Opiskelua 86 oppilaan luokassa

LapCI ry pääsi haastattelemaan koulunsa tänä syksynä aloittaneen Kertun vanhempia. Kerttu aloitti koulunsa uuden opetussuunnitelman mukaan rakennetussa koulurakennuksessa, jossa luokkatilat ovat avonaisia ja asioita opiskellaan opiskellaan uusilla tavoilla. Lue, miten Kertun kuulovamma on otettu huomioon ja minkälaisia hänen koulupäivänsä ovat.

Kuka? 

Kerttu (7), joka ei olisi enää kesällä halunnut mennä päiväkotiin, koska eskaritehtävät loppuivat. Perheeseen kuuluu Mervi-äidin ja Jarno-isän lisäksi pikkusisko Vuokko (5) sekä perheen koira Viivi. Kertulla on ollut syntymästä asti hyvin vaikea geneettinen kuulovamma. Hänellä on sisäkorvaistutteet molemmissa korvissa ja ne ovat aktivoitu hänen ollessa 10,5kk ikäinen. LapCI ry:n tapahtumissa perhe on käynyt implantoinnin jälkeen vähintään kerran vuodessa. Vanhemmat näkevät tapahtumat tärkeinä siinä mielessä, että Kerttu näkee muitakin implantoituja lapsia eikä koe olevansa ainoa. Tapahtumat ovat aina myös olleet mukavia.

Koulupäivä

Aamuisin muiden lähtiessä töihin ja päiväkotiin Kerttu jää kotiin syömään aamupalan loppuun ja lähtee itsenäisesti taksille. Se katsottiin sopivaksi kulkumuodoksi miltei neljän kilometrin matkalle, joka vaatisi osittain pientareella kulkemista. Tämä järjestely on toiminut hyvin, vaikka muutaman kerran Kerttu onkin unohtunut tekemään muuta, kun olisi pitänyt olla jo ulkona. Tätä yritetään välttää sillä, että Kertulla on puhelimessa muistutus vaatteiden pukemisesta ja ulos lähtemisestä.

Kouluun saavuttuaan Kerttu menee luokkaan, jossa on ensimmäisen, kolmannen ja viidennen luokan oppilaita yhteensä 86. Määrä saattaa kuulostaa perinteiseen opetussuunnitelmaan tottuneen korvaan todella suurelta, mutta myös opettajia on enemmän. Tässä luokassa heitä on viisi, lisäksi mukana menossa on koulunkäyntiavustaja ja  kolmena päivänä viikossa erityisopettaja. Kertun lukujärjestys vaihtuu viikoittain lukuun ottamatta tiettyjä taito- ja taideaineita ja asioita opiskellaan projektiluontoisesti. Tunnit kestävät 90 minuuttia ja niiden välissä on 30 minuutin välitunti.

Opettajat opettavat kaikkia eri ryhmien oppilaita vuorollaan, mutta jokaisella on oma vastuuryhmänsä, ekaluokkalaisilla on kaksi ensisijaista opettajaa. On myös huomattava, että kaikki lapset eivät aina ole yhtäaikaa luokassa vaan esimerkiksi liikunta-, käsityö- ja musiikkitunnit ovat erillisissä tiloissa ja muitakin tunteja saatetaan viettää vaikkapa ulkona. Mitä vanhemmista oppilaista on kyse, vastuuta annetaan enemmän ja tehtäviä voi tehdä myös luokkatilan ulkopuolella olevissa tiloissa itsenäisesti.

Perjantaisin Kerttu osallistuu muiden lasten kanssa erityisopettajan pitämään R-kouluun. Kertun puhe on ollut ikätasoista jo kaksivuotiaasta saakka, mutta r-äänne on pitkään vaihdellut ja sitä on harjoiteltu vuosia. Uudet harjoitteet ja muut lapset ovat motivoineet Kerttua ja äänne on parantunut selvästi syksyn aikana. Ekaluokkalaisen koulupäivät ovat lyhyitä ja usein Kerttu meneekin vielä koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhoon, josta hänet haetaan samalla kun pikkusisko Vuokko haetaan viereisestä päiväkodista.

Perhe on rakentamassa uutta kotia ja sen sijainti oli yksi syy juuri tämän koulun valitsemiselle. Päätökseen vaikutti myös se, että monet Kertun päiväkotikaverit olivat menossa samoissa tiloissa olevaan eskariin ja myöhemmin myös kouluun. Koulun alkaessa monet tutut eskarikaverit menivät tosin  eri luokalle ja se välillä harmittaa Kerttua. Yksin Kerttu ei tosin ole, mutta läheisiä kaverisuhteita ei ole vielä ehtinyt syntymään.

Koulurakennus ja sen akustiikka

Kertun koulurakennus on uusi ja akustiikka on huomioitu rakentamisessa hyvin. Se on ollut tärkeää, sillä koulu on rakennettu uuden opetussuunnitelman mukaisesti ja tilat ovat hyvin erilaiset perinteisiin koulurakennuksiin verrattuna: luokkatilat ovat avokonttorin tyyppisiä, keskellä on tori, jonne kaikki kokoontuvat aamulla. Keskustorin ympärillä on neljä erillistä nurkkaa, joissa on erilaisia työskentelytiloja ja oppiaineiden materiaaleja.

Nurkilla on erilaisia funktioita ja omat nimensä. Esimerkiksi hiljaisen työskentelyn tilan on Tyyni. Siellä on pulpetteja, joiden laidoista nousee pehmustetut seinät, jotka takaavat oman rauhan ja toimivat myös akustiikan parantamisessa. Suurissa avotiloissa akustiikka on muutenkin huomioitu todella hyvin. Jopa pöytien alapinnat on pehmustettu eivätkä vanhemmat ole huomanneet kaikua vieraillessaan tiloissa.

Liikuntasalissa meteli käy joskus Kertun korville akustiikkapaneeleista huolimatta, ja näissä tapauksissa Kerttu on joskus viety jopa muualle, jos kaukosäätimen käytöstä ei ole ollut apua. Tästä koulu saa kiitosta, asiaa on seurattu hyvin. Tosin Kerttu osaa myös itse reippaasti kertoa, jos melu käy liian kovaksi.

Oppiminen ja apuvälineet

Koulussa on käytössä kaksi FM-laitetta, sillä opetus tapahtuu usein kahden opettajan johdolla. Kertulla on vastaanotin molemmissa implanteissa. Koulun arkipäivässä pyritään varmistamaan, että Kerttu on kuullut asiat ja siihen, että Kerttu näkee puhujan. Kerttu oppi lukemaan jo vuosi sitten ja on lukenut itse muun muassa Tatu ja Patu -kirjoja. Lukutaito onkin auttanut koulunkäynnissä paljon, sillä esimerkiksi osa tehtävänannoista on myös kirjallisena. Kertun kuulovamma otetaan huomioon opetustilanteissa ja oppimisessa, mutta mitään erityistä seurantaa ei tehdä, sillä Kertulla ei ole ollut mitään ongelmia oppimisen kanssa.

Siitä vanhemmat ovat iloisia, että koulun henkilökunta on ollut hyvin kiinnostunut Kertun kuulovamman huomioimisessa. Sekä vanhemmat että kuntoutusohjaaja ovat käyneet kertomassa opettajille Kertun kuulolaitteista ja kuulovamman kanssa toimimisesta. Myös FM-laitteen edustaja on vieraillut koululla. Kertun omat opettajat kävivät lisäksi HUS:in järjestämässä koulujen henkilökunnille suunnatussa koulutuspäivässä syyskuussa ja kokivat sen hyödyllisenä Kertun opettamisen kannalta.

Kaiken kaikkiaan yhteistyö eri tahojen kanssa on toiminut hyvin, koulussa on huomioitu Kertun kuulovamma eikä FM-laitekaan ole kertaakaan puuttunut repusta, kun sitä torstaisin tarvitaan Kertun ratsastustunnilla. Mikä tärkeintä, Kerttu on viihtynyt koulussa niin hyvin, että yleensä ei malttaisi iltapäivällä lähteä kotiin. Hän on osallistunut tekemiseen aktiivisesti ja viittaa tunneilla ahkerasti, mistä vanhemmat ovat olleet erityisen ilahtuneita. Läksyt tosin ovat Kertun mielestä välillä tylsiä, etenkin kun pikkusiskolla niitä ei ole.

Teksti: Mervi Jokelainen & Jonna Virtanen