Kansainvälisen kuurojen viikon (21.-27.9.2026) kunniaksi yhdistyksemme jäsenet Minttu Immonen ja Nora Vuoriheimo kirjoittivat omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan viittomakielestä, kaksikielisyydestä ja saavutettavuudesta. Molempien kirjoittajien perheet ovat kaksikielisiä, he käyttävät sekä puhuttua suomen kieltä että suomalaista viittomakieltä.

Heippa, täällä kirjoittelevat Minttu ja Nora! 💛

Mitä parhainta Kuurojen viikkoa kaikille!

Haluamme tämän viikon kunniaksi nostaa esiin viittomakielen tarjoaman saavutettavuuden, merkityksen ja arvostuksen – myös meidän perheidemme arjessa. Samalla haluamme rohkaista muitakin kuulevia vanhempia tutustumaan viittomakieleen ja opettelemaan tätä kaunista, visuaalista kieltä yhdessä lastensa kanssa.

Olkoon tämä siis meidän oodimme saavutettavuudelle ja viittomakielelle.

Meillä molemmilla on alle kouluikäiset kuurot lapset, jotka käyttävät kuulon apuvälineitä. Meidän kodeissamme apuvälineet kulkevat lempinimillä imppa ja koje. Arjessamme kädet viuhuvat puheen rinnalla, ja olemmekin saaneet lastemme kautta lahjaksi mahdollisuuden opetella viittomakieltä.

Meille on tärkeää nähdä lapsi kokonaisuutena – ei vain kuulon apuvälineiden kautta. Kuulon apuvälineet voivat tarjota pääsyn äänimaailmaan, mutta niiden rinnalla tarvitaan myös muita tapoja kommunikoida ja saada kieli käyttöön. Haluamme antaa lapsillemme mahdollisuuden tutustua kaikkiin puoliinsa: olla huonokuuloinen apuvälineitä käyttävä lapsi, mutta samalla myös kuuro lapsi, jolla on oikeus omaan kieleen, kulttuuriin ja identiteettiin.

Meidän perheissämme puhutun ja viitotun kielen välillä vaihdetaan lennosta. Jos lapsi ottaa kojeet pois, siirrymme viittomiseen. Jos toinen on ikkunan toisella puolella, viittominen on kätevä tapa saada viesti perille ilman, että tarvitsee avata ovea tai korottaa ääntä. Myös silloin, kun toinen vanhemmista on etäpalaverissa ja puhetta ei voi käyttää, viittomalla voi kysyä, vastata tai kertoa tärkeän asian kesken arjen. Viittomakieli ei siis ole meillä erillinen hetki tai harjoitus, vaan yksi luonteva tapa olla yhteydessä toisiimme.

Viittomakieli tuo vapautta ja saavutettavuutta tilanteisiin, joissa ympäristön hälinä, hulina ja taustamelu peittävät puhetta alleen. Esimerkiksi päiväkodin vilinässä, leikkipuistossa, uimahallissa, syntymäpäivillä tai harrastuksissa voi olla paljon ääniä ja ihmisiä ympärillä, jolloin puheen seuraaminen vaatii lapselta paljon keskittymistä tai ei yksinkertaisesti onnistu. Silloin viittominen tarjoaa toisen, visuaalisen väylän kommunikoida. Se voi olla luonteva ja tärkeä osa arkea – tapa osallistua, kertoa, kysyä, leikkiä ja olla mukana silloinkin, kun kuuleminen ei kanna.

Ja sitten ovat tilanteet, joissa kuulon apuvälinettä ei voi käyttää lainkaan. Esimerkiksi saunassa kuulokoje on otettava pois, jolloin viittomakieli mahdollistaa sujuvan kommunikoinnin myös siellä. On vapauttavaa, ettei lapsen tarvitse silloin jäädä ulkopuolelle tai arvailla, mitä ympärillä tapahtuu, vaan keskustelu ja yhteinen tekeminen voivat jatkua viittoen.

Viittomakieli ei ole lapsillemme vain tapa kommunikoida. Se voi olla myös ylpeyden aihe ja tärkeä osa kuuroa identiteettiä. Kun lapsi saa käyttää omaa kieltään ja näkee muidenkin käyttävän sitä, hän saa viestin: sinä saat olla juuri tällainen kuin olet.

Tämän vuoksi toivomme tulevaisuudelta ennen kaikkea sitä, että lapsemme saavat tulla nähdyiksi kokonaisina. Että heidän tarpeensa tunnistetaan muuallakin kuin kotona ja että viittomakieli saa olla luonteva osa heidän elämäänsä myös varhaiskasvatuksessa, koulussa ja myöhemmin työelämässä.

On ollut aivan mahtavaa saada opetella tätä yhteistä kieltä ja päästä käyttämään sitä yhdessä lastemme kanssa. Samalla olemme oppineet, ettei viittomakieli ole asia, jonka äärellä kuulevien vanhempien tarvitsee pärjätä yksin. Tässä keskiössä ovat tietenkin viittomakieliset ihmiset ja viittomakielinen yhteisö.

Viittomakielisellä yhteisöllä on valtavan tärkeä rooli. Sen kautta me kuulevat vanhemmat saamme oppia kieltä, mutta ennen kaikkea lapsemme saavat yhteyden kieleen, kulttuuriin, identiteettiin ja ympäristöön, jossa he voivat olla omia itsejään. On tärkeää, että kuuro lapsi kohtaa myös muita viittomakielisiä ihmisiä ja saa nähdä, että viittomakieli kuuluu kaikenikäisille ja monenlaisiin elämiin.

Haluammekin rohkaista kuulevia vanhempia tarttumaan rohkeasti mahdollisuuksiin. Kysykää viittomakielen perheopetuksesta ja ottakaa selvää saatavilla olevista palveluista. Tutustukaa Kelan tulkkauspalveluihin ja selvittäkää, millaista viittomakielistä tukea lapselle on mahdollista saada. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa on tärkeää uskaltaa puhua saavutettavuudesta, viittomakielen käytöstä ja siitä, millaista tukea juuri oma lapsi tarvitsee.

Myös lapsen kielellisen kehityksen seuraamisessa on tärkeää huomioida kaikki lapsen käyttämät kielet ja kommunikaatiotavat. Viittomakielistä osaamista ja asiantuntemusta tarvitaan, jotta myös viittomakielen kehitys tulee nähdyksi ja tuetuksi – ei vain puheen ja kuulemisen kehitys.

Me emme halua, että viittomakieli on lapsellemme vain kotiin kuuluva kieli. Haluamme, että se kulkee hänen mukanaan kaikkialle, missä hän elää ja kasvaa.

Tehdään tästä päivästä ja tulevaisuudesta saavutettavampi kaikille. Mahdollistetaan lapsillemme tila loistaa omana itsenään – juuri sellaisina kuin he ovat – ja pidetään huolta siitä, että heidän kielelliset oikeutensa toteutuvat.

Kiitos viittomakieli.

Kiitos viittomakielinen yhteisö.

Ja kiitos meidän lapsillemme siitä, että olette opettaneet meille uuden tavan nähdä ja kohdata maailma. 💛

– Minttu & Nora

---

Lisätietoja kuurojen viikosta löydät Kuurojen Liiton nettisivuilta.