Jennyn toinen leikkaus

Pian 20-vuotias Jenny on syntymäkuuro. Hänelle leikattiin ensimmäinen sisäkorvaistute 2,5 vuotiaana. Nyt aikuisena hän päätti mennä toisen korvan leikkaukseen. Tässä hän kertoo miksi.

”Hei, olen Jenny, täytän pian 20 vuotta ja valmistuin kirjanpitäjäksi. Minulla on kaksi sisäkorvaistutetta (SI), kerron hieman jatkoa edelliseen blogipostaukseen jonka kirjoitti rakas äitini. [Lue Jennyn kuulomatkan aivan alkutaipaleesta täältä.]

Olen syntymäkuuro, ensimmäinen SI-istute (Cochlear) leikattiin minulle 2,5 vuotiaana TYKS:ssä. Olen käyttänyt lähes aina kuulolaitetta ja elänyt puhekielen ja viittomakielen ympäristössä. Olen käynyt ”kuulevien” koulua normaalisti, osaan puhua hyvin ja kuulla.

Minulla oli ekalla ja tokalla luokalla henkilökohtainen avustaja, sen jälkeen en ole käyttänyt mitään apuvälineitä tms. Minun toinen kieleni eli viittomakieli on vahvaa. Kävin joka ikinen kesä liittojen järjestämillä leireillä, leirit olivat aivan parasta kunnes ”vanhenin”. Sen kautta viittomakielinen kaveripiirini kasvoi paljon ja edelleen tapaan uusia viittomakielisiä ihmisiä.

Minulle alettiin puhua toisesta SI-istutteesta jo 14 vuotiaana, kieltäydyin siitä jyrkästi, ajattelin että yksi on tarpeeksi hyvä, en halua enempää ja sain jo ”kuulon lahjaksi”, olin kiitollinen yhdestä kuulolaitteesta. Joka kerta kun kävin TYKS:ssä käynneillä, aina kysyttiin ja suositeltiin, ja edelleen kieltäydyin. He luopuivat toivosta ja ei puhuttu sanakaan toisesta kuulolaitteesta kunnes pudotin pommin viiden vuoden jälkeen, että olen harkinnut vakavasti ottaa toiseen korvaan SI-istutteen. Lääkärini oli häkeltynyt, mutta oli kuitenkin tyytyväinen, että vihdoin käytän tämän mahdollisuuden. Asia vietiin eteenpäin ja samana päivänä pääsin jo leikkausjonoon ja noin kuukauden päästä olin jo leikkauspöydällä.

Mikä sai minut muuttamaan mieleni?

Vuosien ajan olen huomannut, että olen väsyneempi päivän lopussa, päänsärkyjä ilmeni usein. Joudun hirveästi pinnistelemään ja keskittymään puheeseen ja ymmärtämiseen. ”Mitä?” oli minulla käytetyin sana. Minulla oli lyhyt hermopinna, menetin hermoja usein kun en ymmärtänyt puhetta tai tilannetta tai jotain vastaavaa. Se sitten pilasi loppupäivän. Tajusin vasta juuri, että se johtuu ihan täysin tästä kun yksi kuulolaite ei enää riitä. En jaksanut enää keskittyä mihinkään ymmärtämiseen, siksi moni asia on mennyt täysin ohi, esitin että ymmärsin mutta oikeasti en edes jaksanut kuunnella. Ja pikkuveljelläni on myös kaksi SI-istutetta jonka on hankkinut eri aikoihin (2v ja 14v), hän myös vaikutti paljon mielenmuutokseeni.

Ymmärsin että tarvitsen todellakin toisen kuulolaitteen. Helpottaisi paljon elämää ja tulevaisuutta, koska menen pian työelämään.

Leikkauksen jälkeen

Leikkauspäivän jälkeen olin hyvin helpottunut että se on ohi ja meni niin hyvin. Oli mukavia hoitajia siellä leikkaussalissa ja osastolla! Leikkauksen jälkeen tuli normaaleja oireita esimerkiksi voimattomuutta, väsymystä, korvassa painetta jne. Niistä pääsi eroon särkylääkkeiden avulla. Ainoa asia mikä häiritsi minua oli että en saanut pestä hiuksia viikkoon! 😀

Sairaslomaa oli kaksi viikkoa, palasin kouluun jo viikon jälkeen. En tykkää olla poissa koulusta. Hyvin sujui, otin rauhallisesti ja särkylääkkeet mukana. Tikinotto oli vastenmielistä, mutta siisti arpi! Yllätyin että oli huomattavasti pienempi ja korvan takana, koska edellinen arpeni menee melkein puolet pään ympäri 😀

Aktivointi

Kuulolaite aktivoitiin kuukauden päästä leikkauksesta. Odotin tätä päivää hyvin paljon. Kun se laitettiin päälle, kuulin tosi vahvoja signaaleja, en tunnistanut mitä ääniä ne olivat. Huomaan, että onko uusi päällä tai ei, koska päällä ollessaan se tuo enemmän ääniä aivoihin asti ja selkeämmin. Pelkästään uusi päällä (ei vanha päällä) oli hyvin mielenkiintoista, en tunnistanut ääniä ja ne olivat voimakkaita vaikka olisikin tosi pieni ääni. Kokeilin kolmantena päivänä laittaa uuden kuulolaitteen voimakkuuksia kovemmalle, ei olisi kannattanut, rupesi päätä särkemään. Eli säädin takaisin hiljaiselle tasolle. Ymmärsin, että tämä toinen korva on ollut mykkäkuurona lähes 20 vuotta, niin se ei voi tottua ääniin nopeasti. Hiljaa hyvää tulee -asenteella mentiin eteenpäin! Seuraavina päivinä totuin hyvin nopeasti ja käyttö oli miellyttävää.

Seuraavalla TYKS-käynnillä huomattiin, että kuulotasoni on noussut paljon, eli kuulen uudella pieniäkin ääniä ja tunnistan mitä ne ovat. Silti ei ole puheessa ymmärtämistä, vokaalit ja konsonantit hyvin vaikea erottaa ja erilaiset kirjaimet jne. Se pitää paikkaansa, että suomenkielessä ei ole aksenttia! 😀 Suurin piirtein menee vuosi jotta kuulotaso on täysin sama kuin tämä vanha kuulolaitteeni. Eli voisin käyttää myös pelkästään uutta jopa vuoden päästä. Harjoitus tekee mestarin. Aktivoinnista on nyt noin kuukausi.

Olin ja olen edelleen innoissani tästä toisesta. Käytän molempia joka päivä, olen harjoitellut pelkästään uudella ja kuuloni on kehittynyt niin paljon että lisää innostustani. Kuulomaailmani on muuttunut, ensimmäisenä päivänä kuulin ihan kaiken hyvin selkeästi ja ilman mitään pinnistelyitä jne. En käyttänyt kertaakaan ”Mitä?” sanaa. Luokkakaverit olivat hämmästyneitä koulupäivän jälkeen. Uskomaton fiilis, edelleen on. Olen niin äärettömän tyytyväinen että otin toisenkin, ja välillä ajattelin että miksen voinut vaan sanoa silloin viisi vuotta sitten että kyllä, leikataan toinenkin!”

Jenny Hirsikangas