Puhuttu puhe ja kuunteleminen: miten tukea niiden kehitystä


Kuvassa lukee "kooste webinaarista: pienen SI-lapsen kuuntelemisen ja puhutun kielen tukeminen arjessa"

Viime viikon tiistaina 15.6. LapCI ry järjesti webinaarin, jonka aiheena oli ”Pienen SI-lapsen kuuntelemisen ja puhutun kielen tukeminen arjessa”. Webinaarin puhujana toimi aina yhtä valloittava Tanja Rasmussen, joka on laillistettu Sanapuu Oy:n johtava puheterapeutti sekä AVT koulutettava. Tanjan johdolla saimme perusteellisen kattauksen niistä keinoista, joilla puhutun kielen ja kuuntelemisen arkikuntoutusta voi tehostaa ja kuinka siitä voi samalla tehdä hyvin luonnollisen osan omaa puhetapaa ja toimintaa. Lue kooste webinaarin sisällöstä alta.

Viiveen kuromista umpeen

Kuvakaappaus Tanja Rasmussenin webinaari diasta. Diassa on piirretty aivot, aivojen vieressä lukee "korvat keräävät ja välittävät äänen > kuuleminen tapahtuu aivoissa = kuulemme aivoilla! 'We hear with our brain' - dr. Carol Flexer"
Aivojen kehitys ja kuulon kuntoutus kulkevat käsi kädessä

”Tutkimukset ovat osoittaneet, että ne SI:ta käyttävät lapset, jotka ovat heti alusta saakka pitäneet puheprosessoreita päässään kokoaikaisesti, saavuttavat ikätasoisen kielellisen kehityksen jo 3-vuotiaina.”

Tanja avasi puheensa tekemällä heti kättelyssä selväksi, että vanhempien arjessa tekemillä valinnoilla ja toiminnalla on paljon suurempi merkitys lapsen puheen kehityksen kannalta kuin puheterapeutilla, sillä vanhemmat viettävät lapsen kanssa eniten aikaa. Aika ja miten se käytetään hyödyksi olikin Tanjan esityksen ydin: SI:ta käyttävien lasten kuuntelun ja puhutun kielen kehittäminen on paljolti menetetyn kuuloajan (=aika, joka vietetään kuultaessa) kuromista umpeen. Konkreettisena esimerkkinä tästä toimii kuuloaivokuoren kehitys, sillä puheen ja kuuloaivokuoren kehityksen herkkyyskaudet kulkevat käsi kädessä. Elämän ensimmäisten 3,5 vuoden aikana aivojen plastisuus on suurimmillaan, mikä tarkoittaa sitä, että aivot reagoivat jatkuvasti ympärillä oleviin ärsykkeisiin ja muokkautuvat niiden mukaan. Tällöin mitä vähemmän aivot saavat ääniärsykkeitä (=stimulaatiota) ensimmäisten vuosien aikana, sitä enemmän aivojen muut osat (kuten näköaivokuori) valtaavat kuuloaivokuorelta tilaa, ja tuota menetettyä tilaa on vaikea saada enää myöhemmin takaisin käyttöön. Nykyään kuulokojeet ovat sen verran voimakkaita, että niitä laitetaan vauvoille jo ennen SI-leikkausta: näin vauvoja autetaan vahvistamaan kuulohermoja ja samalla minimoidaan kuuloajan menetys.

Kuvakaappaus webinaarin diasta. Kuvassa lukee "Kokoaikainen käyttö. Keskimäärin 17kk kuuloiässä, saavuttamisikä ennusti kielellistä kehitystä vahvemmin kuin leikkausikä, saavuttamisikä ennusti vahvasti puheen ymmärtämisen ja tuoton taitoja 3-vuotiaana, ikätasoinen kielellinen kehtiys 3-v. niillä, jotka kokoaikaisesti kuulolla 2-v. mennessä"

Puheprosessorin käyttöönoton jälkeen tulisi pyrkiä mahdollisimman kokoaikaiseen SI:n käyttöön. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ne SI:ta käyttävät lapset, jotka ovat heti alusta saakka pitäneet puheprosessoreita päässään kokoaikaisesti, saavuttavat ikätasoisen kielellisen kehityksen jo 3-vuotiaina. Vaikka pienillä imppapäillä puheprosessorin päässä pitäminen ei aina ota sujuakseen, on prosessoreiden huolellinen käyttö kannattavaa pitkällä aikavälillä. Arjen helpottamiseksi on hyvä olla monenlaisia pantoja ja myssyjä, jotka auttavat pitämään laitteet paikallaan!

Kuulla ≠ kuunnella

”Jopa 80-90% kaikesta kielestä, mitä lapsi oppii, tulee ympäröiviltä ihmisiltä.”

Kuvassa pieni kuva vauvasta. Tekstissä lukee "puheen kehitykseen vaikuttaa...", alla listana "normikorvaisilla: kognitiiviset taidot, vanhempien koulutustaso, kieliympäristö" ja "imppakuuloisilla: leikkausikä ja kuuloikä, kuuloaika/pv, yksi vai kaksi imppaa, lisävammat, kommunikointitapa"

Minkä Tanja teki hyvin selväksi esityksessään oli se, ettei kuuleminen välttämättä aina tarkoita kuuntelemista. Kuuleminen on passiivista toimintaa, kun taas kuunteleminen (niin SI-käyttäjille kuin normaalikuuloisille) on aktiivista ja vaatii keskittymistä. Tämän takia on erityisen tärkeää, että lapsen kuulolaitteiden tarkkuus ja voimakkuus on säädetty oikein, jotta lapsen kuulokyky tarpeeksi hyvällä tasolla. Kun kuulokyky on hyvällä tasolla, keskustelun kuunteleminen, tarkkaileminen ja ympäristön äänien havaitseminen sujuu helpommin. Kieli opitaan lähiympäristössä ennen kaikkea kuuntelemalla ja tarkkailemalla; jopa 80-90% kaikesta kielestä, mitä lapsi oppii, tulee ympäröiviltä ihmisiltä.

Sopiva ympäristö kielen oppimiselle rakentuu myös turvallisuuden tunteesta. Kun lapsella on turvallinen olo, hän pystyy paremmin keskittymään oppimiseen ja tarkkailemiseen. Kuunneltavan kielen täytyy olla myös laadullisesti hyvää: mahdollisimman monipuolista, selkeää ja vaihtelevaa. Moni asia vaikuttaa siis siihen, miten hyvin SI:ta käyttävä lapsi oppii puhuttua kieltä, ja sekä puheen määrällä että laadulla on suuri merkitys.

Konkreettisia vinkkejä puheen kehitykseen arjessa

Tanja luetteli kattavan kimaran vinkkejä, käsitteitä ja näkökulmia puheen ja kuuntelun tehostamiseen arjessa, ja kokosimme näistä keskeisimpiä alla olevaan listaan.


  • Kuulotarkkaavuus: Alkuvaiheessa lasta tarvitsee ohjata kuulemaan, sillä aktiivinen kuuleminen on taito, jota pitää harjoittaa (“Oi kuulitko, varis lentää!”). Kuulotarkkaavaisuuden opettelu kaikkein oleellisinta lapsen ollessa pieni 
  • Rauhallinen puhenopeus on tärkeää, mutta ei kannata puhua myöskään liian hitaasti.
  • Äännetarkka puhe: Aikuisilla tulee helposti oikaistua mutkia ja nieleskeltyä sanoja, mutta lapsen puheen kehityksen kannalta on tärkeää sanoa sanat loppuun ja artikuloida selkeästi.
  • Ole arjen urheiluselostaja! Sillä saat runsaasti monipuolista kieltä arkeen. Jatkuva papupatamaisuus ei ole tavoite, mutta on hyvä puhua paljon. Seuraa lapsen reaktioita puheeseesi.
  • Korostaminen (acoustic highlighting): korostettu puhe/äänellä korostaminen tarkoittaa sanojen venyttämistä, taukoja, toistoa, nopeuden säätelyä ja kuiskauksia puheen seassa. Tämä auttaa lasta erottamaan (avain-)sanoja puhevirrasta. Lisäksi kuiskaaminen korostaa konsonantteja! Jos lapsi sekoittaa tiettyjä konsonantteja, sanan kuiskaaminen auttaa.
  • Puhu ensin ja näytä vasta sitten, jotta lapsella jää enemmän aikaa käsitellä kuulemaansa. Se myös tukee kuulotarkkaavuuden kehittymistä. 
  • Muista kuunteluhampurilainen: Keskustelu aloitetaan ja lopetetaan kuuntelemiseen. Esimerkki: vanhempi sanoo “otetaan tuosta tuo hampurilainen”, ja odottaa sen jälkeen lapsen reaktiota. Jos lapsi ei kuule tätä toistonkaan jälkeen, voi käyttää visuaalisia apuja (esim. viittoa). Kun lapsi on lopulta ymmärtänyt mitä vanhempi sanoi, vanhempi toistaa lauseen vielä kertaalleen ääneen.
  • Lauseen tärkein sana kannattaa laittaa lauseen loppuun, sillä lapsi kuulee ja muistaa sen parhaiten.
  • Anna vaihtoehtoja: auta vihjein lapsen omaa ilmaisua. Vaikka tiedät mitä lapsi haluaa, anna lapselle mahdollisuus itse tuoda esiin sen, mitä hän haluaa sanoa. 
  • Auditory closure: Aloita vaikka tuttu lause/laulu (”Hämä hämähäkki…”), ja odota, että lapsi osallistuu/jatkaa lausetta tai laulua. Tämä kehittää päättelytaitoa sekä hälyssä kuuntelutaitoa.
  • Sabotaasi: Leiki ”hupsua”: sano tai tee tahallaan jotain väärin/hassusti, jotta lapsi huomaisi korjata sinua. Hyödynnä arjen pulmat tässä myös! 
  • Lue paljon! Kirjojen kautta saa paljon uusia sanoja varastoon, niin itselle kuin lapselle.

Kiitos Tanja mahtavasta webinaarista! Toivomme pystyvämme järjestämään vastaavanlaisen webinaarin myös tulevana syksynä, sillä vinkeille puheen ja kuuntelemisen kehittämiseen on selkeästi tarvetta, kuten tapahtuman palautteista on käynyt ilmi.

Mukavia kesäpäiviä kaikille!
Terveisin
,
LapCI ry:n toimisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *