Perheen valintaa kunnioitettava

Juhana Salonen kirjoittaa (Jokaisella on oikeus viittomakieleen, HS 20.4.2019), että ilman viittomakielen opetusta sisäkorvaistutteilla kuulevilla lapsilla on riskinä kielenkehityksen viivästyminen, ja heistä uhkaa tulla väliinputoajia kuten hänestä 20 vuotta sitten.

Sisäkorvaistutekuntoutuksen kehittymisen myötä tilanne on nykyään hyvin erilainen kuin Salosen lapsuudessa ja nuoruudessa, tai vasta 10 vuotta sitten. Tutkimusten mukaan suurin osa sisäkorvaistutteilla kuulevista lapsista oppii puhutun kielen ikätasoisesti, kun istutteet saadaan 12 kk ikään mennessä, niiden käyttö on kokoaikaista, ympäristön tarjoama puhutun kielen tuki on hyvää, eikä lisähaasteita oppimiselle todeta. Kuulovammaisista lapsista runsaalla 30 prosentilla todetaan ajan mittaan muita kielenkehitystä vaikeuttavia haasteita, jolloin puhe viipyy ja lisätukea oppimiseen tarvitaan. Viittomakieli ei näitä vaikeuksia poista. Myös viittomakielisiin perheisiin syntyneillä lapsilla on kielenkehityksen vaikeuksia. On harhaanjohtavaa esittää, että viittomakielen opetus olisi ratkaisu kielenkehityksen vaikeuksiin.

Nykyään puhutulla kielellä tai kielillä sujuvasti kommunikoivat ns. kuulevat kuurot eivät onneksi ole enää kulttuurisesti väliinputoajia Salosen tapaan. Tutkitusti kuuleviin perheisiin syntyneet istutteilla kuulevat kokevat olevansa lähinnä huonokuuloisia (jotkut kuulevia), tai heille muodostuu oma sisäkorvaistuteidentiteettinsä. Viittomakielisten vanhempien lapset toki kasvavat luonnollisesti syntymästään asti viittomakielisessä kuurojen yhteisössä olivatpa he sitten kuuroja tai kuulevia

Tutkimuksissa, joiden mukaan viittomakieli selkeästi tukee SI-lapsen puhutun kielen kehittymistä, on tutkittu äidinkieleltään viittomakielisten vanhempien lapsia. Kuulevat vanhemmat taas opiskelevat viittomakieltä perusteista alkaen vieraana kielenä, joten tutkimusten tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia. Viime vuosina on verrattu laajemmissakin tutkimuksissa sitä, onko kuulevien vanhempien tukiviittomien ja viittomakielen käytöllä etua istutteilla kuulevan lapsen puheen kehitykselle verrattuna pelkän puhutun kielen tukemiseen. Tulosten mukaan ei ole, joskaan lyhytaikainen viittominen ei puheen kehitystä näyttänyt myöskään hidastavan.

Osa SI-lasten kuulevista vanhemmista kokee tärkeäksi, että lapsi pääsee osaksi viittomakielistä kuurojen yhteisöä, joten perheille on tarjottava tasavertaiset mahdollisuudet viittomakielen opiskeluun. Jotkut opettelevat vinkkipuhetta tai huuliolukua. Monet vanhemmista kokevat tukiviittomista puheen rinnalla olevan selkeää hyötyä arjessa. Osa keskittyy puhutun kielen kehittymisen tukemiseen ilman erityistä visuaalista tukea. Viittomakieli ei ole enää välttämätön istutteilla kuulevan lapsen kielen ja identiteetin kehittymiselle. Monet kuulevat vanhemmat kuitenkin haluavat lapsensa oppivan myös viittomakieltä.

Vanhemmilla on oikeus saada ajantasaista ja kattavaa tietoa sekä sisäkorvaistutekuntoutuksesta että viittomakielisestä kuurojen yhteisöstä. Vanhempien oikeutta tehdä päätöksiä lapsensa parhaaksi on kunnioitettava.

LapCI ry:n hallitus ja toiminnanjohtaja Janet Grundström
Lisätietoja asiasta antaa Janet Grundström puh: 0400 914 583

Linkkejä tutkimuksiin ja kannanottoihin:

Auditory verbal habilitation is associated with improved outcome for children with cochlear implant

Communication outcomes for groups of children using cochlear implants enrolled in auditory-verbal, aural-oral, and bilingual-bicultural early intervention programs.

We Are Not Language Deprived

Early Sign Language Exposure and Cochlear Implantation Benefits

Childhood hearing impairment in Northern Finland

Personality Traits of Profoundly Hearing Impaired Adolescents with Cochlear Implants–A Comparison with Normal Hearing Peers

Spoken English Language Development Among Native Signing Children With Cochlear Implants

Sign Language and Spoken Language for Children With Hearing Loss: A Systematic Review.

Longitudinal Outcomes of Children with Hearing Impairment (LOCHI) study