Syrjälän perheen nuorimmainen sai sisäkorvaistutteet 1-vuotiaana. Tässä äidin kertomus nyt 2-vuotiaan Eevin kuulomatkasta.
”Siitä on nyt noin vuosi, kun menimme yksivuotiaan Eevi-tyttömme kanssa korvalääkärille. Kerroimme lääkärille huolemme. Huoli oli, että meillä vanhempina on tunne, ettei Eevi kuule kaikkea.
Siitä lähti pyörimään Eevin kuulotutkimukset. Lokakuun ensimmäinen päivä vuonna 2014, astelimme HYK:sin lasten kuulokeskukseen ensimmäisen kerran. Kumpikaan meistä, minä tai mieheni emme osanneet arvata, kuinka tutuksi itse paikka ja kuulokeskuksen henkilökunta meille tulevaisuudessa tulee.
Vuoden loppuun mennessä oli meille selvinnyt, että Eevi on täysin kuuro. Syntynyt kuurona. Meille kerrottiin, että apu löytyy sisäkorvaimplanteista. Meille vanhemmille järjestettiin kolmen päivän valmennuskurssi. Kurssilla tieto kuulovammasta ja implanteista lisääntyi. Meille koko perheelle uusi asia, koska kummankaan vanhemman suvussa ei kuuroutta ole esiintynyt.
Tammikuun 8. päivä tänä vuonna (2015), Eeville asennettiin implantit molemmin puolin. Leikkaus kesti noin kuusi tuntia. Kaikki meni hyvin, Kiitos taitavien lääkäreiden. Eevi toipui hyvin leikkauksesta. Viikon kuluttua operaatiosta Eevi jatkoi normaalisti päivähoidossa.
Helmikuun alussa tänä vuonna, noin kuukausi leikkauksesta menimme ensimmäiseen äänten aktivointiin. Kaikki ei mennyt kuin ”YouTube -videossa”. Itselleni jäi kuva, että Eevi itki paljon. Laitteet päässä kuitenkin kotiin lähdettiin ihmettelemään ääniä.
Vähitellen implantteja alettiin pitää. Arkisin ja arjen keskellä implantit saavat kyytiä. Eevi suuttuu implantit ”lentää”. Eevi on väsynyt, implantit ”lentää” herkästi. Mitä kauemmin ensimmäisestä aktivoinnista on kulunut ja ääniä on hienosäädetty säädöissä, sitä enemmän Eevi antaa laitteiden olla rauhassa.
Tällä hetkellä Eevillä on kuuloikää noin puoli vuotta. Kehitys on ollut huikeaa. Eevi ääntelee paljon. Uusia tavuja ja sanojen alkuja tulee paljon. Koko perhe opettelee tukiviittomia, jotta Eevi saisi jollakin keinolla ennen puheen oppimista ilmaistua itseään.
Perheeseemme kuuluu Eevin lisäksi kaksi isoveljeä. Veljet ovat ”luomukorvia”. Arki on hektistä ja vauhdikasta, mutta mukavaa. Arki implanttilapsen kanssa on minulle ihan normaalia, en osaa toisenlaista kuvitella.
Aloimme keväällä käydä LapCI ry:n tapahtumissa. Saimme ry:stä tietoa kuulokeskuksesta. Tapahtumiin on osallistuttu koko perheen voimin. Kaikki lapset ovat olleet innoissaan.
Tapahtumissa on saatu uusia kokemuksia ja uusia kavereita. Minun mielestäni on tärkeää, että Eevi näkee tapahtumissa, että hän ei ole ainoa, jolla on laitteet, vaan on monia implanttilapsia. Vanhemmille toisten vanhempien kanssa jaetut kokemukset, vertaistuki on tärkeää. Implanttilapsia ja heidän perheitään on tapahtumissa ympäri Suomen.
Eevi, meidän perheen Prinsessa, isä on antanut osuvan lempinimen vauhdikkaalle tytölleen ”Rinsessa RämäPää”, lempinimi kuvaa hyvin tyttöämme!”
Anri Syrjälä
