Tässä artikkelissa CIsumusan ohjaajat Ulla Sergejeff ja Mikaela Molander kertovat CIsumusan uusimmista kuulumisista: miten puhemuskareiden syksy oikein sujui?
Kyllä me niin mielemme ilahdutimme, kun kuulimme juuri äskettäin pienestä syksyn puhemuskarilaisesta, joka on alkanut kotona pyytää Pienen, pieni, veturi -laulua elehtimällä käsillään junan liikettä. Aloitimme lähipuhemuskarin joka kerta tällä laululla ja menimme sen tahdissa sisään muskarihuoneeseen.
Viime syksyn CIsumusassa saimme kunnian vetää kaksi puhemuskariryhmää. Toinen oli lähiryhmänä Tampereella ja toinen Zoom-sovelluksen välityksellä etänä, jossa osallistujia oli viidestä eri kaupungista ympäri Suomea.
Viime syksynä etäryhmän toteutuminen oli ehkä hieman helpompaa kuin lähiryhmän. Heti syyskuussa jouduimme siirtämään lähiryhmän aloitusta viikolla eteenpäin Pirkanmaan koronarajoitusten vuoksi. Korona mokoma hankaloitti meidän toimintaamme monella tavalla. Maskit ovat näille lapsille varmasti jo todella tuttu näky, ne mielestämme kuitenkin haittaavat ilmeiden tunnistamista ja hankaloittavat kommunikointia monella tapaa. Lisäksi maskin läpi ei onnistu puhaltamaan vaikkapa pilliin, vaikka kuinka monta kertaa yritimmekin! Olimme myös hieman varovaisia piirileikkien ja sellaisen toiminnan kanssa, missä olisi oltu käsikkäin tai muuten lähellä toisia, eli esim. piirileikkejä emme juurikaan valinneet ohjelmistoon.
Etäryhmässä tekniikka oli tietysti tärkeässä roolissa, mutta selvisimme ilman suurempia kommelluksia. Yhteydet saatiin toimimaan ja äänityskin unohtui kokonaan vain kerran! Isot kiitokset kuuluu myös vanhemmille etäryhmän onnistumisesta! Pystyitte hienosti huolehtimaan sekä tekniikasta että lapsista samaan aikaan!
Etäryhmässä poissaoloja sairastumisten vuoksi ei tullut oikeastaan juuri ollenkaan. Lähiryhmässä lapset joutuivat olemaan pois ihan pienenkin nuhan vuoksi, niin poissaoloja tuli siinä enemmän. Ryhmien osallistujista suurin osa oli reilun vuoden ikäisiä, ja syksyisin pienet sairastavat paljon. Etäryhmässä pieni sairastelu ei häirinnyt. Mikäli lapsi jaksoi osallistua, oli se mahdollista.
Meille ryhmien vetäminen oli todella antoisaa. Oli ihanaa huomata kuinka lapset oppivat lauluja ja alkoivat elehtien osallistua laulujen tahdissa. Osa lapsista alkoi laulaakin tai tuottaa hieman tunnistettavia sanahahmoja lauluihin liittäen. Eniten meitä riemastutti kuitenkin se puhdas ilo, mikä lapsista välittyy! Laiva, Eppelin peppelin, Lentokone ja muut vanhemman kanssa toteutettavat leikit saivat lapset nauramaan ääneen!
Toinen erityisen hieno asia oli mahtava soitinpaketti, minkä LapCI ry antoi ryhmän ajaksi. Soittimet olivat selvästi tärkeitä lapsille. Oli aivan fantastista seurata kuinka kaikki lapset ihan pienimmätkin mukaan lukien keskittyivät harjoittelemaan kanteleen soittoa. Mustikka- ja mansikka soinnut tulivat ryhmän aikana tutuiksi!
Molemmissa ryhmissä oli mukana logopedian opiskelijoita. Suuret kiitokset Iidalle ja Charlotalle sekä Nooralle ja Benjaminille! Apunne suunnitellussa ja ryhmien vetämisessä oli kullan arvoista!
Tänä keväänä saamme vetää vielä yhden ryhmän. Katsotaan tilannetta lähempänä vedämmekö sen etänä vai hybridinä.
Terveisin Ulla ja Mikaela
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Kommentti *
Nimi *
Sähköpostiosoite *
Kotisivu
Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja kotisivuni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.
Lähetä kommentti
