Viime viikonloppuna kuulo- ja viittomakielialan järjestöt pitivät yhteisen apuohjaajakoulutuksen ohjaajiksi haluaville nuorille Anjalan Nuorisokeskuksessa. Yksi paikalla olleista kouluttajista oli CIsupajan projektikoordinaattori Isa, joka luennoi nuorille omien vahvuuksien tunnistamisesta ja hyödyntämisestä ohjaajan työssä.

Ympyrä sulkeutuu

Lauantaiaamuna matkalla Anjalan nuorisokeskukseen koetin palautella mieleen kaikkia niitä ajatuksia ja tunteita, joita koin aikoinaan ensimmäisen leiriohjaajakeikkani aikana: ylitsevuotavaa pelkoa, epävarmuutta, intoa, jännitystä, stressiä, huojennusta sekä onnistumisen kokemuksia. Kaikista päällimmäiseksi muistoista kuitenkin nousi vahva epäonnistumisen tunne, ja se, miten vaikeaa sitä oli alkuaikoina käsitellä. Miten helposti sitä vertasikaan silloin itseään kokeneempiin ohjaajiin, ja miten omia uniikkeja taitoja (ja niiden potentiaalia) ei vielä tuolloin osannut nähdä. Pohdin bussissa istuessani paljon tätä hieman nuorempaa versiota itsestäni, ja tunsin suurta myötätuntoa häntä ja tuossa samassa tilanteessa olevia nuoria kohtaan.

Kuinka ollakaan, apuohjaajien koulutusviikonlopun kenties suurimmaksi teemaksi muotoutui ajatus siitä, että ”moka on lahja”. Kouluttajina pyrimme pitämään jokaisen luennon hieman eri vinkkelistä, ja käsittelemään kaikkia tärkeitä ohjaajan työhön kuuluvia vastuita ja tehtäviä. Näihin lukeutuvat mm. turvallisen tilan periaatteet, ryhmänohjaus, tiimityöskentely, ohjelman ideointi ja suunnittelutyö, sensitiivisyysasiat sekä omien taitojen ja persoonallisuuden hyödyntäminen. Jokainen meistä kouluttajista antoi käytännön esimerkkejä sekä kertoi omien kokemusten pohjalta mikä on toiminut ja mikä taas ei. Luennon teemasta riippumatta päädyimme aina kuitenkin samaan loppukaneettiin: ohjaajan työ vaatii heittäytymistä. Ja heittäytyminen (jos mikä!) tarkoittaa välillä nolojakin epäonnistumisia. Mitä paremmin ohjaaja oppii sietämään omaa epätäydellisyyttään ja osaa nauraa itselleen, sitä paremmaksi hän lasten ja nuorten ohjaajana voi kehittyä. Lisäksi omat vahvuudet oppii usein parhaiten tunnistamaan juuri haastavien tilanteiden ja epäonnistumisten kautta.

Uusi sukupolvi täynnä uusia ideoita

Koulutusviikonlopun osallistujat olivat ahkeria, idearikkaita ja inspiroivia nuoria. Oli mahtava nähdä, miten alun pienen epävarmuuden jälkeen heistä kuoriutui todella luovia ja heittäytyviä ohjaajanalkuja. Annoimme osallistujille tehtäväksi suunnitella pienryhmissä täysin uusia leikkejä, jotka heidän tuli sitten selittää ja ohjata meille. Testatessamme näitä leikkejä (joista osa oli hyvinkin strategisia aivopähkinöitä!) pääsimme kaikki pitämään hauskaa, eivätkä nuo hetket edes tuntuneet työltä, vaan pikemminkin puhtaalta hauskanpidolta. Voin suurella ylpeydellä kertoa, että kaikki osallistujat suoriutuivat viikonlopusta täysin pistein, ja ottaisimme heistä jokaisen mielellämme tapahtumiimme ohjaajaksi.

Kiitos kaikille viikonlopussa mukana olleille osallistujille ja kouluttajille! Toivottavasti nähdään pian taas tapahtumissa 🙂

Keväisin terveisin,
CIsupajan projektikoordinaattori Isa