Syyskuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin vertaisperhekurssi yhteistyössä KLVL ry:n kanssa Rovaniemellä Norvajärven leirintäkeskuksessa. Viikonlopun teemana oli Hei, mitä kuuluu kouluun?, mutta pääpainona oli vertaistuki. Moni perhe kertoi osallistuvansa, koska lapsi ei näe missään muualla vertaisiaan, sillä kuulovammainen lapsi on usein koulunsa ainoa, joka käyttää kuulemisen apuvälineinä. Perheet kertoivat, että kuuloalan järjestöjen tapahtumat ovat heille äärimmäisen tärkeitä.  

Vertaistukea koko perheelle

Perjantai alkoi ilmoittautumisella ja majoittautumisella. Tämän jälkeen oli yhteinen ruokailu, minkä jälkeen tutustuimme toisiimme. Juttu lähti sujuvasti kulkemaan niin pienempien kuin isompienkin osalta. Ilta päättyi yhteiseen iltapalaan. 

Lauantaina oli lapsille ja vanhemmille omat ohjelmansa. Vanhemmat saivat paljon tietoa koulumaailmasta. Nyt koulun oppimisen tuen muutokset ovat uusi asia kaikille. KLVL ry:n Maarit Lasanen kertoi uudistuksesta ja siitä minkälaista tukea koulussa on jatkossa mahdollisuus saada. Maaritin luento piti sisällään myös konkreettisia vinkkejä kuulovammaisen lapsen ja nuoren kouluarkeen. Kouluasiat puhuttivat ja perheet jakoivat keskenään niin hyviä kuin huonoja kokemuksia. Hyvät vinkit vertaiselta ovat kultaakin arvokkaampia. 

Iltapäivällä tärkeänä ohjelmanumerona vanhemmille olivat nuorten aikuisten kokemuspuheenvuorot. Sisäkorvaistutteita käyttävä nuori aikuinen Onni kertoi sen aikana omasta kuulomatkastaan. Vanhemmille oli rohkaisevaa kuulla, miten hienosti Onni on onnistunut harrastamaan ja opiskelemaan juuri sitä mitä on itse halunnut, eikä ole antanut kuulovamman asettua esteeksi omille unelmilleen. Onni puhui myös järjestöjen pitämän toiminnan merkityksestä, mikä on ollut hänelle tärkeää. Onni perheineen on aktiivisesti osallistunut eri kuulo- ja viittomakielialan järjestöjen toimintaan vuosien varrella, ja hän koki, että erityisesti lapsena oli tärkeää nähdä muita kuulokavereita. Lapsena pääpaino vertaistuessa olikin kaveritaidoissa ja yhteenkuuluvuudessa. Nyt aikuisena hän on itse toiminut leireillä ohjaajana, ja pääpaino vertaistuen osalta on siirtynyt enemmän opintoihin, töihin ja arjen asioihin. Kuulokavereiden kanssa voi jakaa niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia. Monesta kuulokaverista on tullut ihan läpi elämän ystäviä, mikä on ihan parasta.  

Toinen puheenvuoro oli Luanalla, joka oli saanut kuulokojeet teini-ikäisenä. Luana kertoi omasta kokemuksestaan ja siitä, miten on sopeutunut omaan kuulovammaansa. Hän on itse jäänyt ulkopuolelle vertaistuesta. Nyt aikuisena, kun työn kautta kohtaa kuulovammaisia hän on huomannut, miten tärkeää on saada tietoa niin kuulovammasta ja nähdä muita käyttäjiä. Luana kertoi kokevansa, että vertaistuki vahvistaa identiteettiä. Luana halusi muistuttaa perheitä, että hänelle on ollut tärkeä pitää kuulotaukoja, eli pieniä hetkiä päivittäin, jolloin kuulemisen apuvälineet eivät ole käytössä. Hän kokee, että se auttaa häntä keskittymään, vähentää kuormitusta, tukee oppimista ja helpottaa apuvälineiden käyttöä. Itse hän pitää kuulotauon työpäivän keskellä.  

Lapsilla oli sillä välin monenlaista puuhaa. Lastenohjaajat jakoivat lapset iän perusteella pienryhmiin ja tekemistä riitti koko päiväksi. Ohjaajat olivat suunnitelleet osan ohjelmasta valmiiksi ja lasten omat toiveet otettiin myös huomioon. Päivän aikana lapset kerkesivät maalata, pelata, seikkailla luonnossa, pelata Frisbeegolfia, piirtää ja kuunnella musiikkia. Mieleistä tekemistä riitti kaikille. On ihanaa, että meillä on nuoria ohjaajia, joista osalla on itselläänkin kuulovamma. Vanhemmat pystyivät luottavaisin mielin keskittymään omaan ohjelmaansa, kun tiesivät, että lapset pärjäävät kokeneiden ja ihanien ohjaajien kanssa.

Yhteinen päivä huipentui illalla rantasaunalle ja kodalle. Kota oli kaikille mahtava elämys. Sen keskellä oleva nuotio lumosi niin isot kuin pienet osallistujat. Hiilloksessa kukin sai paistaa itselleen makkaraa. Se oli monelle pienelle tärkeä kokemus. Muutama kävi kokeilemassa kylmää järvivettä, mutta vain yksi äiti uskaltautui rohkeasti uimaan. Saimme koko päivän aikana nauttia upeasta ilmasta, joka huipentui kauniiseen auringon laskuun.  

Hassuttelu ja musisointi pidentävät ikää!

Sunnuntaina aamulla pidettiin musapaja, joka oli yllättävän mieleinen ihan kaikenikäisille. Vetäjänä oli erityisen kivaa, että myös nuoriso saatiin mukaan osallistumaan, ja he taisivat oikein innostuakin osasta leikeistä! Ihanaa heittäytymistä niin lapsilta, nuorilta kuin vanhemmiltakin. Musapajan lopuksi piirrettiin viikonlopusta kuva, mikä on ollut kivointa ja käytiin yhteinen palautekierros. Moni kertoi, että viikonlopussa oli parasta kotahetki ja makkaranpaisto sekä se, että saanut uusia kavereita sekä paljon hyvää tietoa. Monelle pienemmistä viikonlopun kohokohta oli kerrossänky huoneessa ja se, että perheen kanssa nukuttiin samassa huoneessa koko viikonloppu. Ehkäpä sellaista voisi kokeilla myös kotona silloin tällöin. Sunnuntai päättyi yhdessä nautittuun lounaaseen, puhelinnumeroiden vaihtoon ja hyvästelyihin.  

Norvajärven leirikeskus soveltui tällaisen viikonlopun viettoon ihan täydellisesti. Se oli sopivan syrjässä ja meidän ryhmä oli ainoa paikalla ollut porukka. Se mahdollisti parhaan rauhan vertaistuelle ja ystävyyssuhteiden muodostumiselle. Kun muita ei ole paikalla, tietää että kaikki ovat sitä omaa porukkaa. Tämä mahdollistaa sen, että porukasta tulee tiivis ryhmä, jossa kaikkien on hyvä olla osallisena.

Vetäjänä oli mahtavaa olla tässä viikonlopussa mukana. KLVL:n Tarja Lindholm ja LapCI ry:n Isa Pulli olivat jälleen kerran suunnitelleet mahtavan ohjelman viikonlopulle, jota sopivasti sitten täydennettiin osallistujien omilla toiveilla. Iso kiitos kaikille viikonloppuun osallistuneille perheille! Pala jokaisesta teistä jäi sydämeeni. Kiitos myös Maaritille, joka oli toinen vertaisviikonlopun vetäjä. Oli mahtavaa tehdä yhteistyötä! 

Syksyisin terveisin,

Janet Grundström
LapCI ry:n toiminnanjohtaja ja viikonlopun vetäjä