Tämä vieraskynäartikkeli on jatkoa tiistaina julkaisemallemme artikkelille uimasuojista. Uimasuojia ei ole pakko käyttää, jos käyttäjä haluaa jättää puheprosessorit pois uinnin ajaksi. Ilman puheprosessoreita pärjää uidessa ja uimahalleissa mainiosti, varsinkin jos käytössä on esim. viittomakieli ja muistaa pysyä valppaana. Uimahallissa valvojalle kannattaa mainita, että on kuuro.
Vesipeto vuosimallia -93 täällä hei!
Minulle on sisäkorvaistute leikattu v. 1997, Med-Elit ollut käytössä ja on edelleenkin. Lapsuudessani asuin uimahallin naapurissa, niinpä kävin luonnollisesti usein siellä uimassa. Seura oli vaihtelevaa, kävin joko samanikäisten kuulevien tai kuurojen ystävien kanssa. Näin aikuisena olen tajunnut viihtyneeni paremmin kuurojen kanssa altaalla ja saunassa pidempään kuin kuulevien kanssa, sillä viittomakielisten kanssa pystyn kommunikoimaan esteettömästi. Puhuminenkin on jotenkin työläämpää saunassa viittomakieleen verrattuna, ajatus kulkee kuumassa paremmin viittomakielellä kuin suomen kielellä, heh.
Puhekieli ei ole tosiaan esteetön kieli minulle kuurona, vaikka prosessorit olisivatkin käytössä. Aina on jotain, mikä hankaloittaa kuullun ymmärtämistä. Uimahallissa veden räiskyntä ja lasten riemun äänet ovat tällaisia, koen ne väsyttäviksi ja hermoja kiristäviksi. Uimahallissa uiskentelu keventää hetkeksi kuulemisen taakkaa, kun voin vaan nauttia hiljaisuudesta ja veden tuomasta painottomuuden tunteesta.
Hätätilanteita ei ole tullut itselle uimahallilla, vaikka en olekaan ollut kuulolla. Kun tietää, että miten uimahallilla käyttäydytään, niin sillä jo mielestäni ehkäistään hyvin vaaratilanteita. Kuulovammaiset, huonokuuloiset ja kuurot eivät varmaankaan ole yliedustettuina hukkumistilastoissa, sillä vesiympäristön turvallisuus tulee ihan muista asioista kuin kuulon tasosta. Onhan meillä ne muutkin aistit käytössä! 
Uimasuojista ei ollut lapsuudessani vielä tietoakaan, eikä laitteista tullut vesitiiviitä kun vasta kymmenien vuosien päästä. Prosessorit jäivät siis aina pukuhuoneen kaappiin. Mutta mikäs siinä. Uimahallit ovat olleet minulle yksi niitä harvoja julkisia tiloja joissa en käytä prosessoria ja siitä olen mielelläni pitänyt kiinni, vaikka vesisuojia olisikin saatavilla. Uidessa tuntuu paremmalta olla ilman mitään ylimääräistä yllä.
Koen, että myös kuuroa puoltani on tärkeää vaalia. Kuurous on kuitenkin yksi monista pysyvistä ominaisuuksista minussa, pysyvämpi kuin apuvälineeni (SI).
Aina minun ei ole pakko olla kuulolla, varsinkaan kun en ole luonnostani kuuleva. Vedessä tuntuu hyvältä ja kevyeltä hiljaisuuden keskellä. Muistan kokeilleeni pitää prosessoria korvassa muutaman kerran järvessä uidessani, mutta veden räiskyvässä äänimaailmassa oli vaikea rentoutua.
Käytän viittomakielen tulkkausta ohjatussa vesiliikunnassa ja kirjoitustulkkauskin on myös vaihtoehto, kosteasta ympäristöstä huolimatta. Tulkit ovat kekseliäitä ja saavat kyllä tilanteen aina toimimaan asiakkaan (eli minun) parhaaksi. Kommunikaatiohan on kaikkien osapuolten vastuulla. Jos joku ei osaa viittomakieltä eikä tulkkia ole paikalla, niin hän käyttää vaikka elekieltä kanssani tai kirjoittaa huuruiseen lasiin.
Sitä kuulevien on toisinaan vaikea ymmärtää, että miksi en haluaisi aina kuulla. Mutta tärkeää on ymmärtää, että kuuleminen ei ole meille automaattista, prosessorista huolimatta. On siis tärkeää tukea myös kuuroa puoltamme ja antaa meille ns. kuulotaukoja, tulkkausta ja saavutettavampi ympäristö.
Ystävällisin terveisin,
Mara Harjunmaa