muistan jutelleeni jonkun kanssa puhelimessa kuulopolun alkutaipaleella.

Oliko tuki riittävää ja koitteko tuolloin saavanne esimerkiksi tarpeeksi tietoa? 

Koimme saavamme tarpeeksi tietoa kun sitä tarvitsimme ja kysyimme. Ehkä alussa tuki olisi voinut olla henkilökohtaisempaa. Mielestäni on hyvä, että nykyään ne jotka haluavat saavat LapCI ry:stä vertaisperheen jonka kanssa voi pitää yhteyttä sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä. En muista, että tällaista käytäntöä olisi ollut 8 vuotta sitten.

Mikä on lisännyt teidän perheenne voimavaroja vuosien aikana? 

LapCI ry:n hyvin järjestetyt tapahtumat ovat lisänneet perheemme voimavaroja vuosien aikana. Taimi on itse sanonut ”Hyvä kun mulla on nää impat niin me päästään kaikkiin kivoihin paikkoihin”. Isosisko on ollut samaa mieltä. Parhaita ovat olleet tapahtumat, joissa koko perhe on päässyt tekemään yhdessä jotain mukavaa (erityisesti uiminen on ollut kivaa!) ja lapsilla on ollut mahdollisuus jatkaa edellisessä tapahtumassa kavereiden kanssa aloitettuja leikkejä. Kuulomuskari on ollut myös kiva viikoittainen harrastus vaikka kaikkina lauantaina herääminen ei ole ollut helppoa. Voimavaroja on lisännyt myös se, että asiat ovat sujuneet hyvin ja arjessa tehty kuulon kuntoutus on kantanut hedelmää.

Millainen on ollut vertaistuen merkitys teidän arjessanne? Onko ollut jokin vaihe, jolloin se on ollut erityisen tärkeää? 

Vertaistuki on meille lisämauste arjessa. Se näkyy lähinnä tapahtumissa kohtaamisina ja arjessa tietona siitä, että lähellä ja vähän kauempana on ihmisiä jotka ovat kokeneet saman ja joiden kanssa voi jutella asioista halutessaan. Konkreettisimmin vertaistuki istuu useina päivinä samassa toimistohuoneessa Lotan kanssa ja lasten kuuloon ja elämään liittyviä asioita tulee jaettua työn tekemisen lomassa.

Miten teidän perheellänne nyt menee? 

Meidän perheellä menee hyvin. Taimin kuulon kuntoutus on sujunut hyvin eikä kuulovamma vaikuta juurikaan meidän arkeen. Paitsi, että päästään usein kivoihin paikkoihin.

Mitä sanoisitte henkilöille, jotka vielä pohtivat vertaistuen hakemista? 

Vertaistukea kannattaa hakea. Tai pikemminkin ottaa vastaan. Vertaistukea voi olla monenlaista ja siitä voi olla iloa erilaisissa kohdissa elämää. Parasta on kun tietää, että lähellä on muita, jotka jakavat samanlaisia asioita.

Minkälaista vertaistukea pyritte antamaan muille perheille? 

Olemme pyrkineet olemaan saatavilla niille perheille jotka kaipaavat vertaistukea. Joskus se on tarkoittanut Fb-ryhmään asioiden kommentointia ja välillä videopuhelua toisen imppaperheen kanssa.