Tässä juttusarjassa ’Opettajan ajatuksia vertaistuesta’ haastattelemme SI-käyttäjien opettajia. Pyysimme heitä kertomaan kokemuksistaan päiväkoti- ja koulumaailmasta, sisäkorvaistutetta käyttävien lasten opettamisesta ja tukemisesta sekä siitä, millaista vertaistukea he ovat itse urallaan saaneet. Tänään puheenvuorossa Mervi Tähtinen.

Kuka olen?

Kuinka paljon olet kohdannut kuulovammaa/kuulovammaisia lapsia työurasi aikana? 

Olen kohdannut kuulovammaa/kuulovammaisia lapsia työurani aikana vasta valmistuttuani erityisopettajaksi. Olen vuoden ajan työskennellyt lapsiryhmässä, jossa on 14 lasta, joista osalla on sisäkorvaistute.

Millä tavoin huomioit kuulovammaisten lasten tarpeita/huolia opetuksessa? Oletko käynyt koulutuksissa aiheen tiimoilta?

Huomioimme lapsiryhmässämme monella tapaa kuulovammaisten lasten tarpeita opetuksessa. Ensinnäkin lapsiryhmämme on pieni, 14 lapsen ryhmä, ja ryhmässä työskentelevät minun lisäkseni varhaiskasvatuksen opettaja ja hoitaja. Kaikki me toimimme samalla tavalla ja olemme hankkineet osaamista. Ryhmäämme on hankittu mm. akustiikkalevyjä seinille, paksut verhot ikkunoihin ja iso matto lattialle, jotka parantavat kuunteluolosuhteita. Saimme myös tänä keväänä LapCI ry:ltä lainaksi meluliikennevalot. Kaikki ryhmämme aikuiset puhuvat rauhallisesti ja selkeästi. Käytämme puheen tukena (tuki)viittomia avainsanoista.

Erityispedagogiikan opinnoissa olen saanut koulutusta kuulovammaisuudesta. Esimerkiksi muistan lukeneeni kirjan ”Lapsi kuulolla – Opas kuulovammaisen lapsen opettajille ja kasvattajille” (toim. Määttä, Lehto, Hasan & Parkas 2005). Olen kuluvan toimintavuoden aikana selaillut kirjaa uudelleen.

Viime syksynä osallistuin yhden päivän ajan ”Kuulovammainen lapsi päivähoidossa” -koulutukseen. Sen järjesti HUS Helsingin yliopistollinen sairaala. Koulutus sisälsi mm. yleisinfoa sekä kuntoutusohjaajien että päivähoidon yhteistyöstä, tietoa kuulovammasta ja kuulon kuntoutuksesta, hyvistä kuunteluolosuhteista ja akustiikasta sekä kuulovammaisen lapsen äidin puheenvuoron.

Lisäksi olen kuluneen toimintavuoden aikana käynyt useammalla tukiviittomakurssilla, sekä työnantajan järjestämällä että myös omalla vapaa-ajalla. Kävin esimerkiksi Tukiviittomien alkeet (24 h) Helsingin työväenopistossa ja Viittomat puheen tukena -jatkokurssin (16 h), jonka opettajina toimivat Viittomakielialan Osuuskunta Vian opettajat.

Mitä asioita olet itse oppinut opettaessasi kuulovammaisia lapsia?

Olen oppinut rauhallisuutta ja selkeyttämään omaa puhetta. Olen toimintavuoden aikana oppinut paljon uusia viittomia, joita käytän puheen tukena. Olen myös oppinut tekemään Papunetin avulla kuvatauluja lauluista ja loruista. Olen huomannut, että erityisesti pihalla kommunikointi on haastavampaa melun vuoksi. Jos minulla on esimerkiksi pihalla lapselle jotakin asiaa, en huuda asiaa vaan kävelen lapsen luokse ja tarvittaessa kosketan olkapäätä ja sanon asian lapselle kasvotusten.

Oletko saanut vertaistukea/neuvoa muilta kuulovammaisten opettajilta? Kaipaisitko enemmän? 

Aluksi saimme tietoa ja opastusta alueemme kiertävältä varhaiskasvatuksen erityisopettajalta, ja hänen kauttaan saimme materiaaleja ja pääsimme koulutuksiin. Olemme saaneet tietoa myös kuulovammaisten lasten vanhemmilta, kuntoutusohjaajilta ja puheterapeuteilta. Vertaistukea olen saanut ryhmässäni toimivilta varhaiskasvatuksen hoitajalta ja opettajalta. Meillä on joka toinen viikko tiimi, jossa mm. suunnittelemme ja arvioimme toimintaa.

Talvella kävin yhtenä aamupäivänä tutustumassa toiseen päiväkotiin, jossa on myös SI-lapsia. Minusta olisi kiva saada vertaistukea myös toisten päiväkotien kuulovammaisten opettajilta.

Mitä vertaistuki tarkoittaa/merkitsee sinulle? Mitä se parhaimmillaan on? 

Vertaistuki tarkoittaa minulle kokemusten jakamista toisen saman kokeneen kanssa. Siinä on tärkeää kertominen ja kuuntelu. Mielestäni vertaistuki on erittäin tärkeää. Parhaimmillaan voin saada vertaistukea koska vaan hihasta vetämällä, soittamalla tai sähköpostitse.

Mitä kautta olet löytänyt vertaistukea? Miten vertaistuki näkyy opettajan arjessasi, vai näkyykö se? 

Olen saanut vertaistukea työkavereiltani, varhaiskasvatuksen opettajalta ja hoitajalta sekä päiväkotimme toiselta varhaiskasvatuksen erityisopettajalta ja alueemme kiertävältä varhaiskasvatuksen erityisopettajalta. Lisäksi olen saanut tukea puheterapeuteilta ja kuntoutusohjaajilta. Olen löytänyt vertaistukea muun muassa koulun opettajista Työväenopiston tukiviittomakursseilta, joissa kävin kerran viikossa yli puolen vuoden ajan. Vertaistuki näkyy opettajan arjessani niin, että esimerkiksi lapsiryhmämme toiminta ja tilat on suunniteltu ja toteutettu siten, että siellä on kaikkien lasten hyvä olla. Alueella järjestetään säännöllisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajien tapaamisia.

Koetko, että kuulovammaisten lasten avustuksesta huolehditaan kouluissa riittävissä määrin?

Mielestäni meidän päiväkodissa olevien kuulovammaisten lasten avustuksesta huolehditaan riittävissä määrin ja resurssit riittävät. Jokaiselle lapselle laaditaan varhaiskasvatuksen suunnitelma, johon kirjataan esimerkiksi lapsen vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita, tavoitteita ja toimenpiteet pedagogiselle toiminnalle sekä kehitystä ja oppimista tukevat pedagogiset, rakenteelliset ja hyvinvointia tukevat ratkaisut. Kuulovammaisella lapsella on mahdollisuus saada tarvittaessa esimerkiksi avustajan tai erityisopettajan tuki joka päivälle – meidän ryhmässä on kaksi opettajaa (varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja varhaiskasvatuksen opettaja).

Miten koulumaailman suhtautuminen kuulovammaan on mielestäsi vuosien saatossa kehittynyt? Minkä toivoisit muuttuvan, jotta kuulovammaisten lasten oppiminen helpottuisi? 

Olen huomannut, että päiväkotimaailmassa toiset lapset ottavat hyvin vastaan kuulovammaiset lapset. Jokaisella kuulovammaisella lapsella on ryhmässämme useampi kaveri, jonka kanssa on kivoja leikkejä – osallisuus toteutuu. Toivoisin, että jokainen kuulovammainen lapsi pääsisi pieneen ryhmään, jossa akustiikka olisi hyvä. Toivoisin myös, että jokainen lapsi saisi myös koulutetun opettajan ja hoitajan, jotka haluavat oppia uutta koko ajan ja sitoutuvat lapsiin.

Kiitos Mervi! Ensi viikolla pääsemmekin sitten kuulemaan nuoren ajatuksia vertaistuesta, joten pysykää kanavalla!