LapCI ry:n vuoden teemana on vertaistuki. Vertaistukea on tarjolla järjestämissämme tapahtumissa, sosiaalisen median ryhmissä ja vertaisvanhemman antaman yksilöllisen vertaistuen muodossa. LapCI ry ei tue pelkästään sisäkorvaistutteen saaneita lapsia vaan koko hänen perhettänsä. Tapahtumia järjestetään ikäryhmittäin, jokaiselle ikäryhmälle on vähintään yksi tapahtuma tarjolla joka vuosi.  

Omat kokemukset auttoivat ymmärtämään vertaistuen merkityksen

Oman lapseni syntyessä ajattelin, että en tarvitse vertaistukea. Meillä oli vaikea raskaus ja opin sen aikana ajattelemaan, että kunhan jäädään molemmat henkiin niin kaikki muu kestetään. Poikamme syntyi kahden pisteen poikana, mutta jo alusta lähtien me vanhemmat annoimme hänelle täydet kymmenen pistettä. Poikamme ensimmäisenä vuotena vietimme paljon aikaa sairaalassa, ja diagnoosien määrä kasvoi jokaisella lääkärikäynnillä. 

Alkoi tuntumaan siltä, että olisi hyvä päästä puhumaan asiasta jonkun toisen kanssa. Liityin netissä vanhempien keskusteluryhmään, jossa pääsin purkamaan ajatuksia. Pian huomasin, että vertaistuella oli iso merkitys elämässäni ja sillä, että jaksoin eteenpäin silloinkin, kun oli kaikkein rankinta. Kun oma elämä alkoi tuntumaan sellaiselta lähes normaalilta lapsiperhe-elämältä, päätin kouluttautua vertaisohjaajaksi, koska olin saanut itse niin paljon vertaistuesta ja koin, että on minun vuoroni antaa takaisin.

Vertaiset tietävät mistä puhutaan

Kysyimme viime vuonna LapCI ry hallitukselta, mikä on paras LapCI ry:n muistosi, ja nämä muistot liittyivät vertaistukeen. Tapahtumien palautekyselyistä nousee vahvasti esiin se, että parasta tapahtumissa on ollut vertaistuki. Se, että toinen ymmärtää mistä on kyse, jo ihan muutamasta sanasta. Että ei tarvitse selittää miltä minusta tuntuu. 

Juuri diagnoosin saaneet kuuron tai vaikeasti kuulovammaisen pienen lapsen vanhemmat ovat uuden edessä. Miten me pärjäämme? Oppiiko lapsi koskaan puhumaan? Saako lapsi kavereita? Kehittyykö lapselle kaikesta huolimatta hyvä itsetunto? Kaikista näistä kysymyksistä on helpointa puhua vertaisen kanssa. Hän on käynyt samat asiat läpi oman lapsensa kanssa. 

Tapahtumissa vanhempien kanssa keskustellessa lähes jokainen heistä kommentoi, kuinka tärkeää omalle lapselle on se, että näkee muita implantteja käyttäviä lapsia. Tapahtumien jälkeen moni pieni on todennut, että en minä olekaan ainoa, kenellä on implantit. Vanhemmat kertovat myös, että on mahtavaa huomata, kuinka hyvin isommat lapset pärjäävät. Silloin tulee sellainen tunne, että kyllä minunkin lapseni tulee pärjäämään.  

Vertaistuki ja ammattiapu täydentävät toisiaan

Vertaistuella ja vapaaehtoistoiminnalla tunnustetaan olevan yhteiskunnallista merkitystä, erityisesti vaikeissa elämänvaiheissa. Sen eri muodot voivat olla linkkejä sekä virallisen auttamisen että läheisten tuen suuntaan. Vertaistoiminnalla on vahva ennalta ehkäisevä merkitys, mutta on muistettava, että se ei ole terapiaa. Vertaistoiminta voi olla osa sosiaali- ja terveyspalveluketjuja, eivätkä ammattiapu ja vertaistuki ole toistensa kilpailijoita. Nykyään ammattilaisetkin osaavat ohjata vertaistuen piiriin, koska ovat huomanneet sen lisäävän perheiden voimavaroja.  

Kirjoittajana toiminnanjohtaja Janet,
jonka perheeseen kuuluu vaikeasti liikunta- ja kuulovammainen nuori