Vuoden teeman kunniaksi olemme haastatelleet blogiimme nuoria aikuisia SI-käyttäjiä heidän harrastuspoluistaan. Näiden tarinoiden kautta haluamme näyttää, miten erilaisten kokeilujen kautta voi löytää juuri itselleen mieluisimpia harrastuksia. Tällä kertaa haastattelussa on 18-vuotias SI-käyttäjä Mirella Johansson Paraisilta, joka on jo lapsesta lähtien tykännyt taiteen maailmasta.

Mikä on ollut suhteesi harrastamiseen lapsena?  

Suhteeni harrastamiseen lapsena oli hyvä. Aina kun olin vähän kiinnostunut ja epävarma, että onko jokin tietty harrastus minun juttuni, minua kannustettiin menemään ja kokeilemaan. Minua on aina kannustettu harrastuksien pariin ja erilaisiin työpajoihin, jotka minua edes vähän kiinnostivat. Lapsena harrastin hetken aikaa talvisin hiihtoa sekä partiota muutaman vuoden. Sain partiosta mukaan elämääni hyvät retkeily- ja ensiaputaidot. Sisäkorvaistutteita en ole koskaan kokenut esteeksi harrastamiselle, mutta otan joissain tilanteissa ne huomioon, riippuu harrastuksesta. 

Erilaiset työpajat, joihin osallistuin lapsena ja nuorena, olivat yleensä taiteeseen liittyviä, kuten piirtämiseen, maalaamiseen ja teatteriin.

Mitä harrastat nyt?  

Kiireisen arjen keskella minulla on harrastuksena piirtäminen, lukeminen, teatteri, valokuvaaminen ja kunnon ylläpitäminen, koska arjen keskellä usein tarvitsee hetkiä pysähtyä. Olen kiinnostunut erityisesti monipuolisesti taiteesta ja haluan kehittää itseäni. Koko perheeni harrastuksena on ravi- ja ratsuhevoset; hoidamme ystäväperheen hevosia ja satunnaisesti käyn siskojeni kanssa ratsastamassa ratsutallilla.

Harrastuksessani olen aina itse pyrkinyt huomioimaan sisäkorvaistutteeni. Usein harrastukseni mahdollistaminen ei ole vaatinut mitään erityisjärjestelyitä. Jos olen mennyt esimerkiksi kokeilemaan kaverin kanssa jotain uutta lajia tai työpajaa niin olen usein puhunut avoimesti sisäkorvaistutteistani lajin ja työpajan vetäjille.

Mitä harrastuksesi on antanut sinulle?

Harrastukset ovat antaneet minulle todella paljon taitoja ja oppeja, esimerkiksi piirtämisen ja maalaamisen tekniikoita. Harrastuksissa olen oppinut luovuutta, pitkäjänteisyyttä, piirtämistä ja maalaamista. Harrastuksissa parasta on se, että voi haastaa ja kehittää itseään ja päästää luovuuden valloilleen. Harrastukseni ovat merkinneet minulle mahdollisuutta pysähtyä kiireisen arjen keskellä.

Mitä terveisiä/kannustuksen sanoja haluaisit kertoa pienille kuulovammaisille lapsille, jotka miettivät harrastuksen aloittamista, tai sitä mikä olisi heidän lajinsa?

Haluaisin kertoa pienille kuulovammaisille lapsille tämän: älä ajattele sisäkorvaistutteiden olevan este tietyn lajin harrastamiselle. Ole avoin siitä, että sinulla on sisäkorvaistutteet. Kokeile rohkeasti, jos edes vähän se tietty harrastus kiinnostaa!

Kiitos Mirella!