Kerholaisten kevätretki

Tampereella pyörivässä SI-lasten kerhossa tehtiin jännittävä      kevätretki purolle.

”Olin suunnitellut, että lähdemme kerhon kanssa puroretkelle kuten viime keväänäkin. Viimekeväinen paperiveneiden uitto oli ollut lapsille mieleenpainuva seikkailu, joten suuntasimme jälleen lähimetsään, jossa iso puro virtaa.

Ennen retkeä teimme yhdessä laivoja. Tällä kertaa valmistimme niitä kahdella tyylillä, jotta voisimme varmistua siitä, että ne purjehtisivat mahdollisimman uljaasti. Taittelimme perinteisiä malleja ja lisäksi laatikkomaisia lauttoja. Koristelimme ja nimesimme aluksemme. Mukana oli mm. Aku Line, Rötiskö 2. ja 3., Sun, Titanic ja Mini Boat. Mukana laivoissa oli myös matkustajia, sillä kyllähän tällaisille retkille halukkaita lähtijöitä aina löytyy. Valmistimme laivamme pelkästään paperista, koska sillä tavoin ne lopulta maatuisivat puron mutaan.

Päivä oli aurinkoinen, mutta kuten yleensä keväällä, varjossa oli pakkasta. Tänä talvena Tampereella ei ole ollut paljoakaan lunta, joten puron pinta oli melko matalalla eikä virtauskaan ollut kova. Perille päästyämme tutkimme ensiksi puronvartta ja etsimme sopivaa paikkaa laivojen lähettämiselle. Ennen vesillelaskua huolehdimme kuitenkin omasta ravitsemuksestamme ja pidimme keväisen piknikin auringossa puron solistessa edessämme. Näimme metsässä myös pari rusakkoa, jotka vikkelästi lähtivät meitä pakoon läheiselle mäelle. Olisi ollut mukavaa tehdä heidän kanssaan lähempääkin tuttavuutta.

Sitten tuli aika laske laivat seilaamaan arvaamattomaan puroon. Laivoille puro oli kuitenkin kuin suuri eksoottinen joki. Edellisestä vuodesta olimme oppineet sen, että pienikin oksa tai pyörre saattaa imaista laivan pinnan alle ja sen vuoksi olimme varautuneet useilla aluksilla.

Ensimmäisenä matkaan lähti Prutku. Ja jo melkein nimensä mukaan pitkälle Prutkun matka ei jatkunut vaan se takertui pinnanalaiseen oksaan ja vettyi läpi märäksi. Tätä seurasivat seuraavat neitsytmatkat. Jokainen laiva purjehti aina edellistä pidemmälle aivan kuin heillä olisi ollut jokin tieto joen vaaroista. Varovasti ohjailimme laivojamme kevyillä puukepeillä, jos aluksemme jäivät johonkin hankalaan paikkaan jumiin. Erityisen jännittävät hetket syntyivät, kun Titanic lähti seilaamaan. Viime vuonna saman niminen laiva pääsi kaikista pisimmälle ja sitä nyt myös jännitimme. Aivan kuin yllättäen puron varresta lohkesi jäälautta, joka lähti seuraamaan Titanicin perässä. Toistaisiko muinainen historia itseään ja koituisiko lautta taas laivan kohtaloksi? Onneksi Titanicin onnistui väistää jäälautta taidokkaasti. Matkan varrella oli kuitenkin myöhemmin suuri tunneli ja vaikka yhdessä todistimme, että Titanic selvisi tunnelille asti, se ei ilmestynyt tunnelin toisesta päästä esiin. Jokin pyörre tunnelissa oli kai sen vienyt. Tunnelin vaaroista selvisivät ainoina laivoina Rötiskö 2. ja 3. Emme lopulta saaneet edes selville, kuinka pitkälle niiden taival jatkui sillä meidän oli aika siirtyä takaisin kerhon kokoontumistilaan, koska kerholaisia oltiin tulossa pian hakemaan.

Paluumatka oli kuuma! Puron varrella puuhaillessamme ei lämpöä huomannut, sillä olimme varjossa. Mutta paluumatkan ylämäki sai monen kerholaisen läähättämään. Pakko oli vähän aukaista takkiakin.

Hieno seikkailu taas!”
Kerhonohjaaja, Jani Ikonen