Osana tämän vuoden vertaistuki-teemaa julkaisemme tänä kesänä haastatteluita ja vieraskynätekstejä aiheen tiimoilta. Tällä ja ensi viikolla keskitymme jakamaan sisäkorvaistutetta käyttävien lasten vanhempien ajatuksia vertaistuesta. Tänään puheenvuoron saavat vanhemmat Janne ja Christina Hukkavaara.

Mitä vertaistuki merkitsee teille? Mitä se parhaimmillaan on? 

Olemme saaneet paljon käytännön tietoa ja vinkkejä arkeen, myös lisälaitteisiin ja tukiin liittyen. Ystävien saaminen on parasta, Alvarille kuulokaverit ovat hyvin tärkeitä ja hän kyselee usein milloin mennään kuulopaikkaan.

Mitä kautta löysitte aluksi vertaistukea? Mitä kautta saatte vertaistukea nyt? 

Saimme kuntoutusohjaajan kautta tiedon kaikesta vertaistoiminnasta. Alussa tietoa tulee niin paljon, että sitä on vaikea käsitellä, mutta ajan kuluessa olemme löytäneet meille sopivat vertaistukimuodot. Meille tapahtumat, kurssit sekä leirit ovat olleet tärkeimpiä, siellä kuulovammainen lapsi tapaa vertaisiaan, sisarukset tapaavat muita erityislasten sisaruksia sekä vanhemmat toisiaan. Kursseilla järjestetyt luennot ovat olleet myös meidän perheen vanhempien mieleen.

Millaista vertaistuki on teille arjessa? 

Arjessa vertaistuki näkyy itse asiassa vähän heikosti, satunnaisina viesteinä ja keskusteluryhmissä internetin välityksellä. Arjen tukea voisi olla paljon enemmänkin, mutta tärkeintä on tieto siitä, että tukea ja apua on saatavilla heti kun sitä tarvitsee! Tapahtumien yhteydessä tulee kuulumisia vaihdettua sekä nähtyä vertaisia.

Onko työpaikallanne/työssänne kuulovammaisia tuttavia ja kavereita? Onko lapsen kuulovammasta puhuminen ei-kuulovammaisille helppoa, vaikeaa, vai tuleeko asia esille lainkaan? 

Töissämme ei ole kuulovammaisia tuttavia. Mielestäni lapsen kuulovammasta on hyvin helppo puhua ja kertoa ei-kuulovammaisille, mutta heitä voi olla vaikea saada ymmärtämään mitä se todellisuudessa tarkoittaa, siksi on ollut erittäin tärkeää saada tutustua muihin kuuloperheisiin.

Oletteko löytäneet LapCI ry:n kautta muita perheitä, joiden kanssa pidätte yhteyttä tai kokoonnutte?

Kyllä olemme löytäneet ystäväperheitä, näemme lähinnä tapahtumien yhteydessä, mutta joskus myös vaihdamme kuulumisia viestitse.

Kuinka paljon koette, että saatte henkistä tukea ja kannustusta järjestö- ja harrastustoiminnan kautta?

Hyvinkin paljon juuri henkistä tukea, mutta myös käytännön tukea arjen haasteisiin. Tieto siitä ettemme ole yksin on tärkeä voimavara.

Mitä terveisiä lähettäisitte muille SI-lasten vanhemmille?

Mitä tahansa kysymyksiä, ajatuksia tai kokemuksia tulee mieleen, kannattaa kääntyä vertaisryhmien puoleen – yhdessä olemme vahvoja! 

Kiitos Janne ja Christina! Pysykää kuulolla, sillä lisää haastatteluita vertaistuesta on tulossa blogiimme läpi koko kesän. Ensi viikolla lisää SI-lasten vanhempien ajatuksia vertaistuesta!