Hei kaikki LapCI ry:n jäsenet!

Täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee Peppiina, 22-vuotias tuplaimplantoitu opiskelijatyttö. Palasin juuri puolen vuoden opiskelijavaihdosta Uppsalasta, Ruotsista. Minun on vieläkin vaikea uskoa sitä, että jouduin juuri hyvästelemään kaikki ne ihmiset, joista muodostui minulle iso perhe Uppsalassa. Kiteyttäisinkin vaihtoni yhteen sanaan: ikimuistoinen. 

Mistä kaikki sai alkunsa? Kuinka päädyin opiskelijavaihtoon? Englannin oppiminen oli minulle haastavaa peruskoulu- ja lukioaikoinani. Englanti oli koulussa heikoin lenkkini paitsi huonon kuuloni niin myös osin motivaation puutteenikin takia. Päätin kuitenkin tehdä asialle jotain päästyäni yliopistoon sisään. Vaikka englanti oli aina ollut ykkösinhokkiaineeni ja pelkäsin sen puhumista, olin kuitenkin jo pidemmän aikaa haaveillut vaihdosta ja ulkomaille muuttamisesta. Yliopistossa päätökseni lähteä vaihtoon kypsyi, ja uskaltauduinkin vihdoin 3. opiskeluvuotenani hakemaan vaihtopaikkaa. Tunsin olevani henkisesti valmis lähtemään ulkomaille, vaikkakin ajatus yksin pärjäämisestä vieraalla kielellä pelotti suunnattomasti. Päätöstä Ruotsiin lähtemisestä helpotti kuitenkin se, että pystyisin turvautumaan tarvittaessa ruotsin kieleen, jota koen kuulevani paremmin. Tosin ensisijainen tarkoitukseni oli puhua englantia – ja niinhän siinä kävikin, sillä puhuin pääasiassa englantia koko vaihdon ajan.

Vaihtoaika meni kuin siivillä. En olisi ikinä uskonut, miten nopeasti englanti alkaisi sujumaan, ja kuinka paljon ihania ihmisiä tapaisin Uppsalassa. Tutustuin moniin erimaalaisiin ihmisiin ja samalla avarsin maailmannäkemystäni. Sain olla oma itseni, sillä kaikki vaihto-opiskelijat olivat erilaisia kulttuuritaustan takia. Pääsin selittelemään sisäkorvaistutteistani useampaan otteeseen – osa vaihtareista kummasteli, osa kiinnostui. Vaihto-opiskelijayhteisömme oli niin monikirjavainen, että kaikki olivat tervetulleita mukaan joukkoon.

Voin nyt ylpeänä sanoa, että Uppsalaan lähteminen oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Koen ennen kaikkea ylittäneeni itseni. Minä, joka pelkäsin ja inhosin niin paljon englannin tunteja peruskoulussa, innostuin englannin kielen puhumisesta Uppsalassa. Koen, että itsetuntoni kasvoi todella paljon vaihdon myötä, sillä ennen vaihtoa minua suorastaan hävetti huono englannin kielen taitoni. Vaikka en osaa edelleenkään puhua englantia täydellisesti, osaan puhua sitä sujuvasti ja ymmärrettävästi. Olen tajunnut, että se riittää. Enää minun ei tarvitse häpeillä asiaa turhaan.

Haluan sanoa teille kaikille CI-käyttäjille sen, että muistakaa unelmoida ja tehdä unelmistanne totta. Voin itse sanoa saavuttaneeni pitkäaikaisen haaveeni vaihto-opiskelun myötä, vaikka aluksi epäilinkin sen toteutumista. Uskaltakaa siis rohkeasti tavoitella unelmianne! 

Itse haaveilen seuraavaksi matkustavani ympäri maailmaa uusia kansainvälisiä ystäviäni tapaamassa.

Ihanaa Uutta Vuotta 2018 kaikille LapCI ry:n jäsenille! – Peppiina Heikkilä