Olen Helmi, ja haluaisin puhua vertaistuen tärkeydestä.
Sisäkorvaistutteen saaminen itselle tai omalle lapselle on monelle suuri, ja usein myös haastava elämänmuutos. Teknologia tuo kuulemisen mahdollisuuden, mutta matka istutteen kanssa on muutakin kuin kuulokykyä – siihen liittyy suuria tunteita ja käytännön haasteita, joissa vertaistuki voi olla korvaamaton apu.
Vanhempana saattaa tuntua siltä että lapsi pärjää ja kuulee hyvin, eikä koe että vertaistuki olisi tarpeen. Se on kuitenkin älyttömän tärkeää lapsen identiteetin etsimiselle ja löytämiselle.
Ilman vertaistukea en usko, että olisin yhtä sinut itseni kanssa, enkä pystyisi puhumaan näistä tärkeistä asioista. Vertaistukea ei ole koskaan liian myöhäistä hakea.
Sisäkorvaistutteen käyttöönotto on suuri askel. Monilla istutteen käyttäjillä alku voi tuntua epävarmalta- uuden laitteen kanssa eläminen vaatii totuttelua ja rohkeutta. Muistan itse, kuinka sain toisen laitteeni yläasteelle siirtyessäni. Tunsin itseni epävarmaksi ja vältin laitteen käyttöä muualla kuin kotona, koska pelkäsin, että se herättäisi huomiota. Oli helppoa ajatella, että laite tekisi minusta liian erilaisen. Vasta vertaistuen kautta opin, etten ole yksin näiden tunteiden kanssa.
Onkin tärkeää muistaa, että sisäkorvaistutteen käyttäminen on taito, joka kehittyy ajan myötä – eikä siihen ole mitään yhtä oikeaa tapaa. Tällaisessa elämänmuutoksessa vertaistuki auttaa meitä hyväksymään itsemme ja löytämään oman polkumme.
Vertaistuki tarjoaa jotakin, mitä ammattilaisetkaan eivät aina voi antaa: ymmärrystä ja omakohtaista kokemusta. Kun kohtaa toisen, joka on käynyt läpi samankaltaisia tunteita ja tilanteita, löytyy aivan uudenlainen varmuus ja rohkeus.
Yläasteella, kun olin epävarma omasta laitteen näkyvyydestä, toisten käyttäjien tarinat ja rohkaisut auttoivat minua hyväksymään laitteen osaksi itseäni. Opin ymmärtämään, ettei sitä tarvitse hävetä, eikä minun tarvitse olla yksin. He ovat esikuviani ja ihannoin sitä kuinka he pystyivät olla välittämättä muiden katseista.
Vertaistuen kautta kuulee myös vinkkejä, joita ei muualla tule esiin. Esimerkiksi minut laitettiin koulussa istumaan luokan eteen, jotta kuulisin opettajan. Ongelmaksi tuli se, että en kuullut muiden oppilaiden puheenvuoroja luokan takaosassa tai edes toisella sivulla. Juttelin tästä muille kuulokavereille niin he kertoivat, että paras paikka on siellä, mistä kaikki ovat samalla etäisyydellä. Itsellä tosin oli hiukan eri asia kun on vain yksi istute.
Vertaistukea voi saada monella tavalla. Itse osallistuin lapsena LapCI ry:n tapahtumiin, joissa sekä perheet että käyttäjät tapasivat toisiaan. Vanhemmat saivat samalla vertaistukea kuin lapset tutustuivat ja ystävystyivät leikkimällä ja muulla yhteisellä tekemisellä. Vertaistuki voi siis olla yhteistä tekemistä, josta saa itsevarmuutta ilman että pitää kokoontua ja keskustella.
Lisäksi netin vertaistukiryhmät tarjoavat matalan kynnyksen paikan etsiä tukea. Niiden kautta voi jakaa kysymyksiä ja löytää nopeasti neuvoja juuri silloin, kun niitä tarvitsee. Erityisen tärkeiksi minulle ovat muodostuneet ”kuulokaverit”, joihin voi ottaa suoraan yhteyttä, kun kaipaa henkilökohtaista keskustelua. Joskus tilanne tai kysymys on sellainen, ettei siitä halua keskustella avoimessa ryhmässä – silloin voi luottaa kuulokaveriin, joka on valmiina tukemaan. Minulle on jäänyt lapsuudesta paljon kuulokavereita joiden kanssa olen tekemisissä vielä tänäkin päivänä.
Vertaistuen myönteiset vaikutukset näkyvät monin tavoin: elämänlaatu paranee, kun voi jakaa ilot ja haasteet jonkun kanssa, joka todella ymmärtää. Tunteiden purkaminen vertaisten kanssa auttaa lievittämään stressiä ja antaa mahdollisuuden käsitellä sekä vaikeita että iloisia hetkiä. Se helpottaa todella paljon tunteiden kanssa kun tietää että et ole ainoa jolla on joskus aiheen kanssa vaikeeta.
Onnistumisten jakaminen kasvattaa itseluottamusta ja muistuttaa, että olemme kykeneviä tavoittelemaan unelmiamme ja löytämään paikkamme maailmassa. Vaikka ihan kaikkeen emme pysty niin aina on vaihtoehtoisia tapoja jahdata niitä unelmia.
Vertaistuki tietysti muuttaa muotoaan mitä enemmän ikää tulee. Lapsena se on sitä kavereiden kanssa leikkimistä ja tapahtumissa käymistä. Vanhempana vertaistukea voidaan käydä esim. sosiaalisen median kautta juttelemalla kavereille. Itsellä kaikki kuulokaverit asuivat pidemmän matkan päässä niin oli helppo soitella ja viestitellä. Vertaistuki on vanhempana enemmän semmosta mukana tulevaa, tuetaan toisiamme ilman että tarvitsee erityisemmin tehdä mitään. Olen itse tykännyt käydä nuorten aikuisten tapahtumissa jossa näkee vanhoja kuulokavereita, ja niitä jotka asuvat pitkän matkan päässä eikä heitä näe arkena. Toivon että vertaistuki ei lopu vaan jatkuu niin pitkään kun koen tarvitsevani sitä.
Helmi Viljanmaa
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Kommentti *
Nimi *
Sähköpostiosoite *
Kotisivu
Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja kotisivuni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.
Lähetä kommentti
