Lupasin taannoisessa blogitekstissä, että kirjoitan Satakieliseminaarin perjantain raportin myöhemmin. Pahoittelen, että ”myöhemmin” livahtikin muiden töiden vuoksi näin pitkälle, mutta onneksi nämä asiat eivät viikossa tai kahdessa vanhene!
Perjantain avasi OYS:in foniatri Sanna Häkli, joka on väitöskirjassaan tutkinut 214 pohjoisessa asuvaa kuulovammaista lasta tarkoituksenaan löytää, kuinka monella lapsella on muitakin vammoja kuin kuulovamma. 47 %:lla eli 101 lapsella oli muitakin oireita, mutta kehitys- ja oppimisviivästyksiä aiheuttavia vammoja oli 39 %:lla (84 lasta). Yleisin liitännäisvamma oli kehitysvamma, joka oli 16,8 %:lla eli 36 lapsella. Tutkimuksessa todettiin, että lapsen kuulovamman taso ei kerro muiden oireiden todennäköisyydestä eli lisäoireita oli tasaisesti lievistä vaikeisiin kuulovammoihin. Muiden oireiden ilmaantuvuus oli yleisempää, mikäli kuulovamman syynä oli raskauden aikainen infektio tai keskosuus. Mitä enemmän muita oireita oli, sen huonompi oli myös kuntoutumisen ennuste.
Erityisopettaja, näköpedagogi Misa Möller Folkhälsanilta kertoi näkövammoista ja niiden kuntoutuksesta. Näkövamman syy voi olla silmässä tai aivoissa. Lapsilla, joilla on neurologisia tai neuropsykiatrisia vaikeuksia, on usein myös näönkäytön ongelmia mm. tarkennuksessa, näkökentässä, silmien motoriikassa, huomiokyvyssä tai valoherkkyydessä. Näönkartoituksella pyritään saamaan selville eri ongelmat, mutta tarkka kartoitus on haastavaa ja aikaa vievää. On huomioitava, että näkö voi myös vaihdella vuorokauden aikana. Kuntoutuksella voidaan saada näkökykyyn merkittäviä parannuksia. Kuulo ja näkö kulkevat aisteina käsi kädessä, lopuksi todettiin, että lähes kaikki kuulovammaiset lapset lähetetäänkin myös silmäpoliklinikalle, mutta silmäpuolen asiakkaita ei systemaattisesti lähetetä kuulontutkimukseen.
TAYS:in lastenklinikan erikoispsykologi Kati Rantanen kertoi lapsen sisäisen puheen ja toiminnanohjauksen kehittymisestä. Toiminnanohjaus tarkoittaa sitä, että lapsi osaa asettaa toiminnalleen tavoitteita, aikatauluja sekä organisoida ja arvioida toiminnan etenemistä. Toiminnanohjaus ja tarkkaavuus ovat lapsen kehityksen pisimpään kehittyviä toimintoja. Pitkä kehityskaari mahdollistaa tukitoimien ja kuntoutuksen antamisen murrosikään saakka. Tarkkaavuuden kohteen vaihto alkaa onnistua jo noin kolmevuotiaana, mutta toiminto jatkaa kehitystään läpi lapsuuden. Kielitaidon kehittyminen on tärkeää lapsen itseohjaukselle, aluksi tämä tapahtuu siten, että lapsi kertoo koko ajan itselleen ääneen toimintaohjeita, mutta kouluikään mennessä toiminnanohjaus kehittyy niin, että se pystytään ajattelemaan ns. sisäisenä puheena. Kuitenkin aikuisellakin, joskus tiukan paikan tullen esimerkiksi auton ratissa, saattaa tämä ääneen puhuminen puhjeta esiin. Toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden häiriöitä esiintyy noin 3-5 %:lla ikäluokasta, lievänä jopa 10 %:lla kouluikäisistä. Kuntoutus suunnitellaan mahdollisimman laaja-alaiseksi ja lapsen herkkyyskausia hyödyntäen. Tarkkaavuuden häiriötä voidaan koulussa helpottaa esimerkiksi siten, että lapsi saa tehdä osan tehtävistä, sitten käydä tarkistuttamassa jo tehdyn osan opettajalla ja palata sitten paikalleen jatkamaan tehtävän loppuun. Lapselle opetetaan kuntoutuksessa myös harjoitusten avulla toimintamalleja eri tilanteissa ja esimerkiksi tehtävien pilkkomista osiin.
Kuntouttavasta opetuksesta Valteri-verkoston kouluissa kertoivat ohjaava opettaja Mervi Lappalainen ja psykologi Heidi Partanen Mikkelin koulusta. Koulussa lasta kuntoutetaan koulutyön ohessa. Oppilaita havainnoidaan ICF-luokituksen avulla ja tarkoitus ei ole kuntouttaa vain puhetta tai kuuloa, vaan lapselle opetetaan taitoja ja keinoja, joilla hän voi osallistua yhteiskuntaan. Oppilaat myös harjoittelevat lähikouluun siirtymistä jaksoilla ja kun lapsi on siihen valmis, hänet siirretään lähikouluun. Valteri-kouluissa oppimisympäristö on pyritty muokkaamaan sellaiseksi, että lapset oppisivat toiminnan ohessa, ei enää opettajalähtöisesti. Luennolla esiteltiin myös videon avulla käytännön tilanteita luokissa ja oppimismateriaaleja.
Liikenneturvan asiantuntija esitteli erilaisia tilastoja nuorten liikenneonnettomuuksista ja niihin johtaneista syistä. Kuulo-Auriksen psykologi Kristiina Laakso totesi luennossaan, että alakouluikäisten kuulovammaisten havainnointikyky liikenteessä ei ole ikätasoista. Tilastoista ei käy ilmi, että kuulovammaiset lapset olisivat alttiimpia onnettomuuksille. Kuulovammaisen kohdalla voi jopa olla niin, että ollaan aistin vajavuuden takia tarkempina tien ylityksissä ja kuulovammaiset koululaiset saavat useammin koulukuljetuksen. Lapselle kannattaa opettaa valmiita toimintamalleja eri liikennetilanteisiin. Kristiinan luento ylitti Ylen uutiskynnyksen.
Satakieliseminaarin päätösluennon piti TAYS:in erikoislääkäri Voitto Kotti, joka kertoi liikennelainsäädännöstä. Koulukyytilausuntoja kirjoitetaan kuulovammaisille alakoululaisille erityisesti ensimmäiselle ja toiselle luokalle. Isommilla lapsilla vaikuttaa kokonaistilanne, millainen lapsen havainnointikyky ja koulumatka on. Autokoulussa on hyvä käyttää apuvälineitä tai tulkkausta. Kuitenkin tulkkaustilanteessa on sovittava pelisäännöt, jottei ajon aikana aiheuteta vaaratilanteita. Normaaliin henkilöautoajokorttiin kuulolla ei ole vaikutusta, mutta raskaampien ajoneuvoluokkien kohdalla on kuulovaatimuksia. Nämä johtuvat mm. siitä, että satamissa ja terminaaleissa on paljon varoitusääniä, jotka on kuultava toimiakseen turvallisesti.
Satakieliseminaarin lopuksi julkistettiin perinteisesti seuraavan seminaarin paikka ja aika: Imatran valtionhotelli, 29.-30.9.2016.
Satakieliseminaarista raportoi LapCI ry:n toiminnanjohtaja Ulla Konkarikoski