Osana tämän vuoden vertaistuki-teemaa julkaisemme tänä kesänä haastatteluita ja vieraskynätekstejä aiheen tiimoilta. Tällä viikolla pääsemme kuulemaan sisäkorvaistutetta käyttävän nuoren ajatuksia vertaistuesta. Tuomas Helminen kertoo tässä haastattelussa siitä millainen merkitys vertaistuella on ollut hänelle.

Kuka olen?

• Tuomas Helminen
• 17-vuotias sisäkorvaistutteen käyttäjä Kaarinasta
• Molemmissa korvissa Cochlearin sisäkorvaistute. Ensimmäisen istutteen sain n. 1,5 vuoden iässä oikealle puolelle ja vasemman puolen istutteen myöhemmin n. 8 vuoden iässä.
• Perheemme on ollut LapCI ry:n toiminnassa mukana vuodesta 2004. Synnyin vuonna 2003, joten todella nuorena olen ollut jo eri leireillä ja tapahtumissa. 

Mitä vertaistuki tarkoittaa/merkitsee sinulle? Mitä se parhaimmillaan on? 

Mulle vertaistuki on sitä, että näkee itse sen, että on paljon muitakin ihmisiä samojen ongelmien kanssa ja voi keskustella avoimesti. Tässä tapauksessa vertaistuki on parhaimmillaan sitä, kun toinen sisäkorvaistutteen käyttäjä ymmärtää sua tavalla jolla normaalikuuloinen ei välttämättä voisi ymmärtää. Voi saada hyviä neuvoja ja jakaa omia ajatuksia.

Mitä kautta löysitte aluksi vertaistukea? Mitä kautta saat vertaistukea nyt? 

Kävimme koko perheen kanssa eri viittomakielen leireillä kun olin nuorempi ja sieltä on saatu vertaistukea koko perhe sekä pelkkiä hyviä muistoja. Nykyään vertaistukea tulee harvakseltaan, mutta viime kesänä olin Englannissa EFW-leirillä, jossa oli muita SI-käyttäjiä.

Millaista vertaistuki on sinulle arjessa, miten se näkyy? 

Nykyään vertaistuki ei näy arjessa oikeastaan ollenkaan, enkä koe, että tarvitsen vertaistukea, koska omassa kaveripiirissäni minua kohdellaan täysin kuten muitakin enkä kovin usein arjessa koe olevani erilainen kuin muut. Kuitenkin jos tuntuu, että nyt tarvitsee vertaistukea, niin sitä on helposti saatavilla esim. kavereiden muodossa.

Onko/oliko sinulla koulussa kuulovammaisia tuttavia ja kavereita? Onko kuulovammasta puhuminen ei-kuulovammaisille helppoa, vaikeaa, vai tuleeko asia esille lainkaan? 

Mulla ei ole koskaan ollut koulussa muita kuulovammaisia ystäviä. Jos joku on kiinnostunut mun kuulovammasta tai sisäkorvaistutteesta, ei mulla oo mitään ongelmaa vastata kysymyksiin ja se on jopa aika kivaa kertoa, jos joku on oikeesti kiinnostunut.

Oletko löytänyt LapCI ry:n kautta ystäviä, joiden kanssa pidät yhteyttä ja/tai kokoonnut? Näettekö usein esim. LapCI ry:n tapahtumien merkeissä? 

Olen muutaman kaverin löytänyt LapCI ry:n tapahtumien kautta ja pidämme silloin tällöin yhteyttä sosiaalisen median kautta. En ole paljoa käynyt LapCI ry:n tapahtumissa, mutta mm. viime kesän EFW-leirillä tutustuin moniin muihin sisäkorvaistutteen käyttäjiin.

Onko itsetuntosi parantunut muita SI-käyttäjiä tavatessasi? 

Mielestäni itselläni on ollut aina hyvä itsetunto niin en koe, että muiden SI- käyttäjien tapaaminen olisi parantanut mun itsetuntoa. Se kuitenkin, että näkee sen, että on muitakin ihmisiä, jotka painivat päivittäin samojen ongelmien kanssa mitä itsekin kokee auttaa itseäkin jaksamaan.

Mitä terveisiä lähettäisit lukijoille?

Pysykää terveenä ja turvassa! 🙂

Kiitos Tuomas! Seuraava osa ’SI-nuoren ajatuksia vertaistuesta’ -sarjassa julkaistaan blogissa elokuussa!