Kuuloalan järjestöjen yhteiset vaikuttamisteemat #vaalit2019


Kuulovammaisille lapsille ja nuorille yhdenvertaiset palvelut eri puolella Suomea

Kuulovammaiset ja viittomakieliset lapset ja nuoret ovat moninainen ryhmä, jonka tarpeita ei vielä ymmärretä riittävästi. Lasten ja nuorten kesken on eroja sekä äidinkielen ja kommunikaatiotapojen että muiden palvelutarpeiden suhteen. Kuulokoje ja sisäkorvaistute auttavat kuulemisessa mutta ne eivät kuitenkaan tee kuulovammaisesta lapsesta ja nuoresta normaalikuuloista. Tietyissä palveluissa, kuten Kelan vammaistuen myöntämisessä, sisäkorvaistutehoito voidaan nähdä kuulovamman parantavana hoitona eikä ymmärretä lapsen ja nuoren kaikkia palvelutarpeita. Osa lapsista ei hyödy apuvälineistä riittävästi, joten lasten ja heidän perheidensä mahdollisuus saada viittomakieli tai jokin kommunikaatiokeino on turvattava. Kielelliset oikeudet on huomioitava lapsen ja perheen käyttämissä palveluissa läpileikkaavasti.

Kuulovammaisen lapsen ja nuoren yksilöllisiin kuulon apuvälineisiin panostaminen on investointi sujuvaan opiskelupolkuun

Kuulovammaisen lapsen ja nuoren tulee saada yhdenvertaisesti palveluja riippumatta siitä, missä hän asuu. 

  • Tulevalla hallituskaudella tulee jatkaa sote-palvelujen kehittämistä, ja varmistaa, että vastuu sote- ja vammaispalveluista tulee laajemmille hartioille kuin yksittäisen kunnan vastuulle. 
  • Lisäksi tulee seurata, miten Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet –opasta sovelletaan eri sairaanhoitopiireissä. Oppaan päivitystyöryhmään tulee ottaa vammaisia ja potilaita edustavia järjestöjä mukaan apuvälineiden luovutusperusteiden kehittämiseen.
  • Yksilöllisten, tarpeita vastaavien apuvälineiden myöntäminen on sijoitus kuulovammaisen lapsen ja nuoren opiskelu- ja työelämämahdollisuuksiin. Huonosti hoidettu kuulovamma maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle enemmän kuin laadukkaat kuulemisen apuvälineet.  

Vammaislainsäädännön uudistamista on jatkettava heti seuraavalla hallituskaudella ja vammaistuen myöntämisen kriteerejä on kehitettävä

Sote-uudistuksen kaatumisen takia myös pitkään ja huolella valmisteltu uusi vammaispalvelulaki jäi hyväksymättä. Kuulovammaisille lapsille ja nuorille ja heidän perheilleen tärkeitä vammaispalveluja ovat valmennuksena ja tukena annettava kommunikaatio-ohjaus ja -opetus sillä ne vahvistavat erityisesti viittomakielisten sekä kuulonäkövammaisten henkilöiden kielellisiä oikeuksia ja ilmaisunvapauden toteutumista. 

  • Uuden hallituksen tulee kirjata hallitusohjelmaan vammaispalvelulain uudistus pikimmiten. Viittomakielen ja kommunikointikeinojen (viitotun puheen/muiden puhetta tukevien menetelmien) opetus on saatava subjektiiviseksi oikeudeksi. Lisäksi on varmistettava tuki esteettömään asumiseen.  
  • Kelan vammaistuen myöntämisen perusteita on muutettava niin, että ne ottavat huomioon kuulovammaisten lasten ja nuorten tarpeet. Esimerkiksi sisäkorvaistutteen saatuaankin lapsi ja nuori on pysyvästi kuulovammainen ja hänellä voi olla vammaan liittyviä tarpeita ja vammasta johtuvia kuluja. Erityisesti yli 18-vuotiailla opiskelijoilla sisäkorvaistutteen vuosittaiset käyttökulut voivat nousta merkittäviksi ja aiheuttaa maksuvaikeuksia. 

Kelan järjestämän kuulovammaisten kuntoutuksen ja tulkkauspalvelujen hankinnoissa on varmistettava laatu

Kuulovammaisten lasten ja nuorten kuntoutus (vaativa lääkinnällinen kuntoutus ja sopeutumisvalmennus) vaatii erityisosaamista kuulovammaisuudesta, kuulemisen apuvälineistä ja kommunikaatiosta. Myös tulkkauspalveluissa asiakkaalla tulee olla mahdollisuus saada jo varhaisina vuosinaan tulkki, joka vastaa hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa. 

  • Kelan järjestämissä kuulovammaisten kuntoutuspalveluissa sekä Kelan tulkkauspalveluissa palveluja tulee hankkia tavalla, joka painottaa palvelun laatua. 
  • Jos Kela hankkii kuntoutuspalvelut ja tulkkauspalvelut jatkossa rekisteröitymismenettelyllä, tulee varmistaa, että palveluntuottajille maksettava hinta on sellainen, että myös pienillä tuottajilla on mahdollisuus pysyä toiminnassa ja tuottaa laadukkaita palveluja.

Kuulovammaisille lapsille ja nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toisen asteen opintoihin 

Kuulovammaisella lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen, joka tukee hänen kokonaisvaltaista kehitystään kaikin mahdollisin tavoin. Perheillä tulee olla mahdollisuus valita toimintaympäristö, jossa lapsen yksilölliset kielelliset ja/tai vammaan liittyvät tarpeet huomioidaan maksimaalisesti. Lapsella tulee olla oikeus päästä lähipäiväkotiin, jossa on huolehdittu, että hänellä on käytössään tarvittavat apuvälineet ja muu tuki. Tulee varmistaa, että kuulovammaisen lapsen ryhmän koko on riittävän pieni ja tiloissa on huomioitu kuuntelun esteettömyys. Riittävästä henkilöstön osaamisesta ja resursoinnista on huolehdittava.

  • Varhaiskasvatuslakia on täydennettävä säädöksillä, jotka määrittelevät lapsen oikeuden tukeen.

Myös perusopetuksessa lähtökohtana tulee olla oikeus lähikouluun, jossa on tehty riittävät mukautukset luokkatiloihin ja varmistettu toimivat kuulemisen apuvälineet. Lisäksi tulee olla mahdollisuus hyödyntää Valteri-koulujen palveluja ja varmistaa, että opettajilla on riittävä tietotaito kuulovammaisuudesta. Viittomakielisen lapsen kielelliset valmiudet ja kulttuuritausta on huomioitava. Varhaiskasvatus sekä esi- ja perusopetus voidaan toteuttaa joko viittomakielisessä ryhmässä tai ryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista.

Toisen asteen opintojen kohdalla on varmistettava, että opinto-ohjaajilla on tietoa kuulovammaisten kyvyistä ja mahdollisuuksista toimia eri ammateissa. On tärkeää, että myös kuulovammainen nuori pääsee opiskelemaan alaa, johon hän on oikeasti motivoitunut. 

  • Sora-lainsäädäntöä ei saa tulkita niin, että kuulovammaiselta nuorelta automaattisesti kielletään tietyt opiskelualat. Esimerkiksi ammatillisiin opintoihin liittyvissä työharjoitteluissa tulee tehdä kohtuullisia mukautuksia.
  • Lisäksi ylioppilastutkinnon digitaalisia kokeita kehitettäessä tulee varmistaa, ettei lisääntyvistä ääniaineistoista muodostu estettä kuulovammaisen ylioppilastutkinnon suorittamiselle. Muissa kuin vieraiden kielten kokeisessa olevat ääniaineistot tulee tekstittää ja kuulovammaisella opiskelijalla tulee olla mahdollisuus käyttää omia kuulokkeita kokeissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *