Toiminnanjohtajamme Janet Grundström osallistui lokakuussa Lasten audiologian päiville, jossa Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) psykologi Erja Välisalo-Leinonen piti loistavan puheenvuoron ensitiedon antamisesta. Tapahtuman jälkeen Janet otti häneen yhteyttä ja kysyi, jos Erja voisi tehdä luentonsa pohjalta vieraskynätekstin ja samalla vähän kertoa omasta työstään. Iloksemme Erja innostui asiasta.

Olen psykologi Erja Välisalo-Leinonen KYSin Korva-,nenä- ja kurkkutautien sekä foniatrian poliklinikalta. Olen työskennellyt kuuloasioiden parissa vuodesta 1996 lähtien. Eli koko sen ajan, kun olen ollut täällä töissä. Työssäni tapaan kuulovammaisia lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan, myös työikäisiä ja ikääntyneitä. 

KYSissä foniatria hoitaa osin kuulovammaisten asioita, meillä ei ole Korva-, nenä- ja kurkkutaudeilla erikseen psykologia tai puheterapeuttia. Olisi kyllä tarpeen. Tapaan pienet lapset ja perheet ennen sisäkorvaistuteleikkausta, vähän isompia kuulolapsia ennen esikouluikää. Välillä luonani käy myös työikäisiä kuulon heikkenemisen, implantoinnin tai tinnituksen merkeissä sekä ikäihmisiä implanttiasioissa.  Opetan myös lääkäriopiskelijoita. Heille olen yrittänyt tuoda esille, että muistaisivat kohdata vastaanotolla – ei tautia tai diagnoosia, vaan ihmisen. Kuulla, kuunnella, ymmärtää. 

Lasten ja nuorten kanssa olen tehnyt käytännössä töitä koko ammatillisen urani. Olen ollut kasvatus- ja perheneuvolatyössä, lastenpsykiatrialla sekä myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton eri tehtävissä. Yhtenä tärkeimpänä asiana työssäni olen nähnyt perheiden kohtaamisen. Miten kohdata erilaiset ja joskus haasteellisetkin tilanteet vanhempien kanssa ja miten kertoa vaikeistakin asioista. 

Pidin aiheesta esityksen lokakuussa Lasten audiologian päivillä Oulussa ja nyt minua on pyydetty myös kertomaan asiasta teille. Ensitiedon antamisesta on annettu Hyvä käytäntö – konsensussuositus, johon esitys perustui. Se löytyy Duodecimin terveysportista.  

Ensitiedon antamisessa on tärkeää huomioida tiedon antamisen lisäksi myös perheen tuki, tunteiden huomioiminen, toivon ylläpitäminen sekä toimintaan ohjaaminen. Myös asioiden toistaminen on tärkeää. Kukaan ei pysty kerralla omaksumaan isoja kokonaisuuksia. Molempien vanhempien, puolison tai muun läheisen olisi tärkeää olla mukana tilanteessa, mikäli mahdollista.  

Ensitieto ei ole pelkästään tiedon jakamista vaan se voidaan nähdä myös prosessina. Ensitietoa tuleekin antaa aina uudelleen lapsen tilanteen tai sairauden muuttuessa. Perhe tarvitsee lääketieteellisen tiedon lisäksi tietoa myös kuntoutuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon tukimuodoista sekä järjestöjen palveluista. Tavoitteena pitäisi olla tukea perhettä, lasta tai nuorta löytämään omat voimavaransa. Esimerkiksi kuntoutusohjaaja voi olla tässä merkittävänä tukena.  

Lapsi on ennen kaikkea lapsi. Nähdäänkö kuulovammainen lapsi – vai lapsi, jolla kuulovamma. Käytetyllä kielellä ja puheella on suuri merkitys sille, miten tilanteeseen suhtaudutaan ja miten selviydytään eteenpäin. Sairaus tai vamma on kuitenkin vain osa lasta ja hänen persoonallisuuttaan. Tärkeintä on nähdä lapsi.   

Perheelle on tärkeää antaa rehellistä ja oikeaa, asiallista tietoa. Avoin vuoropuhelu ja aidosti läsnä oleminen on keskeistä ensitiedon antamistilanteessa. Siihen pitäisi olla riittävästi aikaa, kiire pois. Aikaa pitäisi olla myös kysymyksille. keskustelulle ja tunteille.  

On myös huomioitava, miten paljon vanhemmat pystyvät kerralla vastaanottamaan. Voi myös suoraan kysyä, miten yksityiskohtaista tietoa vanhemmat haluavat. 

Positiivisten asioiden kertominen lisää toivoa, että asiat järjestyvät. Tärkeää on myös se, että perheellä on tietoa, keneen voi olla yhteydessä, jos kysymyksiä herää. Vanhempien pitäisi saada kokemus, että heitä ei jätetä yksin kysymystensä ja mahdollisen epätietoisuuden kanssa.  

Digihoitopolku voi antaa hyvän väylän hoitaa jatkossa asioita. Ensitiedon antaminen kasvokkain rauhallisessa tilassa ja kiireettömästi on kuitenkin ensisijaisen tärkeää.  

Kuntoutusohjaajan rooli on keskeinen perheen tukemisessa. Hänellä on myös mahdollisuus olla yhteyshenkilönä eri tahoihin lapsen tarpeiden mukaisesti. Kannattaa myös muistaa sosiaalityöntekijän mahdollisuudet antaa tietoa ja tukea esim. erilaisista kuntoutuksen tukemisen mahdollisuuksista sekä vaikka Kelan tuista. 

Psykologi voi olla tarpeen mukaan käytettävissä esim. keskustelun tukena tai kehityksellisissä haasteissa. Puheterapeutti tukee osaltaan kielen ja kommunikaation kehitystä.  

Psykologina olen kokenut, että tärkeintä on olla kiireettömästi läsnä. Ja että perhe voi olla tarvittaessa yhteydessä. Kuulovammaisen lapsen kanssa ollaan rinnalla kulkemassa. Tukemassa lasta ja perhettä mahdollisissa haasteissa. 

Olen joskus sanonut, että ihan hyvä on olla hyvä psykologi. Mutta vielä tärkeämpää olisi olla hyvä ihminen. Ja se minäkin toivoisin olevani. Minulle on sanottu joskus, että olen pudonnut optimistien taikajuomapataan. Voi olla. Mutta toivo on se, joka pitää pinnalla haasteellisempinakin hetkinä ja auttaa uskomaan tulevaisuuteen.  

Minulle yksi tapa käsitellä asioita on kirjoittaa runoja. Tässä teille yksi, jonka tein Lasten audiologian päivään:

Ei se ole vain se korva 
vaan osaatko kuulla 
ja kuunnella 
Läsnä oleva ja lämmin kohtaaminen 
herkkyys ja rauhallisuus 
kunnioittava ilmaisu 
Siitä syntyy luottamus 
ja helpotus 
En ole yksin 

Hyvää syksyä ja joulun odotusta kaikille 
toivottaa Mualiman navan optimisti 

Erja Välisalo-Leinonen