LapCI ry:n vuoden 2018 teemana on kuulovammaisen lapsen ja nuoren itsetunto ja positiivinen minäkuva. Aiheeseen liittyen saimme haastatella 24-vuotiasta Marikaa, joka on saanut ensimmäisen sisäkorvaistutteensa vuosi sitten. Marika kertoi meille kuinka hän on kokenut implantin saamisen vaikuttaneen elämäänsä kuulovamman kanssa. 

Kerro vähän itsestäsi; kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? 

Olen Marika Rajala, 24-vuotta, syntynyt Helsingissä. Koulutukseltani olen lähihoitaja ja tällä hetkellä teen keikkatöitä Seuressa päiväkoteihin ja vanhusten palvelutaloihin. Haen opiskelemaan ammattikorkeakouluun yhteisöpe-dagogi-linjalle tänä keväänä. 

Ketä perheeseesi kuuluu?

Minun lisäksi perheeseeni kuuluu isosisko, isoveli, äiti ja isä. He ovat normaalikuuloisia.

Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi? 

Rempseä, reipas ja ihmisläheinen.

Mitä harrastat / tykkäät tehdä vapaa-ajallasi? 

Tällä hetkellä käyn Helky:n järjestämissä sählyvuoroissa, rentoudun kotona ja välillä saatan kutoa villasukkia. Kavereiden kanssa olen tie-tysti myös, olen aika sosiaalinen.

Oletko aktiivinen huonokuuloisten vertaistoiminnassa? Millainen on ollut polkusi kuulopiireihin?

Olen erittäin aktiivinen, tällä hetkellä toimin Nuto:n jäsenenä tekemässä vaikuttamistyötä. Syntymästäni lähtien olen osallistunut Kelan sopeutumisvalmennuskursseille. Täytettyäni 8-vuotta minulle iski identiteettikriisi, jolloin halusin olla normaalikuuloinen ja kuulovamman hyväksyminen oli vaikeaa. Silloin heitin roskiin kaikki huonokuuloisuuteen liittyvät paperit ja asiakirjat enkä halunnut osallistua mihinkään huonokuuloisten toimintaan. Kahdeksan vuotta olin poissa näistä piireistä ihan kokonaan. Sitten 16-vuotiaana minulla oli käynti sosiaalityöntekijälle kuulokeskuksessa. Keskustelimme ammatinvalinnasta ja hän suositteli minulle ammatinvalintakurssia, jota ajattelin lähteä kokeilemaan, koska se oli sisällöltään olennainen minulle ja se oli vain pienelle porukkalle. Kurssi kesti yhteensä kaksi viikkoa viikon osissa ja ensimmäisen viikon jälkeen yksi nuori kysyi lähdenkö mukaan nuorten leirille ja minähän lähdin. Huomasin, että viikko nuorten leirillä oli aivan sairaan mukava ja sain paljon uusia ystäviä, jotka ymmärsi mua ja mun arkipäiväistä elämää.  Syksyllä oli toinen viikko kurssia, jossa tapasin leirillä mukana olleita nuoria uudelleen. Tämän jälkeen huomasin, että en voi olla enää ilman tätä porukkaa. Siitä lähtien olen ollut mukana aktiivisesti huonokuuloisten nuorten toiminnassa ja päivääkään en vaihtais pois. Olen onnellinen kun annoin “viimeisen” mahdollisuuden tälle ja edelleen samalla tiellä ollaan monta kokemusta rikkaampana.

Millaisia haasteita koit kuulon suhteen ennen sisäkorvaistutteen saamista?

Haasteita koin enimmäkseen töissä, jatkuva kuulemisen pinnistely ja skarppina oleminen väsytti paljon. Töihin meneminen oli ankeaa ja olisin halunnut jäädä sänkyyn nukkumaan, koska se olisi ollut paljon helpompaa kuin mennä töihin vaikean kuulovamman kanssa. Olin jatkuvasti sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Näistä asioista keskusteltiin kuulokeskuksessa kuntoutustiimin kanssa ja päätettiin että minulle tehdään sisäkorvaistuteleikkaus. Arjessa olisin siis pärjännyt edelleen yhden kuulokojeen kanssa, mutta töissä en.

Milloin olet saanut sisäkorvaistutteen ja miten sen saaminen on vaikuttanut elämääsi?

Sain sisäkorvaistutteen maaliskuussa 2017. Sitä ennen minulla oli kuulokoje vasemmassa korvassa, oikea korvani on kuuro. Olen kuullut sisäkorvaistutteella paremmin ja kuullut jopa uusia ääniä, joita en kojeella kuullut aiemmin ollenkaan. Nyt onkin tehty päätös, että myös oikeaan korvaan leikataan sisäkorvaistute, josta olen todella innoissani ja valmis pitkään kuntoutukseen.

Onko itsetuntosi parantunut sisäkorvaistutteen saamisen myötä; luotatko itseesi ja kykyihisi enemmän, oletko sosiaalisesti aktiivisempi?

Ainakin uskallan enemmän näyttää sisäkorvaistutetta kuin kojetta ja uskallan olla enemmän oma itseni. Uskon että toisen implantin saatuani ja ajan kuluessa rohkaistun vielä lisää. Implantin myötä uskallan myös mainita herkemmin uusille ihmisille kuulovammastani työpaikalla.

Arvostatko itseäsi; ajatteletko, että on monia asioita joissa olet hyvä?

En koe että on kovin montaa asiaa missä olen hyvä, mutta koitan panostaa vahvuuksiini ja parantaa niitä asioita missä olen hyvä. Koitan yhdistää asioita joissa olen hyvä ja joista nautin ja tehdä täysillä töitä niiden eteen.

Koetko, että voit yleisesti ottaen paremmin istutteen saamisen jälkeen? Onko elämänlaatusi parantunut?

Yleisesti ottaen voin paremmin istutteen saamisen jälkeen. Uskallan herkemmin puhua asioista ihmisille, muodostaa uusia ihmissuhteita ja olla avoimempi. En ole ollut enää sairaslomalla uupumuksen vuoksi.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja toiveita sinulla on?

Tulevaisuus näyttää valoisalta. Toivon että saan tutkinnon ja pääsen tekemään itselleni merkityksellistä työtä kokopäiväisesti. Haaveenani olisi myös oppia lisää viittomakieltä ja olla enemmän mukana vaikuttamassa huonokuuloisten lasten ja nuorten asioihin. Yritän mennä päivä kerrallaan eteenpäin.