Liityimme LapCI ry:n jäseniksi vuonna 2001, kun tyttäremme kuulovamma oli selvinnyt hänen ollessaan 4kk ikäinen. Asuimme Pariisissa. Olimme siellä yksin, pienenä perheenä, ilman isojen sukujen tukea. Olimme kuitenkin juuri saaneet asuntoomme uuden keksinnön, internet-liittymän. Päivisin retkeilimme Maijan kanssa kahviloissa ja puistoissa, öisin istuin netissä etsimässä vertaistukea ja ratkaisuja. Törmäsin LapCI ry:n olemassaoloon siellä. 

Vuonna 2002 palasimme Suomeen ja pääsin LapCI ry:n hallitukseen sihteeriksi. Yhdistys oli tuolloin kolmevuotias. Siitä alkoi pitkä ja riemukas matka tärkeän yhdistyksemme monissa rooleissa. Hallituksen jäsenenä, projektipäällikkönä ”Vinkkipuhe – avain toimivaan puhekieleen”- projektissa, toiminnanjohtajana. LapCI ry:n riennoissa vietimme viikonlopun jos toisenkin ja perheemme kasvoi osaksi yhdistystä. Yhdistys kasvoi ja vahvistui, ja perustajien valitsema itsenäinen tie isojen liittojen ulkopuolella tuntui oikealta. Halusimme olla pieni ja ketterä yhdistys, jolla on valta ajatella toisin, päättää nopeasti ja toimia, hallinnon kasvattamisen sijaan.

Mieleeni painuneita hetkiä tuolla 18-vuotisella polulla: 

– Ensimmäinen kerta, kun kuulin kuuron lapsen puhuvan. Tämä tapahtui Ranskassa. Näin omin silmin, että implantin kautta lapsemme voisi oppia puhumaan.

– SI-lasten kanssa tehty vierailu Raha-automaattiyhdistyksen päättäjäsetien ja -tätien luokse pullakahveille. Tämän vierailun tuloksena LapCI ry sai ensimmäisen RAY-rahoituksen.

– Vinkkipuheprojektin kautta tulleet mielenkiintoiset keskustelut puhumisen puolesta ja vastaan. Kuuron puhe oli tuolloin vielä poikkeus, viittominen valtavirtaa. Vinkkipuhe auttoi SI-lapsia ymmärtämään puhetta paremmin.

– Cisupajan valokuvanäyttely ”Lempiääneni”. Sisäkorvaistutteen saaneet lapset esiintyivät esineen kanssa, jonka äänestä he pitivät. Näyttely herätti ansaittua huomiota ja menestyi.

– Resonaarissa järjestetyt musaleirit, jossa SI-lapset musisoivat (ja vanhemmat itkivät, kun musiikin soittaminen tuntui ihmeeltä)

– Kuuloavain-portaalin viralliset avajaiset Kirjasto Kympissä, jossa esiintyivät LapCI ry:n musaleirin bändi yhdessä Viittovien veikkojen kanssa. Siltoja eri lailla kommunikoivien lasten välille rakennettiin, raja-aidat rytisivät. 

– ”Inhimillinen tekijä”-televisio-ohjelmassa esiintyminen aikuisten SI-käyttäjien kanssa ja sisäkorvaistutehoidon tulosten kertominen ”kaikelle kansalle”.

– Aktiivinen kampanja sen eteen, että saisimme lapsille oikeuden toiseen sisäkorvaistutteeseen. TAYS aloitti sen, lopulta myös muut sairaalat seurasivat JP Vasaman viitoittamalla tiellä.

Vuodet LapCI ry:ssä olivat rikkaita ja täynnä merkittäviä kohtaamisia kuuloalalla ja ylipäätään sote-alalla. Lahjaksi uutteruudesta saimme elinikäisiä ystävyyksiä. Ilokseni näen, että LapCI ry:n tie jatkuu yhtä vahvana ja itsenäisenä kuin ennenkin. Uudet perheet löytävät tiensä toimintaan ja hyvien kohtaamisten kierre jatkuu. Yhdessä olemme enemmän.

Onnea LapCI ry 25 vuotta!

Leena Hasselman