Heippa kaikki!

Onpa mukava olla taas tuttujen kuvioiden parissa ja päästä työskentelemään kivojen työkavereiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Niin paljon kuin vanhempainvapaasta nautinkin, olen kaivannut päivittäisiin keskusteluihin hieman vaihtelua, vaikka toki ovat ne lukuisat ”minkä ikäinen tuo teidän pikkuinen on” ja ”mites tuo teidän pieni syö” keskustelunavaukset leikkipuistoissa, muskareissa ja Oodissa saaneet aikaan mielenkiintoisiakin keskusteluita. Tykkään porista, pulputtaa ja ideoida, ja tässä työssä sitä onneksi pääsee tekemään päivittäin (ja vieläpä yhtä innokkaassa seurassa). Oli myös hauska huomata, miten – vastoin pelkojani – työaivot eivät täysin sulaneet vanhempainvapaan aikana: pitkillä vaunulenkeillä tuli välillä pyöriteltyä mielessä tapahtumaideoita ja ohjelmanumeroita sekä pohdittua mitä tekisi aikaisempien projektien osalta nyt toisin. Siitäkin huolimatta koin tauon töistä todella tärkeänä, ja pääsin uppoutumaan kunnolla oman elämäni tärkeimpään projektiin, vanhemmuuteen.

Vinkkivitosena muuten niille, jotka kaipaavat kuunneltavaa vaunulenkeille, suosittelen lämpimästi valloittavan ja taitavan (tähän-voisi-laittaa-kaikki-maailman-positiiviset-adjektiivit) tuuraajani Matleenan luotsaamaa
Kuulopoluilla-podcastia!

Pohdintoja

Vauvavuoden aikana tuli tehtyä monenlaisia oivalluksia. Niistä kenties tärkein vertaistyön koordinoinnin kannalta oli syvempi ymmärrys siitä, miten paljon vanhempana joutuu jatkuvasti punnitsemaan omia valintojaan suhteessa ulkopuolisilta (kuten neuvolasta tai läheisiltä) tuleviin mielipiteisiin. Miten aktiivisesti vanhempana joutuu tekemään töitä sen eteen, ettei vertaile omaa tilannetta muihin ja osaa luottaa omaan polkuunsa. Ja ennen kaikkea, miten kokonaisvaltaista lapseen liittyvien huolien vatvominen voi olla! Näistä ajatuksista olen löytänyt yhtymäkohtia niihin oppeihin, joita olen vuosien saatossa kuullut kuntoutusohjaajilta ja puheterapeuteilta. Tärkeimpänä näistä: Kannattaa aina mennä sen mukaan, mikä toimii juuri teidän perheellenne. Se, mikä toimii jollekin toiselle, voi olla aivan väärä valinta teille, ja se on täysin OK.

Toinen CIsupajoista napattu asia, josta on ollut suuresti apua vauva- ja taaperoarjessa, on leikkipankki. Taaperon vanhempana on hyvä pitää takataskussa helppoja ja halpoja leikki- ja askarteluprojekti-ideoita. Niitä onkin CIsupajan parissa työskennellessä kerääntynyt muutama! Myös puheterapeuttien pitämistä webinaareista olen napannut arkeen erinomaisia kielen kehitykseen tähtääviä vinkkejä. Tukiviittomat, toistot, ole-oman-elämäsi-antero-mertaranta-metodit sun muut, kaikkia olen nyt päässyt testaamaan omassa arjessa ja huomannut miten paljon niistä on apua, vaikka lapseni normaalikuuloinen onkin.

Mitä seuraavaksi on luvassa?

Sijaiseni Matleena ja muu LapCI ry:n poppoo ovat jo suunnitelleet vaikka ja mitä kivaa tälle vuodelle. Varmasti tullaan taas näkemään tapahtumissa ja vaihtamaan kuulumisia! Pää on täynnä ideoita tulevaan, ja yhden tämänhetkisistä projekteista voisin tässä paljastaa: kehittelemme monikielisiä CIsupaja-tapahtumia, jotka olisi suunnattu erityisesti maahanmuuttajataustaisille perheille. LapCI ry:lle on tärkeää tuottaa tapahtumia, jotka olisivat mahdollisimman saavutettavia kaikille. Siksi haluamme panostaa monikielisyyteen ja kehittää toimintaamme ottamaan paremmin huomioon erilaiset kieliryhmät.

(Psst! Jos sinä olet kiinnostunut järjestämään CIsupajasen omalla paikkakunnallasi millä tahansa kielellä, laita viestiä!)

Mitä vielä?

Kaiken tämän lisäksi tähän kevääseen tuo suurta iloa meille kuulo- ja viittomakielialan järjestöjen työntekijöille suunnattu viittomakielen alkeiskurssi, johon ilmoittauduin viivana mukaan. Tätä on odotettu! Ilmoitan tämän näin julkisesti, jotta minua voi haastaa viittomaan kun törmätään. Viittomiseni laadusta ja nopeudesta en tosin mene näin alkuun vastuuseen, mutta yritys on kova!

Törmätään kun tavataan, aurinkoista kevättä kaikille!
CIsupajan projektikoordinaattori Isa Pulli