25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaisemamme kolmiosainen Kuulopoluilla –podcast-sarja tutustuttaa kuulijat eri vaiheissa olevan kuulopolun kulkijoihin. Vuoden viimeisessä jaksossa ääneen pääsevät nuoret aikuiset, jotka käyttävät sisäkorvaistutetta.
Kolmannessa jaksossa käsitellään, millaista on elää sisäkorvaistutteen kanssa nuoruudesta aikuisuuteen. LapCI ry:n projektikoordinaattori Matleena Myllyrinne haastattelee järjestön omaa järjestöassistenttia Helmi Viljanmaata sekä nuorempana yhdistyksen tapahtumiin osallistunutta Juho Kähöstä. Molemmat ovat sisäkorvaistutekäyttäjiä, ja podcastissa he kertovat henkilökohtaisia kokemuksiaan kuulovammaisuudesta niin lapsuudesta, nuoruudesta kuin aikuisuudesta.
Helmi ja Juho kertovat jaksossa molemmat, kuinka kuulovammaisuus on vaikuttanut heidän harrastusvalintoihinsa. Juho kertoo, kuinka hän on soittanut poikkihuilua ja innostunut laulamisesta, vaikka jopa oma äiti epäili, kuuleeko hän nuotteja. ”Mä vaan päätin, että minä haluan mennä laulutunneille”, Juho kertoo nauraen. Nykyään Juho julkaisee musiikkia omalla artistinimellään Kahone Spotifyssa.
Helmi puolestaan muistelee, että sairaalassa varoiteltiin harrastamasta sisäkorvaistutteen kanssa mitään, missä voi sattua päähän. Listassa oli muun muassa eriteltynä kaikki kamppailulajit sekä palloilulajit. “Minähän olen näyttänyt, että kyllä minä harrastan kaikkea mitä haluan. Ja olen nimenomaan näitä kaikkia harrastanut. Taekwondo, jalkapallot ja muut”, Helmi naurahtaa. Nykyään intohimona on futsal, jota Helmi pelaa kuurojen naisten maajoukkueessa Pipsoissa. Helmin tämänhetkiset unelmat liittyvätkin Pipsojen menestymiseen ja EM -sekä SM-kisoihin pääsemiseen.
Juho ja Helmi kertovat jaksossa molemmat, että ovat kokeneet hankalaksi aikuisiällä töiden haun kuulovamman takia, sillä siihen tuntuu liittyvän monia ennakkoluuloja. Molemmat kertovatkin suosiolla jättämättä asian mainitsematta työhakemuksessa.
“Ihmiset jotka minut tuntee, tietävät miten tehokas olen ja miten nopea olen oppimaan. Sitä kautta onkin kertynyt hirveästi erilaisia työtehtäviä, mitä olen tehnyt elämäni aikana.” Juho toteaakin, että on ennättänyt tehdä jo peräti kahtakymmentä eri työtä, mutta kaikkiin paikkoihin hän on päässyt suhteiden avulla.
Jakson lopussa Juho myös kehottaa kaikkia kuulovammaisia nuoria verkostoitumaan toisten vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. On tärkeää, että pääsee jakamaan ajatuksenjuoksua muiden vastaavassa asemassa olevien kanssa. “Saatat ehkä kokea itsesi jotenkin vialliseksi, mutta sitten kun sä tutustut niihin muihin ihmisiin, joilla on myös se implantti tai kuulolaite, niin sitten huomaat, että ei tämä olekaan niin paha juttu” hän kannustaa.
Myös Helmi kannustaa rohkeasti lähtemään mukaan toimintaan, jossa voi tavata muita kuulovammaisia lapsia ja nuoria. Hän on sitä mieltä, että kuulovamman takia ei kannata ainakaan jättää tekemättä asioita. “Et voi ikinä tietää, että et tykkää jostain, jos et kokeile sitä. Eli kaikki mitä pystyt tekemään, niin tee se. Ja vaikka et pystyisi niin silloin on aina joku vaihtoehtoinen ratkaisu. Käytä se”, Helmi rohkaisee.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *
Kommentti *
Nimi *
Sähköpostiosoite *
Kotisivu
Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja kotisivuni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.
Lähetä kommentti