Järjestöt paikkaavat hyvinvointialueiden aukkoja, mutta nyt niiden oma pohja on murenemassa. Pienet säästöt tänään tarkoittavat suurempia kustannuksia huomenna ja heikompaa yhdenvertaisuutta ja vammaisten osallisuutta.
Tämän hallituskauden valtion avustusleikkaukset ovat osuneet sosiaali- ja terveysjärjestökenttään niin voimakkaasti, että moni järjestö on joutunut supistamaan toimintaansa. Julkisen rahoituksen vähentyminen näkyy yhtä aikaa sekä valtakunnallisissa kattojärjestöissä että pienissä toimijoissa, kuten LapCI ry:ssä, jotka ovat perinteisesti olleet keskeisessä roolissa hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentajina. Avustukset eivät ole järjestöille pelkkä taloudellinen turvaverkko, vaan niiden avulla on mahdollistettu palveluja ja tukimuotoja, joita muut tahot eivät tuota. Ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys on järjestötyössä ollut aina suuri. Vuosien 2025–2027 aikana sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia leikataan yhteensä 140 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa noin kolmanneksen leikkausta.
Kun rahoitus vähenee, järjestöjen kyky vastata yhteiskunnallisiin tarpeisiin heikkenee – erityisesti niiden ihmisten kohdalla, jotka jo valmiiksi ovat haavoittuvassa asemassa. Leikkaukset heijastuvat henkilöstöön, toiminnan laajuuteen, palvelujen saatavuuteen ja yhteistyön jatkuvuuteen. Samalla järjestöiltä odotetaan entistä enemmän joustavuutta, innovatiivisuutta ja kykyä sopeutua nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Samaan aikaan hallitus on vähentänyt rahoitusta myös hyvinvointialueilta. Ollaan pattitilanteessa: hyvinvointialueet eivät pysty hoitamaan kenttäänsä riittävällä tasolla ja ohjaavat ihmisiä järjestöjen avun piiriin – vaikka järjestöt joutuvat samaan aikaan supistamaan toimintaansa leikkausten myötä.
Tässä tekstissä LapCI ry haluaa tuoda esiin avustusleikkausten vaikutuksia kuulo- ja viittomakielialan järjestöjen toimintaan sekä rakenteellisella että käytännön tasolla. Tavoitteena on tehdä näkyväksi muutos, joka parhaillaan muovaa kolmatta sektoria ja jonka seuraukset ulottuvat laajasti koko yhteiskuntaan.
Suomalaiset sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat perinteisesti muodostaneet ainutlaatuisen osan hyvinvointivaltion rakennetta. Ne ovat täydentäneet julkisia palveluja tavoilla, joita voittoa tavoittelevat toimijat eivät pysty tuottamaan: matalan kynnyksen kohtaamispaikkoina, auttavina puhelimina, vertaistuen mahdollistajina, arjen tukena sekä asiantuntijoina, jotka tuovat päätöksentekoon kansalaisten ja kokemusasiantuntijoiden äänen. Järjestöillä on paljon tietoa kohderyhmiensä todellisesta tilanteesta ja kyky auttaa ihmisiä juuri sillä tavalla kuin apua toivotaan saatavan.
Monen järjestön rahoituspohja koostuu useista lähteistä, mutta julkiset avustukset muodostavat useimmille toimijoille perustan, jonka varaan pitkäjänteinen työ on rakennettu. Valtion avustukset – sote-järjestöillä erityisesti STEA-tuki – mahdollistavat haavoittuville ihmisille suunnatun toiminnan ylläpitämisen, vapaaehtoisten kouluttamisen ja tukemisen, hankkeiden ja toimintamuotojen kehittämisen sekä henkilöstön palkkaamisen. Kuntien ja kaupunkien avustukset kohdentuvat usein paikalliseen toimintaan ja tilaratkaisuihin. Lisäksi monet järjestöt keräävät jäsenmaksuja, kannatusmaksuja ja lahjoituksia. Lahjoitusten kartuttaminen on kuitenkin haastavaa, jos järjestön kohderyhmä ei liity henkeä uhkaaviin sairauksiin tai aihe ei muuten ole mediassa kiinnostava.
Kun rahoitus oli vakaampaa ja ennustettavampaa, järjestöillä oli paremmat edellytykset kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. Uusien palveluiden pilotointi, alueellisen toiminnan laajentaminen sekä vapaaehtoisten kouluttaminen ja tukeminen olivat mahdollisia, koska perustoiminta oli turvattu. Tämä loi ympäristön, jossa innovaatiot, yhteistyö ja vaikuttamistyö pystyivät kehittymään.
LapCI ry:n arvo perheille. LapCI ry tukee perheitä, joiden arki vaatii erityistä ohjausta, yhteisöllisyyttä ja tietoa sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen tarpeista, kuntoutuspolusta sekä tietoa itse apuvälineestä. Teemme työtä, jota hyvinvointialueilla ei ole resursseja tehdä ja jota mikään muu taho ei tarjoa. Kun tuki saadaan ajoissa, se vahvistaa lapsen kommunikaatiotaitoja, vähentää vanhempien kuormitusta ja ehkäisee raskaampien palvelujen tarvetta. LapCI ry:n työ on pieni kustannus verrattuna siihen hyötyyn, jonka se tuottaa kuulovammaisen lapsen elämänkululle ja yhteiskunnalle.
Paikka auki -ohjelman päättyminen. Ohjelman kautta rahoitetut työntekijät ovat olleet olennainen osa yhdistyksen arkea, ja rahoituksen päättyminen näkyy välittömästi henkilöstörakenteessa: 25 % LapCI ry:n työntekijöistä poistuu rahoituksen päättymisen myötä heinäkuussa 2026. Kyse ei ole pelkästään resurssien vähenemisestä numeroina, vaan kokonaisten avustavien työtehtävien ja erityisosaamisalueiden katoamisesta – niistä, joilla on merkittävä rooli sekä perheiden tukemisessa että toiminnan sujuvuudessa.
Paikka auki -työntekijät ovat tuoneet LapCI ry:n toimintaan monipuolista lisäarvoa jo usean vuoden ajan: he ovat olleet mukana tapahtumien käytännön etukäteisjärjestelyissä, tukeneet viestintää ja ohjanneet tapahtumia paikan päällä. Ohjelman kautta palkatut työntekijät ovat usein tuoneet mukanaan tuoretta näkökulmaa, kokemustietoa ja käytännönläheistä panosta, joka on tehnyt toiminnasta ketterää ja saavutettavaa.
Vaikutus toimintaan. Kun neljäsosa henkilöstöstä poistuu, jäljelle jäävien työntekijöiden vastuualueet väistämättä laajenevat. Se tarkoittaa priorisointia: kaikkea aiempaa toimintaa ei ole mahdollista ylläpitää samassa mittakaavassa. LapCI ry asettaa etusijalle kohderyhmälle tärkeimmät tapahtumat ja vertaistuen mahdollistamisen, mutta karsii tiedottamisesta ja vaikuttamistyöstä. Myös kehittämistyö – joka vaatii pitkäjänteistä panostusta ja riittäviä käsipareja – hidastuu.
On tärkeää tuoda esiin, että Paikka auki -ohjelma on ollut merkittävä väylä työelämään nuorille aikuisille, joiden polku on ollut tavanomaista haastavampi. Ohjelman päättyminen kaventaa paitsi LapCI ry:n toimintamahdollisuuksia myös niitä työllistymisen ja osallisuuden väyliä, joita järjestöperustainen työ on mahdollistanut.
Kustannuspaine ja epävarmuus. Vaikka LapCI ry:n STEA-hankerahoituksesta ei ole leikattu, avustusleikkaukset ja jaettavissa olevan rahan määrän väheneminen vaikuttavat myös meidän toimintaamme. Kustannusten nousu on ollut kovaa, ja arvonlisäveron nosto on lisännyt kulupainetta. Epävarmuus tulevista avustuksista kuormittaa henkilöstöä: on huoli sekä oman työpaikan säilyvyydestä että siitä, miten kohderyhmä pärjää, jos he eivät tulevaisuudessa saa apua meiltä. LapCI ry:n henkilökunta on osallistunut säästötalkoisiin luopumalla TES:n mukaisista palkankorotuksista viime syksynä. Myös yhteistyökumppaneihin kohdistuneet säästöt vaikuttavat LapCI ry:n toimintaan ja lisäävät työmäärää, kun asiakkaita ei voi ohjata eteenpäin samaan tapaan kuin aiemmin. Kun perheet eivät saa tukea ajoissa, ongelmat pitkittyvät, lapsen kuntoutuspolku mutkistuu ja vanhemmat kuormittuvat. Pienikin viive voi johtaa suurempiin kustannuksiin ja inhimilliseen hätään.
Avustusleikkaukset eivät vaikuta vain yksittäisiin järjestöihin, vaan heijastuvat laajasti koko kuulovamma- ja viittomakielisten yhteisöjen tukirakenteisiin. LapCI ry:n yhteistyökumppaneiden kokemukset osoittavat, että leikkausten seuraukset ovat jo nyt moninaisia ja näkyvät niin henkilöstössä, palveluissa kuin asiakkaiden turvallisuuden tunteessa.
Toimintaan kohdistuneet leikkaukset ovat jo johtaneet yhden henkilötyövuoden menetykseen, kun Paikka auki -ohjelman rahoitus päättyi. Tuleviin säästöihin on jouduttu varautumaan ennakolta korottamalla sekä osallistumismaksuja että jäsenmaksuja. KLVL on myös ollut pakotettu kilpailuttamaan kaikki hallintoon liittyvät ostopalvelut. Vaikka palveluiden hinnat ovat kilpailutuksen myötä laskeneet, työntekijöiden työmäärä on samanaikaisesti kasvanut. Leikkaukset ovat vaikuttaneet myös perheille tarjottavaan toimintaan: vertaistilaisuuksien määrää on vähennetty, osallistujamääriä rajattu ja kuluja karsittu. Vaikka liitto välttyi tänä vuonna suuremmilta leikkauksilta, samalla avustussummalla joutuu kattamaan jatkuvasti kasvavat kustannukset. Valtion säästötoimet kohdistuvat erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin, mikä näkyy raskaasti myös kuulovammaisten lasten perheiden arjessa. Järjestöihin kohdistuvat leikkaukset osuvat niihin, jotka ovat jo ennestään kärsineet aiemmista säästöpäätöksistä. Tämä ei saa tarkoittaa sitä, että kuulovammaisen lapsen tarvitsema tuki, hoito, kuntoutus tai palvelut heikentyvät. Juuri näinä aikoina kuuloalan järjestöjen tarjoama tuki, tieto ja yhteisöllisyys ovat tärkeämpiä kuin koskaan, KLVL:n toiminnanjohtaja Sari Suokas toteaa.
Kuurojen Liitossa leikkaukset ovat johtaneet laajoihin henkilöstövaikutuksiin. Vuodet 2024–2025 ovat sisältäneet lomautuksia, rekrytointien keskeyttämisiä sekä osa-aikaistamisia. Näiden seurauksena erityisesti aluetyö – järjestön asiakasrajapinnassa toimiva kivijalka – on kärsinyt. Kun työntekijöitä on vähemmän, yhteydenotot kohdistuvat raskaammin muihin yksiköihin ja kuormitus kasvaa, kertoo Kuurojen Liiton erityisasiantuntija Marika Rönnberg.
Liitossa on ollut pitkään työasiamiesjärjestelmä, mutta sen lakkauttamisen jälkeen aluetyö on joutunut kantamaan myös nämä vastuut, mikä on lisännyt painetta entisestään. Asiakkaita joudutaan ohjaamaan aiempaa useammin suoraan laillisuusvalvojille, vaikka näillä toimijoilla ei useinkaan ole syvää ymmärrystä kuuroudesta, viittomakielestä tai saavutettavuuden erityispiirteistä. Seurauksena on turvattomuuden lisääntyminen, tunne palvelujen heikkenevästä laadusta ja huoli siitä, ettei kukaan enää pysty tukemaan kokonaisvaltaisesti. Tämä on äärimmäisen surullista, Rönnberg toteaa.
Lisäksi yhteistyöjärjestöjen osaamisen hiipuminen näkyy Kuurojen Liiton työssä: kun kumppanit menettävät henkilöstöä ja toimintakykyä, myös yhteiset palvelupolut katkeilevat.
Kulttuuritoiminnan puolella leikkaukset ovat tuntuvia. Viittomakielisen kulttuuriperinnön saavutettavuus lapsille ja perheille heikentyy, kun tapahtumia ja tuotantoja joudutaan supistamaan. Tulkattu teatteri tai satutuokio ei voi korvata viittomakielistä, kulttuurisesti juurtunutta esitystä, ja juuri nämä ovat kärsineet leikkausten vuoksi.
Tilanne korostaa entisestään alueellisia eroja, jotka olivat jo ennestään suuria. Kun toiminnan resurssit vähenevät, viittomakieltä ja kulttuuriperintöä ei pystytä tuottamaan tasavertaisesti ympäri maan, kertoo Kuurojen Liiton erityisasiantuntija Pirkko Selin Grönlund.
Kuuloliitossa vuoden 2025 yli 260 000 euron leikkaukset ovat vaikuttaneet läpileikkaavasti koko toimintaan. Kehittämistyötä ja uusia innovaatioita on jouduttu priorisoimaan, koska niihin ei ole enää resursseja. Edunvalvonta on keventynyt, ja tuki sekä ohjaus kuulovammaisille ihmisille pystytään toteuttamaan vain rajatuissa määrissä. Tämä koskee sekä palveluihin ohjaamista että arjen neuvontaa – työtä, jota kukaan muu yhteiskunnassa ei tee yhtä laajasti, kertoo Kuuloliiton toiminnanjohtaja Sanna Kaijanen.
Leikkaukset vaikuttavat myös vapaaehtoistoimintaan ja paikallisyhdistysten tukeen, myös mahdollisuudet osallistua kumppanuuksiin ja hankkeisiin, joissa liiton asiantuntemus olisi ollut keskeistä, on heikentynyt. Teknologisen kehityksen seuraaminen ja siihen vaikuttaminen – erityisen tärkeää nyt tekoälyn ja digitaalisten palvelujen yleistyessä – on heikentynyt merkittävästi.
Samaan aikaan hallinnollinen työ ja STEA:n raportointivaatimukset eivät ole vähentyneet, vaan paikoin jopa lisääntyneet. Tämä tarkoittaa, että pienemmällä henkilöstöllä hoidetaan sama tai suurempi hallinnollinen kokonaisuus, mikä on pois varsinaisesta kohtaavasta asiakastyöstä. Tähän Kaijanen kertoo kaipaavansa nopeasti muutosta, jotta työ voidaan fokusoida järjestön perustehtävään.
Jarrutus ja kohdennettu kompensaatio
Hallinnollisen taakan keventäminen
Paikka auki -mallin seuraaja
Järjestöt tekevät työtä, jota kukaan muu ei tee. Jos ne heikkenevät, ihmiset jäävät yksin. Pienet säästöt tänään ovat suurempia kustannuksia huomenna – ja ennen kaikkea inhimillisiä menetyksiä. Jos leikkauksia ei pysäytetä, järjestöjen tuki heikkenee pysyvästi. Samalla hyvinvointialueiden haasteet kasvavat, palveluaukot laajenevat ja kustannukset siirtyvät korjaaviin palveluihin. Eniten kärsivät ne, jotka eivät voi odottaa.
Pyydämme harkitsemaan päätöksiä, jotka turvaavat yhdenvertaisuuden toteutumisen tässä maassa.
Lisätietoja asiasta antaa LapCI ry:n toiminnanjohtaja Janet Grundström.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Kommentti *
Nimi *
Sähköpostiosoite *
Verkkosivusto
Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja sivustoni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.
Lähetä kommentti
