13-vuotiaan SI-lapsen isä Lasse Lindström toimi LapCI ry:n puheenjohtajana seitsemän vuotta. Hän väistyi tehtävästä äskettäin ja kirjoitti koonnin pj-vuosistaan.

Päättäessäni luopua LapCI ry:n puheenjohtajuudesta en tullut katsoneeksi peruutuspeiliin ja huomanneeksi, että vuosien 2007 ja 2014 väliin jäi seitsemän vuotta. Näin jälkikäteen ajatellen vuodet LapCI ry:n sitoutuneen, puheliaan ja taajaan nauruun rämähtävän hallituksen nuijan varressa muodostavat syklin. Tuohon ajanjaksoon mahtuvat niin uhmaiästä teinivuosiin varttuneen yhdistyksen kasvaminen kuulovamma-alan merkittäväksi toimijaksi kuin oman perheen ja istutelapsen elämän asettuminen uomiinsa. Istute ei enää ole uusi ja pelottava uhkatekijä vaan vakiintunut ja arvostettu hoitomuoto, joka tarjoaa ennenkuulumattomia mahdollisuuksia kuuroille ja kuuroutuneille lapsille ja aikuisille. Oman lapsen kuulovamma ei enää aiheuta jatkuvaa huolta ja taistelua vaan sen kautta on avautunut kiehtova maailma, jossa kieltä, kuulemista ja kulttuuria katsoo aivan uusista näkökulmista.

Näiden seitsemän vuoden aikana LapCI ry on saanut olla mukana istutelasten ja -perheiden arjessa ja juhlassa. Kun antaa ajatuksen risteillä kaikessa tehdyssä ja tapahtuneessa, ensimmäisenä mieleen pulpahtaa kymmenien tapahtumien tunnelma. Yhtäällä yhdessä leikkivien lasten äänet, toisaalla vanhempien keskittynyt puheensorina, jossa usein jaetaan ajatuksia kuulovamman mukanaan tuomista iloista ja suruista. Yksittäisistä hetkistä mieleen ovat parhaiten jääneet Resonaarin kanssa järjestettyjen bändileirien loppukonsertit, kaiken kokeneen joulumuorin viisaat sanat meille vanhemmille pikkujouluissa, LapCI-bändin ja Viittovien Veikkojen keikka Kuuloavaimen lanseeraustilaisuudessa, tuplaimplanttien tuloa pedannut seminaari Varalassa ja Mäkelän perheen lanseeraama vertaistuen ja kuulonkuntoutuksen muoto, jota myös SingStariksi kutsutaan.

Merkittävää on ollut myös yhteistyö eurooppalaisten istutekäyttäjien kattojärjestön Euro-CIU:n kanssa. LapCI ry:n delegaatiosta on tullut jokavuotinen vieras järjestön vuosikokouksessa ja seminaarissa. CIsu-paja-toiminnan puitteissa on aloitettu tiivis yhteistyö brittiläisen The Ear Foundationin kanssa lähettämällä vuosittain ryhmä SI-nuoria kesäleirille Englantiin. Läheiset suhteet on solmittu naapurimaiden Viron ja Ruotsin sisarjärjestöihin.

LapCI ry on ollut omalta osaltaan vaikuttamassa kuulovamma-alan muutokseen, jossa vaikeastikin kuulovammaisille kuulemisesta on tullut totta ja vanhemmille on avautunut  mahdollisuus kommunikoida oman lapsensa kanssa omalla äidinkielellään. Usko kuulovammaisten lasten mahdollisuuksiin oppia ja toimia tasaveroisesti on mullistunut. Esimerkiksi itsenäisestä opiskelusta lähikoulussa on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus, musiikin harrastamisesta kaikissa muodoissaan on tullut mahdollista ja oikeus oppia ja puhua vieraita kieliä on avautunut. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta näin nopea ja radikaali muutos parempaan hakee vertaistaan.

LapCI ry:n perusajatus ei kuitenkaan  näinä seitsemänä vuotena ole muuttunut. Yhdistys on perustamisestaan lähtien toiminut SI-lasten ja -perheiden kohtaamispaikkana ja puolestapuhujana. Perheiden valintoihin muun muassa kommunikaation suhteen yhdistys ei tietoisesti ole halunnut ottaa kantaa. Samalla LapCI ry on aktiivisesti pyrkinyt rikastuttamaan ja parantamaan perheiden vaihtoehtoja kullekin perheelle parhaan mahdollisen kuntoutuspolun takaamiseksi esimerkiksi tuomalla Suomeen vinkkipuheen ja järjestämällä koulutusta auditiivis-verbaalimenetelmästä.

Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla Shanghaista Singaporeen. Ylitse vyöryvää futuristista dynamiikkaa huokuvissa kaupungeissa ei voi olla ajattelematta maailman menoa ja tulevaisuutta.

Onko sisäkorvaistute vielä kahdenkymmenen vuoden päästä kilpailukykyistä teknologiaa? Vai onko elektroniikan sijaan biokemia vienyt voiton kuulonkuntoutuksen kilpa-ajoissa? Joko verisuonten taustakohinaan liittyvät ongelmat on saatu ratkaistua, ja kaikki istutteen osat voidaan implantoida näkymättömiin? Montako vuotta menee siihen, että Springsteeniä fanittava implantisti voi ladata iTunesista artistin koko tuotannon suoraan istutteen muistiin? Tai siihen, että Spotifyista tai puhelimesta tulee valmiiksi istutteeseen integroitu toiminto, jolloin ”äiti soittaa” ei enää vilku kännykän ruudulla vaan kaikuu suoraan simpukassa?

Toimiiko Suomessa vain yksi iso kuuloalan järjestö vai ketterien jäsenistönsä erityistarpeisiin erikoistuneiden mikroyhdistysten verkosto? Onnistuuko lataaminen yön aikana tyynyyn piilotetulla induktiivisesti toimivalla laturilla vai saako laite virtansa suoraan ihmisen elimistöstä? Voivatko vanhemmat klikkailla netistä oman lapsensa kehitystä parhaiten tukevat kuntoutusmuodot ja apuvälineet ilman loputonta lomakkeiden täyttöä ja taistelua? Onko viittomakieli kuolemaisillaan sukupuuttoon vai onko siitä tullut uusien kuurojen ja kuulokyborgien yhteisen alakulttuurin globaali, trendikäs ja elinvoimainen lingua franca? Onko puheentunnistus ja kielten koneellinen kääntäminen edennyt niin pitkälle, että vieressä istuvan mandariinikiinankielinen puhe kuuluu simultaanisti selvällä savonmurteella suoraan kuulohermossa?

Tämä kaikki jää mielenkiinnolla nähtäväksi ja kuultavaksi. Mutta meni kehitys mihin suuntaan tahansa, kaiken keskiössä tulee jatkossakin olemaan lapsi ja perhe. Istutelapsilla ja heidän läheisillään tulee jatkossakin olla luovuttamaton oikeus saada faktoihin perustuvaa tietoa ja sen avulla tehdä itsenäisesti lapsen parhaaksi katsomansa valinnat. LapCI ry:n toiminta on aina uudestaan ja uudestaan osoittanut, että lapsissa, perheissä ja heidän kohtaamisissaan on sellaista räjähtävää voimaa, mitä ei voi korvata viimeiseen elektrodiin viritetyillä säädöillä, taitavimmin kirjoitetuilla Kelan hakemuksilla tai maailman parhailla varhaiskasvatuksen dosenteilla.

Lämmin kiitos kaikille LapCI ry:n jäsenille, työntekijöille, hallituksessa vaikuttaneille, toimintaa rahoittaneille ja kaikille yhteistyökumppaneille näistä kiehtovista vuosista. Ilman näitä seitsemää vuotta kanssanne elämässäni olisi jäänyt monet naurut nauramatta, itkut itkemättä ja oivallukset oivaltamatta.
Toivotan uudelle puheenjohtajallemme Minna Mäkelälle sekä uudelle mahtavalle hallituskokoonpanollemme onnea ja menestystä seuraavalle seitsemän vuoden taipaleelle!

Lasse Lindström