Olemme julkaisseet blogissamme pitkin kesää nuorten aikuisten SI-käyttäjien haastatteluita, joissa kyselemme heiltä heidän koulu- ja urapoluistaan. Tällä kertaa vuoroon pääsee energinen monitaituri Miguel Peltomaa, jonka moni saattaa tunnistaa mm. Pikku Kakkosesta tai kuulo- ja viittomakielialan leireiltä, joissa hän on toiminut ohjaajana. (Artikkeli julkaistu alunperin 8/2022).

Hei, kerro vähän itsestäsi!

Olen Miguel, 25 v., SI:n käyttäjä ja asustelen PK-seudulla. Juureni ovat Kolumbiassa, jossa olen viettänyt elämäni ensimmäiset vuodet. Käytän arjessani puhuttua suomen kieltä että suomalaista viittomakieltä.

Mitä kaikkea teet tällä hetkellä?

Työskentelen media-alalla, opiskelen korkeakoulussa kuntoutus- ja liikunta-alaa, harrastan valokuvausta, näen usein frendejä ja kokkailen paljon kotona aina, kun arjen pyörteet antavat myöten. (bravuurini on kolumbialainen vuoristosalaatti vuohenjuustolla). Lisäksi olen toiminut leiriohjaajana 8-9 vuotta, työskennellen pääosin KLVL ry:n leireillä. Sitä hommaa olen halunnut pitää mukana matkassa mahdollisimman kauan, sillä muistan itsekin että leireiltä saatu vertaistuki on ollut korvaamatonta silloin, kun olen itse ollut leiriläisenä. Haluan antaa nyt saman mahdollisuuden muille oman työni kautta.

Tosi paljon kaikkea on meneillään, vaikka Korona veikin monta työprojektia mukanaan tai siirsi niitä eteenpäin. Toimin tällä hetkellä Pikku Kakkosen viittomakielisenä juontajana ja toimin myös Yle-kioskilla juontajana. Teen myös paljon hiljaista työtä kameroiden takana. Käsikirjoitan esimerkiksi lastenohjelmia ja sketsejä. Käännän myös paljon käsikirjoituksia suomen kielestä suomalaiselle viittomakielelle. Kiireisen arjen vastapainona harrastan paljon kestävyysliikuntaa ja näen ystäviä. Ne tuovat mukavaa vastapainoa.

Kerro koulutaipaleestasi: Millaisia kouluja kävit? Oliko käytössä tukikeinoja?

Kävin peruskoulun kokonaan viittomakielisessä ympäristössä. Osittain tästä syystä viittomakieli on jäänyt minulle niin vahvaksi kieleksi. Olen kuitenkin täysin kaksikielinen ja arjessa käytän kumpaakin kieltä sujuvasti mutkitta. Kotona meillä lapsuudessani käytettiin pääosin puhuttua kieltä, vaikka pikkusisko ja äiti osaakin jonkin verran viittoa. Viittomakielen taidosta on hyötyä sellaisissa tilanteissa, jossa ei voi pitää kuulolaitteita. Olen perheeni ainut huonokuuloinen.

Peruskoulun jälkeen olen alun perin lähtenyt opiskelemaan lähihoitajaksi suuntautuen opinnoissa vammaistyön osaamisalalle. Kipinä alalle syttyi yläasteen TET-kokeilun aikana, kun pääsin työskentelemään erityistukea tarvitsevien henkilöiden parissa. Valmistumisen ja hetken työskentelyn jälkeen päätin vielä suunnata korkeakouluopintojen pariin. Tällä hetkellä olen valmistuvan vaiheen toimintaterapiaopiskelija, vaikka media-ala on vienyt kokonaan mennessään.

Mitä toiveammatteja sinulla oli lapsena?  

Varsinaista toiveammattia minulla ei ole koskaan ollut. Lapsuudessa olen aina ihaillut astronautteja, sillä astronautit, jos jotkut pystyvät ihan mihin vain. Olen lapsena ollut huonon kuuloni vuoksi todella ujo ja todella epävarma itsestäni. Minulla on ollut etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa vaiheita, jolloin kotoa poistuminen on tuntunut todella ahdistavalta, kun en etenevästä kuulovammastani johtuen uskaltanut enää lähteä muiden tapaan ulos tapaamaan kavereita. Jatkuva muiden keskusteluista ja pelien säännöistä ulkopuolelle jääminen oli hyvin musertavaa hyvinkin useasti. Siksi lapsena ajatus niin rohkeista ja taitavista ihmisistä kun astronautit on ollut kutkuttava ja kiehtova.

Olen kuitenkin ollut pohjimmiltani aina esiintyjä, vaikka en sitä itse aiemmin tiedostanutkaan. Monesti ajatukset harhailivat esimerkiksi koulun penkillä mielikuvituksellisissa tilanteissa, jossa olen lavalla esiintymässä isolle yleisölle. Pidin lapsena usein esimerkiksi siskoni kanssa erilaisia esityksiä vanhemmillemme, rekvisiittoineen kaikkineen. Esiintyminen on ollut kaiketi aina kaikista luonnollisin tapa minulle ilmaista itseäni ja fiiliksiäni.

Millaisia ajatuksia sinulla oli kouluun, ammattiin ja tulevaisuuteen liittyen yläaste- ja ammattikouluikäisenä? 

Näin jälkeenpäin ajateltuna koen, että ulkoapäin tulleet odotukset ovat vaikuttaneet jonkin verran valintoihini. Olin ehkä hieman hukassa, enkä ehkä uskonut siihen, että esiintyjänä olemisesta voisi tehdä ammatin. Vaikka omasta lähipiiristäni löytyy paljon lajissaan menestyneitäkin muusikoita ja taiteilijoita on tuossa iässä silti haastavaa nähdä miten loisi oman tiensä uralle.

Millaisia haasteita sisäkorvaistute on tuonut sinulle tullessaan? Entä mahdollisuuksia tai hyviä puolia?  

Parhaat ystäväni on löytyneet huonokuuloisten/kuurojen piirien kautta, ollaan yhdessä matkusteltu ja koettu paljon. Viittomakielisyys on vahvasti myös päivittäin läsnä erilaisissa yhteyksissä – esimerkiksi suomen media-alan kentällä ei ole paljon viittomakielisiä. Minulle on todella tärkeää päästä edistämään suomalaisen viittomakielen asemaa suomalaisella media-alan kentällä. Tärkeää on normalisoida sitä, että viittomakielinen ihminen voi olla erilaisissa jutuissa ja mediasisällössä mukana ilman, että kontentti liittyy jotenkin erityisesti viittomakielisiin tai viittomakieleen. Dokumentit sekä muut viittomakieltä käsittelevät asiaohjelmat ovat erittäin tervetulleita ja niitä tarvitaan. Kuitenkin tällä hetkellä näemme aivan liian vähän viittomakielistä jengiä tekemässä sisältöä ja kontenttia valtaväestön kanssa ilman, että viittomakieltä tai viittomakielistä henkilöä itsessään pointataan tai nostetaan jalustalle jotenkin erityislaatuisena juttuna, joka on lopulta hyvin toiseuttavaa vaikka tarkoitusperät ovat hyvät.

Erityinen haaste sisäkorvaistutteen kanssa on ollut se, että olen paljon pohtinut omaa identiteettiäni. Kuka oikein olen? Mihin kuulun? Elän itse päivittäin kahden erilaisen kulttuurin ja kielen sekä yhteisön keskellä. Toinen yhteisöistä on valtaväestö ja toinen suomalainen viittomakielinen yhteisö.

Onko sinulla urahaaveita tulevaisuuden suhteen? Mitä haluaisit kenties tehdä 5/10/20 vuoden päästä?  

On vaikka mitä mielessä mitä haluaisi tehdä! Lyhytelokuvan kautta näyttelemään pääsy oli tosi kivaa, olisi mahtava päästä tekemään sitä lisää tulevaisuudessakin. Toivon, että pääsen omalta osaltani tuomaan Suomen mediakentälle lisää erilaisia tyyppejä. Toivon myös, että 10-20 vuoden päästä saan edelleen tehdä töitä ihmisten viihdyttämisen parissa.

Onko sinulla terveisiä sisäkorvaistutetta käyttäville nuorille, jotka paraikaa pohtivat mihin suuntaisivat opiskelemaan ja töihin tulevaisuudessa? 

Sisäkorvaistute on siitä päivästä lähtien iso supervoimasi, kun hoksaat miten supervoimasi toimii.

Kiitos paljon haastattelusta Miguel!

Artikkeli julkaistu alunperin elokuussa 2022.