Sisäkorvaistutteiden kanssa reissun päällä

Mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon, kun reissaa sisäkorvaistutteiden kera? Tätä pohtii moni SI-lapsen vanhempi sekä nuoret että aikuiset SI-käyttäjät. LapCI ry:n toiminnanjohtaja Ulla Konkarikoski käyttää itsekin kahta sisäkorvaistutetta (toisessa korvassa Cochlearin CP810 aka vitonen ja toisessa CP910 aka kutonen) ja matkustaa aika ajoin. Ulla kertoo tässä tekstissä omista kokemuksistaan ja vinkeistään.

Yhteystiedot prosessoreihin

Ainakin lasten ja miksei aikuistenkin prosessoreihin kannattaa liimata puhelinnumero kansainvälisessä muodossa tai laittaa sähköpostiosoite. Jos tippuvat jonnekin eivätkä löydy heti, niin löytäjän on helppo ottaa yhteyttä. Parhaiten toiminee dymokirjoittimella pienellä tekstillä tehty teippi – jos sinulla on muita toimivampia ideoita, niin kommentoikaahan!

Varaosat mukaan

Kuljetan yön yli matkoilla useimmiten mukanani Cochlearin reissukoteloa, jonka sain CP910:n eli ”kutosen” mukana tulleessa salkussa. Sinne olen laittanut:

• Molempien prosessorin varakoukut ja kelajohdot
• Minigrip-pussin ja kuivausnapin
• Mikrofonien vaihtosuodattimet työkaluineen
• Piuhalliset lisämikrofonit (jos laitteen mikrofoni hajoaisi, mutta laite toimisi muuten, tämä voi pelastaa reissun ja on kätevä meluisassa ympäristössä esim. lentokoneessa laittaa vieruskaverille rintaan)
  sekä
• Täyteen ladattuja vara-akkuja.

Yli 4 päivän reissulle lämpöisempiin kohteisiin mukaan (käsimatkatavaroihin!) lähtee myös akkulaturi, koska varsinkin trooppisissa olosuhteissa ilmasinkkiparistot eivät välttämättä toimi samalla tavalla kuin Suomen kuivassa ilmassa! Olen jopa harkinnut testaavani hopeaoksidiparistoja seuraavalla reissulla, jospa ne pelittäisivät paremmin ilmankosteuden ollessa tapissa.

Paristokotelo ja paristot kulkevat minulla mukana päivittäin mm. töissä ja harrastuksissa mukana käsilaukussani pienemmässä pussukassa.

Toiminta lentokentällä

Usein minulta on kysytty, että miten toimin lentokenttien turvatarkastuksessa:

• Laitan laukustani istutteen varaosia sisältävän kotelon läpivalaisuhihnalle erikseen yhdessä ATK-laitteiden ja kännykän sekä laukkujeni kanssa.
• Sitten napsautan istutteista virrat pois päältä ja kuljen metallinpaljastimen läpi. Näin toimien turvatarkastusportin magneettinen kenttä ei aiheuta häiriöääntä istutteeseeni.
• Kun olen kävellyt portista läpi, napsautan virrat takaisin päälle ja kerään tavarat takaisin laukkuuni ja jatkan matkaani pois turvatarkastusalueelta.

Kertaakaan istuteaikana eivät turvatarkastusportit ole hälyttäneet istutteiden sisältämästä metallista. Eivätkä säädöt ole menneet prosessoreissa sekaisin, kuten joskus muinoin varoteltiin. Kuulolaiteaikana kerran Jordaniasta Israeliin siirryttäessä yksi 13-koon nappiparisto sai aikaan hälytyksen, mahtoi olla tiukat asetukset tuolla rajalla!

Yksin matkustaessa tulkki mukana

Minulla on tulkkipäätös ja olen eräälle tuttavalleni käyneen tapauksen (prosessori tippui mereen ja loppuloma menikin kuurona) jälkeen päättänyt, että jos matkustan yksin, niin otan aina joko kirjoitus- tai viitotun puheen tulkin mukaan. Taitavimmat tulkit osaavat tilanteen mukaan kumpaakin (vp tai kitu). Perheen kanssa reissatessa voin olettaa, että mies tai muut sukulaiset auttavat, mutta yksin matkoilla (perheenäidille todella harvinaista herkkua), tulkki tuo helpotusta kuulemiseen ja turvaa olemiseen, jos laite menee epäkuntoon tai häviää.

Jos laite rikkoutuu

Minulle kävi v. 2015 niin, että olin työmatkalla Euro-CIU:n symposiumissa Belgian Antwerpenissa. Lentomatkalla kaikki toimi vielä, mutta aamulla hotellissa huomasin, että toisen prosessorin (CP810 eli vitonen) virtakytkin oli tullut tiensä päähän. Prosessori pysyi pimeänä, vaikka vaihdoin akkua ja välijohtoja yms.

Eipä siinä auttanut kuin sinnitellä yhdellä korvalla sisäkorvaistutesymposiumissa! Soitin Suomeen TAYSin Kuulokeskuksen lääkärille ja totesimme, että eipä voi mitään: Cochlearin maahantuojalla ei ollut laitteita mukana kuin demoversioina ja klinikalle oli turhan pitkä matka. Lisäksi ohjelmakartat olisi pitänyt saada jotenkin Suomen klinikalta sinne Belgiaan. Onneksi olin ottanut Suomesta kirjoitustulkin mukaani, niin selvisin, mutta kyllä kuulematon korva protestoi ja alkoi sen päiväinen tinnitus, ettei toisellakaan korvalla meinannut mitään kuulla. Onni oli hyvä kirjoitustulkki!

Maininta implanteista terveystiedoissa

Laukussa tai lompakossa on hyvä kuljettaa terveyskorttia, josta selviää ainakin rokotukset ja veriryhmä. Tämän lisäksi korttiin on hyvä lisätä tieto istutteista. Eri ryhmät ovat pohtineet, miten istutteen olemassa olosta voisi viestiä helpoiten pelastushenkilöstölle. On pohdittu sisäkorvaistutekorttia ja ranneketta, mutta mitään valmista asiasta ei ole vielä näkynyt. Jotkut käyttäjät ovat tehneet ranteeseensa niin sanotun SOS-tatuoinnin, jossa istutteesta mainitaan.

Lisäksi olisi hyvä, että suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän Kanta-rekisterissä mainittaisiin istutteista. Nämä tiedot voit pyytää kuulokeskuksen lääkäriä laittamaan järjestelmään. Myös oman sairaalan pahvisen potilaskansion kannessa on hyvä olla tieto sisäkorvaistutteista.

Bon voyage!

Näillä eväillä toivon teille kaikille onnistuneita reissuja ja unohtumattomia hetkiä niin meillä Suomessa kuin maailmallakin! Jos sinulle tulee mieleen vielä lisävinkkejä, niin jätähän kommenttisi jutun alle.

Ulla